Vapaa-aika ei voi mennä jatkuvasti niin, että olemme väsyneitä ja yritämme vain toipua työn rasituksesta

Vai mitä olette mieltä?

No ei rikkailla yrittäjillä ole varaa siihen että sinä laiskottelet eli töihin vain eikä illaksi kotiin.

No, niinhän sen pitäisi mennä, tai siis ei saisi mennä. Fakta on se että aika harvassa on ne, joita työnteko ei kuormita liikaa. Vai löytyykö täältä joku?

Mä olen opetustyössä ja töiden jälkeen en kyllä jaksa Yhtään mitään. Alanvaihto suunnitteilla.

Niinhän se ihannemaailmassa olisi, ettei menisi noin, mutta kyllä minulla on kohta 30 vuotta kestäneen työurani ajan aina noin mennyt. Ei ole muuten kuin kesälomalla jaksanut juuri muuta kuin työtä ja työstä toipumista. Kovasti odotan, että tekoäly tulisi auttamaan niin, että ihmiset voisi tehdä vähän vähemmän töitä. Olisi elämää muutenkin kuin kesälomalla ja ehkä eläkevuosina, jos sinne asti saa terveenä elää.

Pitäisiköhän sinun kuntoilla enemmän, jos et jaksa työpäivän jälkeen muuta.

Vai väitätkö, että työnantaja on vastuussa sinun kunnostasikin?

Tiedän, että moni inhoaa kaikenlaisia palavereita ja etenkin tiimipalavereita, mutta mä en suostuisi enää menemään sellaiseen työyhteisöön, jossa ei säännöllisesti istuta alas ja keskustella työpaikan asioista kuin aikuiset. Se on mun elinehto.

Vierailija kirjoitti:

No, niinhän sen pitäisi mennä, tai siis ei saisi mennä. Fakta on se että aika harvassa on ne, joita työnteko ei kuormita liikaa. Vai löytyykö täältä joku?

Mä olen opetustyössä ja töiden jälkeen en kyllä jaksa Yhtään mitään. Alanvaihto suunnitteilla.

Mutta mihinpä vaihdat? Suo siellä, vetelä täällä... 

Itse harkitsen 80% työaikaa, se vaan että se tarkoittaisi sitten myös työtehtävien "downshiftausta" ja sitäkin kautta pienempää palkkaa. Tietyillä aloilla ja tietyillä tasoilla tehtäviä ei oikein pysty tehdä 80% työajalla, vaan saavutettavissa pitäisi olla mielelläni iltaisin ja viikonloppuisinkin. 

Jos joku on löytänyt tuollaisen työn missä noin on, niin kertokaa mulle, vaihdan sille alalle heti.

Itse it-alalla, ja on kyllä niin rankkaa, että mihinkään "palauttavaan" toimintaan en vapaa-ajalla pysty, olen työpäivän jälkeen ihan kuiviin puristettu. Aivot ei jaksa kuin istua sohvalla ja tuijottaa ajatustoimintaa tai tarkkaavaisuutta vaatimattomia realityjä. Kaljakin maistuu helposti liian hyvin, kun elämä on niin tympeää jatkuvan uupumuksen takia. Kesälomalla ainoastaan ehtii vähän toipua paremmin. Muu aika on selviytymistaistelua.

Joskus vapaa-aikakykyisyyyteen voi auttaa se, että annamme itsellemme luvan nauttia vapaasta täysin siemauksin. Kerromme itselllemme, että nyt en ole töissä.

Naisilla on toisinaan taipumus kantaa liiikaa vastuuta. Työvastuu kulkeutuu kotiiin ja kotivastuu harrastuksiin. 

Kun töissä tai kotona yksi on ylivastuuullinen, hän opettaa helposti muut olemaan alivastuuullisia. Kun yksi muuttuu ja muuttaa toimintaansa, muutkin muuttuvat.

Itselleni työ on vain pakollinen paha. Eli teen sitä vain saadakseni leipää mutta itseisarvo se ei ole. Kun pääsen töistä niin kaikki mikä siihen liittyy saa jäädä mielestä siihen asti kunnes työaika alkaa. Työnantaja maksaa minulle niistä asioista jotka olen sopinut hänen kanssaan eikä mikään muu kuulu hänelle. Näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaankin.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku on löytänyt tuollaisen työn missä noin on, niin kertokaa mulle, vaihdan sille alalle heti.

