Nuorena sitä kuvitteli:

Kuvittelin nuorempana että vanhukset ovat sellaisia intiaani-vanhuksia: valkotukkainen, viisaita, rauhallisia ja omanarvontuntoa tuntevia, mutta eivät tuputa itseään ja viisauttaan vaan ottavat kaiken kiitollisena vastaan.



Vähänpä tiesin.



Ensin iski sairas, raivoisan itsepäinen anoppi mun elämään kun olin nuori ja kokematon. Hönen kansaan. N 25 vuotta sotatilassa. Viimeiset 5 vuotta ns poterossaan, koska hän taas kerran raivoissaan ilmoitti minulle että minä vapautan sinut olemasta missään tekemisissä kanssani. Mihin totesin että asia selvä ja kiitos tästä ja otin asian pilkulleen. Siinä meni anopilta kesätalon Ilmainen piika, ruuanlaittaja, siivooja, kahvinkeittäjä ja pullanleiopja.



Siinä samalla vanheni äiti ja jäi leskeksi. Siitähän sen surkeus alkoi. Ilman miestä ei voi minnekään mennä eikä mitään tehdä ja kaikki on niin väärin.



Minkälainen itsensäni tulee vanhana? Hirvittää ajatellakaan.