Minkälaisissa väleissä olette serkkujenne kanssa?

En oikein missään. Nuorempana oltiin tiiviisti yhteydessä oman ikäisten serkkujeni kanssa, mutta aikuistuttuani olen etääntynyt. Varmaan keskimäärin kerran vuodessa näen jotain serkkua, ja mulla niitä on kuitenkin melkein 40.

Ei ole kistoja ollut, yhtä väistelen yhden mielipide-eron vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kistoja ollut, yhtä väistelen yhden mielipide-eron vuoksi

...kiistoja ...

Oltiin tätini hautajaisissa. Serkuksille oli järjestetty oma pöytä. Enhän minä muistanut edes kaikkien nimiä saati että olisin heidät tunnistanut. Kaksi heistä on samana vuonna syntynyt ja niiden kanssa leikittiin pienenä, he oli ainoat joiden kanssa syntyi jotain juttua.

Satoja kilometrejä välissä. En tunne.

Vierailija kirjoitti:

Kauhistus suomalaisten vihamielisyyttä omaa sukuaankin kohtaan ! Ei ihme, että itsemurhat ja yksinäisyys ovat yleisiä tässä maassa. Omutuista porukkaa kun sukulaisiakin pelätään !!

 

Minulla ja miehelläni on kummallakin noin 10 serkkua. Tunnemme kummankin serkut puolisoineen ja tiedämme heidän elämästään suuret linjat. Missä asuvat, millä alalla töissä, lapset. Mukavia ihmisiä, ei heidän tuntemisestaan ole mitään haittaa. Ei kukaan ole hyötymässä ja hyväksikäyttämässä ketään. Kaikki tulevat toimeen omillaan, ei mitään huijarikoijareita. 

Serkkujen kanssa nähdään välillä sukujuhlissa ja hautajaisissa. Aina on kiva nähdä ja vaihtaa kuulumisia. Ja onpa ainakin omiin hautajaisiin  aikanaan sitten tulijoita ja arkunkantajia. 

 

Mä en vihaa mun sukulaisia. Meillä on vaan niin eri intressit, ettei oikein löydy mitään puhuttavaa ja itse en ole ihmisiä, jotka jaksavat keskustella säästä tai (muiden) terveysasioista.

Tosin toisen vanhemman sisaruksista osa on sellaisia ihmisiä, joita ilmankin voin hyvin elää. 

 

Evvk. Nähty on hautajaisissa ja joku yrittää järjestää ns serkkutapaamisia. Ei kiitos!

14 serkkua, osa reilusti vanhempia! Muutaman serkkuni kanssa en ole koskaan ollut missään tekemisissä! Parin kanssa olen facebook-kaveri ja joulukortteja lähetellään myös! Silloin kun tädit, sedät ja enot olivat elossa, niin tavattiin useammin. Nyt tämä yhteys on hiipunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat käytökseltään vieläkin metsäkansaa. Sosiaalinen kanssakäyminen on useimmille täyttä tuskaa. 

Metsäkansat ovat/olivat hyvinkin yhteisöllisiä. Oli pakko olla, jos haluttiin selvitä elossa. Nykyisin ei tarvitse lauman suojaa selvitäkseen, joten ei ole pakko sosialisoida ihmisten kanssa, joihin ei koe mitään yhteyttä. 

Kyllä ihminen vieläkin tarvitsee toisia ihmisiä, mutta kaikilla läheisiä ihmisiä ei ole. Luontainen "lauma" muodostuisi tietysti osaltaan omista lähisukulaisista, mutta suomalaiset ylenkatsovat tätä mahdollisuutta. 

"Kauhistus suomalaisten vihamielisyyttä omaa sukuaankin kohtaan ! Ei ihme, että itsemurhat ja yksinäisyys ovat yleisiä tässä maassa. Omutuista porukkaa kun sukulaisiakin pelätään !!"

Voit laittaa tähän yhteystietoni, niin toimitan sulle listan päihdeongelmaisista sukulaisistani, joiden itsemurhia ja yksinäisyyttä voit ryhtyä ehkäisemään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat käytökseltään vieläkin metsäkansaa. Sosiaalinen kanssakäyminen on useimmille täyttä tuskaa. 

Metsäkansat ovat/olivat hyvinkin yhteisöllisiä. Oli pakko olla, jos haluttiin selvitä elossa. Nykyisin ei tarvitse lauman suojaa selvitäkseen, joten ei ole pakko sosialisoida ihmisten kanssa, joihin ei koe mitään yhteyttä. 

 

Kyllä ihminen vieläkin tarvitsee toisia ihmisiä, mutta kaikilla läheisiä ihmisiä ei ole. Luontainen "lauma" muodostuisi tietysti osaltaan omista lähisukulaisista, mutta suomalaiset ylenkatsovat tätä mahdollisuutta. 

