Lue keskustelun säännöt.
Kannustettiinko teitä tavoittelemaan unelmia koulun OPOssa tai ammatinvalinnassa?
https://yle.fi/a/74-20086679
Luin tuon jutun hieman huvittuneena, koska siinä lakimies harmittelee ettei häntä kannustettu koulun puolelta tavoittelemaan unelmaansa paleontologin ammatista, johon pitää opiskella ulkomailla.
Huvittunut olen siksi, koska mun oma oppilaanohjaus tms vuonna 94/95 oli sitä, että opettaja laittoi pyörimään VHS nauhan, jolla esiteltiin ammatteja kuten siivooja, laitosapulainen, mekaanikko... Ja noissa edellämainituissa ammateissa ei tietenkään ole mitään vikaa, mutta edes hyvin lahjakkaita ja muista kuin duunariammateista haaveilevia ei millään tavalla kannustettu tai edes mainittu mahdollisuuksia opiskella vaikka lääkäriksi.
Kommentit (613)
No ei todellakaan. Yläasteen opo oli sitä mieltä, ettei kannata edes hakeutua luoville aloille koska sinne on niin vaikea päästä. Mulla oli kässä ja kuvis 9 & 10 koko yläasteen. Lukiossa taas miespuolista opoa ei kiinnostanut ohjaus lainkaan. En muista hänestä olleen mitään hyötyä pohdinnoissani. Oli kyllä hieman ällöttävä tyyppi, tai vain haluta tsiigailla nuoria naisia. Eli ts.opot oli täysin turhia itselleni. Hakeuduin omien pähkäilyjen pohjilta yliopistoon alalle, josta en ollut opoilta koskaan kuullutkaan ja ala osoittautui itselle sopivaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lukiossa oli (on yhä) aivan huippumiesopo! Olikin ollut ennen lukioon tuloa AMKisaa ja yliopistolla töissä.
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan. Yläasteen opo oli sitä mieltä, ettei kannata edes hakeutua luoville aloille koska sinne on niin vaikea päästä. Mulla oli kässä ja kuvis 9 & 10 koko yläasteen. Lukiossa taas miespuolista opoa ei kiinnostanut ohjaus lainkaan. En muista hänestä olleen mitään hyötyä pohdinnoissani. Oli kyllä hieman ällöttävä tyyppi, tai vain haluta tsiigailla nuoria naisia. Eli ts.opot oli täysin turhia itselleni. Hakeuduin omien pähkäilyjen pohjilta yliopistoon alalle, josta en ollut opoilta koskaan kuullutkaan ja ala osoittautui itselle sopivaksi.
Oli kyllä hieman ällöttävä tyyppi, tai vain haluta tsiigailla nuoria naisia.
….
Ammatin pieniä iloja, luulisin.
Meidän opo lähinnä mainosti oman paikkakunnan lukiota. Ammattikoulun alat käytiin hyvin lyhyesti läpi ja silloinkin se oli sitä, että tytöille sopii lähihoitaja ja pojille autopuoli. Ja tämä ei tapahtunut 1950 luvulla vaan ihan 2000 luvun alussa
Yläasteella olin ysärin puolivälissä, ja kun meidän opo oli myös meidän luokanvalvoja, niin en aina hahmottanut, mikä on oppilaanohjausta ja mikä muuta. Haaveilin lääkärin urasta, joten opo kehotti hakeutumaan lähihoitajaksi... Akateemisesti suuntautuneen yksin oppilaana ehdotus tuntui lähinnä vittuilulta. No ei musta lääkäriä koskaan tullut, mutta en tiedä olisiko tätä haahuilua vähentänyt, jos olisin saanut asiallisempaa ohjausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, kun meillä kasarilla koulua käyneillä ei illut ammatinvalinnanohjausta lainkaan. Ei lisään, ei näytetty edes mitään videoita.
Kaikki on aikaan sidottua. Näin jälkikäteen on turha valittaa ja ihmetellä jonkun asian puuttumista silloin ennen. Silloin on toimittu sen ajan parhaalla tietämyksellä.
Meillä oli kasarilla lukiossa opon tapaamisia, mutta ei niistä kyllä ollut mitään hyötyä. Jälkeenpäin olen monesti ihmetellyt, miksi sen lukiolaisen kurssisuoritusmerkintöjä ei olisi voinut ottaa siinä tapaamisessa esille ja käydä systemaattisesti läpi. Itselläni kymppejä tuli kahdesta aineesta, ne ovat lukion päättötoikkarissa kympit ja olisi ehkä voinut vinkata niiden suuntaan. Tai vaikka kielten opiskeluun, niistä sain ysit kaikista ja luin enkun ja ruotsin lisäksi saksaa. Pitkästä matikastakin tuli kasia ja ysiä. Mutta ei, jotain kauppaopistoa se opo löyhästi tarjoili.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieleinen, mutta työllistävä ala.
Kiitos OPOlleni, 28 vuotta toiminut ohjaajana nuorisokodeissa.
- sosionomi, M53v
Ei mieläkään kertotu mitään.
Kävin ammatti oppilatessa suoriten. Sitten töihin kotikaupiin sen jäljeen suoritin tousen koulutuksen. Sen jälkeen suoritin korkeakoulun. Ja töitä oli ihan tarpeeksi eri tahoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä opo kehitti omien havaintojensa pohjalta suunnitelman ja monen kohdalla aika korkealentoisen sellaisen. Opo katsoi todistustani ja ilmoitti, että minun on haettava Helsingin yliopistoon opiskelemaan suomen kieltä. Missään muualla ei olisi yhtä korkeatasoinen tiedeyhteisö. Toista ikäistäni ohjasi opiskelemaan kulttuurituottajaksi ja kolmatta lukemaan kulttuuriantropologiaa. En tiedä ohjattiinko ketään yhtään tavallisempien ammattien pariin.
Miettikääpä vähän, opolla on yleensä ollut ohjattavanaan koko yläasteen tai lukion porukka. Satakunta päätä kerralla päättää koulunsa. Ei siinä kovin syvällisiä elämäneväitä pysty kenenkään tulevaisuudelle antamaan. Kyllä oma polku on itse löydettävä ja itse on pohdittava, mihin omat rahkeet riittävät, jos kotoa ei mitään apua saa. Opo katsoo lähinnä numeroita ja koettaa keskustella jokaisen opiskelijan kanssa erikseen tämän mieltymyksistä. Opo myös auttaa yhteishauissa ja kertoo, miten eri paikkoihin voi hakea. Muuten, käsi sydämellä, miten paljon lintsasitte opon tunneista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se hyvä, että voi syyttää jotakin toista, kun itse on ensin laiskasti käynyt koulun ja sitten roikkunut töissä jossakin hampurilaisbaarissa. Kun ei opo keksinyt minulle sopivaa ammattia!
V itut ! Tiiliskivi piiirrettiin ja rattaan kuvaa vahdaten arvailtiin pyörisikö se. Typerää ! Eihän piirretty ratas pyöri.