Lue keskustelun säännöt.
Kannustettiinko teitä tavoittelemaan unelmia koulun OPOssa tai ammatinvalinnassa?
https://yle.fi/a/74-20086679
Luin tuon jutun hieman huvittuneena, koska siinä lakimies harmittelee ettei häntä kannustettu koulun puolelta tavoittelemaan unelmaansa paleontologin ammatista, johon pitää opiskella ulkomailla.
Huvittunut olen siksi, koska mun oma oppilaanohjaus tms vuonna 94/95 oli sitä, että opettaja laittoi pyörimään VHS nauhan, jolla esiteltiin ammatteja kuten siivooja, laitosapulainen, mekaanikko... Ja noissa edellämainituissa ammateissa ei tietenkään ole mitään vikaa, mutta edes hyvin lahjakkaita ja muista kuin duunariammateista haaveilevia ei millään tavalla kannustettu tai edes mainittu mahdollisuuksia opiskella vaikka lääkäriksi.
Kommentit (613)
Vierailija kirjoitti:
80-90-luvulla opo näytti samat kuluneet piirtoheitinkalvot kuin 10 vuotta aiemmin, eikä kysynyt keneltäkään mitään. Huippuoppilaat tietenkin tiesivät mitä tehdä, mutta huonommat olisivat kaivanneet opastusta. Tämä olisi vaatinut opolta sitä, että hän olisi tehnyt jotain.
Hän sai palkkansa noinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi ei kannustettu, olisin nyt työtön näyttelijä.
No ei kannustanut. Mulle suositteli kylmäkön ammattia, siitäkin huolimatta, ettei minua kiinnostanut ruoanlaitto pätkääkään. 🤷
Olen hänen suosituksestaan huolimatta hankkinut sittemmin parikin korkeakoulututkintoa ja tehnyt ensin uran korporaatiomaailmassa ja toisen asiantuntijayrittäjänä.
Ei se kalvosulkeisia pitänyt henkseliläski muuta kuin kehui kokoomusta ja lotasvärdiä + pistooliammuntaansa. Ja välillä hävis tilinsä muurinpohjalla.
En tiedä, en muista, tuskin edes kuuntelin. Nyt toteutan unelma-ammattiani yliopistotutkijana. En koskaan välittänyt siitä, mitä joku muu saattoi sanoa, kieltää tai ehdottaa ammattini suhteen. Tiesin aina, että mitä haluankaan tehdä, onnistun siinä. Ja niinhän siinä kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huh! Eli ei siis ole toivoakaan, että nykyisetkään lapset saisivat sen kummoisempaa kannustusta ainakaan koulun taholta.
Jos olet oikeasti opetusalalla, olet varmasti kuullut pygmalion efektistä. Jos et, suosittelen googlaamaan, ennen kuin pilaat vielä useamman lapsen.
Itse suoritin lukion kutosen keskiarvolla ja B:n papereilla ja luokanvalvoja taisi sanoa, että minusta ei tule koskaan mitään merkittävää, koska numerot.
Kaksi vuotta lukion jälkeen minut houkuteltiin Mensan testeihin ja sain tulokseksi 136 pistettä. Vasta silloin tajusin, että koulumenestys ei ole yhtä kuin älykkyys tai kyvykkyys. Sittemmin olen suorittanut kaksi korkeakoulututkintoa, toisen Suomessa ja toisen yhdestä arvostetuimmista yliopistoista maailmalla, sekä tehnyt hienon uran.
Kai meillä yläasteella ja lukiossa OPO oli (kasarin lopusta ysärille), mutta en ainakaan itse koskaan mitään ammatinvalintaohjausta saanut. Oli ne tunnit, mitä OPO piti ja mistä en oikein mitään muista, mutta ammatin keksin itse ja omatoimisesti etsin hakuohjeet, koska aikana ennen nettiä piti tajuta mennä kirjastoon tutkimaan eri oppilaitosten valintaoppaita. Kannustusta sain kotoa ja ennen kaikkea yhdeltä lukion opettajalta, jonka kanssa olen edelleen yhteyksissä, näin 30 vuotta ylioppilasjuhlien jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain opotunteja oli joskus, vai oliko ne kansalaistaidon tunteja. Ei mitään hajua mitä siellä on sanottu. Ehkä ei mitään. Kotona käskettiin kauppakouluun. En menny.
Kirjastosta löysin kansanopiston mainoksen. Menin sinne. Olisin haaveillu merivartijan ammatista, mutten tienny miten sinne pääsee. Opo ei opastanut millään tavalla. Oli joku tummahiuksinen täti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-90-luvulla opo näytti samat kuluneet piirtoheitinkalvot kuin 10 vuotta aiemmin, eikä kysynyt keneltäkään mitään. Huippuoppilaat tietenkin tiesivät mitä tehdä, mutta huonommat olisivat kaivanneet opastusta. Tämä olisi vaatinut opolta sitä, että hän olisi tehnyt jotain.