Eivät serkut ole lähisukulaisia, sehän oli ketjun aihe. Lähisuku on oma perhe, perilliset. Serkuilla on samaa geeniainesta vain 14,4 prosenttia, pikkuserkuilla alle yksi prosentti eli sukulaisuus on teoreettista, jos ei olla koskaan oltu tekemisissä. Monilla on serkkuja kymmenittäin, olisi jo mahdotonta käytännössäkään olla kaikkien kanssa tekemisissä. 

Yhden kanssa olemme hyviä kavereita ja viikoittain yhteydessä, lomaillaan porukalla ja tavataan muutaman kk välein.

Muita en juuri ole tavannut lähes 20 vuoteen ja äidin puolen (vanhempia) serkkuja yli 30 vuoteen

Mitä metsäkansaan tulee niin kaupungissa ihmiset kusipäisempiä ja juntteja on ainakin käytökseltään

Minulla taitaa olla ehkä 10 serkkua? Kaikkien nimiä en edes tiedä ja paria en muista koskaan tavanneeni. Yksi serkuistani on minulle kuitenkin erittäin rakas ja läheinen, vaikka emme usein tapaa (hän asuu eri maassa).

Vähäiseksi on jäänyt serkkujen näkemiset lapsuuden jälkeen, hautajaisissa näkee joskus joitain serkkuja.

Jo opiskeluaikoina alkaa se hajaantuminen ympäri Suomea ja jopa maailmaa jne.

Mulla on parikymmentä serkkua, ja yksi on mun paras kaveri, jota näen useamman kerran vuodessa. Paria muuta näen pari kertaa vuodessa, ja muut sitten on face-kavereina ja joskus sielläkin jutellaan. 

1 serkku sanotaan vaikka Timoksi, on jäänyt etäiseksi, johtuen vanhempiensa avioerosta kun olimme molemmat 10 v. Leikittiin paljon lapsena yhdessä mutta Timo muutti muualle äitinsä kanssa ja kun ei ollut somea....Isänsä meni uusiin naimisiin ja sai 2 lasta lisää, joista eka J syntyi kun olin 17 v., ja nämä J ja A jäi mulle ihan tuntemattomiksi, olen viimeksi nähnyt vuonna -95. Timo, J ja A olivat mummini perunkirjoituksessa osakkaina pari vuotta sitten, mutta J asuu ulkomailla eikä kumpikaan tulleet paikalle, en varmaan tunnistaisi näitä naisia vaikka vastaan kävelisi. Meidän isät (siis mummini pojat) on kuolleet ennen äitiään. Timon näin mummin hautajaisissa mutta ei se yhteydenpito siitä vironnut. Timo ei pidä yhteyttä sisarpuoliinsakaan. 

Minulla on muutama tuplaserkku ja en ole ollut kenenkään kanssa missään tekemisissä sitten lapsuuden. Pikkuserkut kaikki tunsin kyllä nuoruudessa, mutta ei oltu mitenkään läheisiä.  Nyt tilanne on se, että en ole missään tekemisissä edes omien sisarusteni kanssa, en ole rikkonut kenenkään kanssa välejä, 136mutta perintöasiat ovat saaneet välit poikki. Toisinaan olisi kiva soitella veljelle, mutta tiedän, että hän ei halua pitää yhteyttä. Tämä onkia tätä päivää nykyään useissa sivuissa.

Lapsina leikittiin yhdessä, aikuisiällä ei ole tullut oltua tekemisissä. Ollaan tietoisia toistemme olemassaolosta mutta ei ole mitään yhteistä puhuttavaa. Nähdään yleensä vain sukulaisten hautajaisissa ja nekin "pippalot" alkavat käydä vähiin.

Vierailija kirjoitti:

Serkut ahdistaa. Periaatteessa tykkäisin käydä sukujuhlissa, mutta ärsyttävien serkkujen takia jään usein pois. Aina saa pelätä milloin kuulustelu alkaa: työt, tulot, avioliitto, lapset? Mun serkut suurin osa noin viisikymppisiä, minä tällainen suvun iltatähti. Olisi mukava jutella ihmisten kanssa ihan tavallisista ajankohtaisista asioista, mutta serkut haluaa jostain syystä perata henkilökohtaista elämääni. "On niin mukava vaihtaa kuulumisia". 

 

Juuri näin. Sukulaisten kanssa alkaa heti ns. vertailu keskenään, että miten on elämässä menestynyt.

 

Ite tykkään jutella eniten eläkeläisten kanssa. T: 35v.

Oikein hyvissä väleissä, omistetaan papan ja mamman talokin yhdessä isän puolen serkkujen kanssa. Äidin puolen serkkujakin tavataan joskus. Ei koskaan mitään riitoja ole ollut.