Hän sai palkkansa noinkin.
Niinpä, ei mitään väliä, kunhan pitää kakarat luokassa tunnin ajan.
Lapseni halusi psykologiaa opiskelemaan. Kaikki sanoivat, että älä älä. Sinne on niiiin vaikea päästä. Et sinä silti sinne pääse. Oikein ihmetytti kun heti sanottiin tuolla tavalla päin naamaa.
Opolla ei mitään mielipidettä. Sanoin lapselle, että kannattaa tehdä sitä mitä haluaa.
Älä kuuntele muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Unelmia voidaan kannustaa jos ne ovat realistisia. Minulla on juuri ja juuri viitosen saavuttavia oppilaita (asteikko 4-10), joilla on ammattihaaveina lentäjä, juristi, eläinlääkäri tai esimerkiksi psykologi. Näillä nuorilla ei ole mitään mahdollisuuksia päästä noihin ammatteihin.
Onko opetus vai opetettavat väärin ymmärretty. Jos koulutus sivistää ja kannustaa sitä tulee tarjota, eikä lytätä valheella: ei teistä mitään tule, lapsirukat.
En ole edes varma oliko meillä opoa. En koskaan tavannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Olin lukiossa -84-87, enkä muista, että meillä olisi ollut ylipäätäänkään ammatinvalinnanohjausta. Ainakaan mitään kannustuksia tai puheita unelmista en muista.
Minä kyllä silti tavoittelin unelmia. En saanut kannustusta mistään enkä mihinkään asiaan, joten ihan yhtä hyvin sitten saatoin lähteä unelmieni perään kuin tehdä jotain yleisesti hyväksyttyä. Kaikesta tuli kotoa joka tapauksessa p*skaa kenkään.
Opinto-ohjauksen tunneilla yläasteella -93 -95 opo oli yleensä poissa jossain koulutuksessa. Katsottiin ammattikouluja esitteleviä videoita tai luokanvalvoja piti omaa asiaansa. Ainoa kerta kun kysyin opolta jotain oli kun kysyin onko lähikaupungissa kuvislukiota. Kertoi että ei ole. Selvitin että oli ja hain sinne ja viihdyn hyvin.
En muista, että olisi ollut lukiossa ammatinvalinnanohjausta. Mutta kaksi opettajaa antoi oman neuvonsa kutsuttuaan luokseen kahden kesken keskustelemaan. Kuvaamataidon opettaja sanoi, ett älä nyt ainakaan mihinkään mainostoimistoon hae. Käytä lahjakkuuttasi paremmin ja sinusta voisi tulla hyvä kuviksen opekin. Historian opettaja puolestaan sanoi, että älä hae lukemaan historiaa, vaikka erityisen kiinnostunut historiasta oletkin, pääset vain opettajaksi. Kannattaa hakea oikeustieteelliseen, kun on lukupäätä.
Näitä kahta sinänsä ristiriitaista neuvoa pohdin tovin. Pienen mutkan kautta ajan kanssa toteutui kumpikin suositus. Mutta kohtalaisen pihalla sitä oli pelkästään kaikista hakemisista ja pääsykokeista, saati että olisi tiedostanut, mikä ammatti minulle oikeasti sopii. Jälkikäteen ajatellen ajatus ylsi 18-vuotiaana lähinnä niihin yo-kirjoituksiin asti.
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ollut ysärilaman aikaan opoa lainkaan.
Lucky you!
Heh, ei todellakaan. Eikä kyllä missään muuallakaan.
Vierailija kirjoitti:
En ole edes varma oliko meillä opoa. En koskaan tavannut.
Meillä oli, mutta ei sitä opon tunneilla näkynyt vaan niillä ei joko ollut maikkaa olenkaan tai sitten luokanvalvoja käski selata niitä puhelinluettelon paksuisia valintaoppaita joista se luokanvalvojakaan ei tajunnut mitään. Opo oli siis köksänmaikka ja sitä näki köksäntunneilla mutta siellä ei saanut kysyä mitään opo-juttuja koska nyt on köksää ja keskitytään siihen.
I went through that discussion and it seems like a lot of people didn’t really get much guidance when it came to chasing their dreams in school. Some mentioned that career advice was limited or too generic, which made things confusing.
It’s interesting how support (or lack of it) can shape decisions early on.
Also, for quick breaks, I usually go with something simple like truck games unblocked - https://yupgames.io/c/truck easy to play and a good way to relax without overthinking.