Itse it-alalla, ja on kyllä niin rankkaa, että mihinkään "palauttavaan" toimintaan en vapaa-ajalla pysty, olen työpäivän jälkeen ihan kuiviin puristettu. Aivot ei jaksa kuin istua sohvalla ja tuijottaa ajatustoimintaa tai tarkkaavaisuutta vaatimattomia realityjä. Kaljakin maistuu helposti liian hyvin, kun elämä on niin tympeää jatkuvan uupumuksen takia. Kesälomalla ainoastaan ehtii vähän toipua paremmin. Muu aika on selviytymistaistelua.

Minä löysin sellaisen, mutta sain pian potkut, kun vissiin kaikki tajusi, kuinka "turha" työ se oli. Mitähän tämäkin kertoo työelämästä. Muissa paikoissa ei sitten olekaan tarvinnut peukkuja pyöritellä.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että moni inhoaa kaikenlaisia palavereita ja etenkin tiimipalavereita, mutta mä en suostuisi enää menemään sellaiseen työyhteisöön, jossa ei säännöllisesti istuta alas ja keskustella työpaikan asioista kuin aikuiset. Se on mun elinehto.

Ei noista välttämättä ole mitään apua. Itse it-alalla, ja käytössä on projektimenetelmät, joihin kuuluu parin viikon välein ns. retrot eli menneen jakson tarkastelu ja parannusehdotukset. Mutta eipä siellä sellaista parannusta voi ehdottaa, että otetaan vähän löysemmin eikä stressata niin paljon, tai joutuu nauretuksi ulos. Usein päinvastoin kehitysehdotukset on enemmän työtä teettäviä, esim. yritetään kehittää laatutasoa entistä paremmiksi ennestään jo ääritiukkojen aikataulupaineiden seassa. Tai että pitäisi ottaa joku tiimin uusin perehdytettäväksi mentorina tms mistä lisäkuormaa. Tai dokumentoida paremmin. 

Kasarilla riitti. Sitten päätettiin maksimoida sijoittajien voitot ja tehostaa. Avata rajat kilpailulle, jotta saataisiin halpaa kiinalaista roinaa. Poliittisin päätöksinhän tämäkin tilanne on luotu. 

Vierailija kirjoitti:

Pitäisiköhän sinun kuntoilla enemmän, jos et jaksa työpäivän jälkeen muuta.

Vai väitätkö, että työnantaja on vastuussa sinun kunnostasikin?

Eihän se useimmiten kyse ole nykyään fyysisen kunnon puutteesta, vaan aivojen ylikuormituksesta. Joku liikunta ei auta siihen yhtään. Ja pahimmillaan uupumisen rajalla taisteleva ei edes juuri pysty liikkumaan, koska joko tekee niin paljon ylitöitä, tai sitten on kierteessä aivokuormitus -> ehkä iltaisin alkoholin tissuttelu -> unettomuus yöllä seuraavaa työpäivää peläten, johon kauhukomboon ei kannata mitään liikuntoja väkisin lisätä. Been there, done that. Yksi burnout jo takana 7 kk sairaslomineen, toinen taitaa olla kehitteillä.

Ei pitäisi. Vaan kun moni ei voi tai halua tehdä asialle mitään. Työskentelee epämieluisassa työssä, ei osaa sanoa pomolle vastaan tai on liian tunnollinen, rahanahne tai molempia.

Kyllä minä ainakin sanoin pomolleni, etten jaksa tai halua tehdä enempää töistä, vaikka siitä saisi enemmän rahaa. Viesti meni huonosti perille, joten jouduin akuutin stressireaktion takia sairaslomalle. Ja kas, pomoni kuulo parani ja nyt työkuorma on sopiva, vaikka rahaakin tulee vähemmän.

Jos tuo ei olisi auttanut, olisin kohta ollut uudelleen sairaslomalla ja lopulta etsinyt toisen työpaikan. Uuden etsiminen on opettaminen olisi tullut firmalle paljon kalliimmaksi kuin mitä olisivat saaneet hetkellisesti revittyä minun selkänahastani. Fiksuja pomoja.

Tuo lienee ihmisen normaali olotila kautta aikojen. 

Työläiset sai kapinoinnilla poistettua 6-päiväisen työviikon ja 10-12- tuntiset työpäivät

Olisko nelipäiväinen työviikko kaikille? Ja lisää työntekijöitä pitäis selvästi palkata, kun joillakin on ihan kohtuuton työtaakka. 

Vierailija kirjoitti:

Pitäisiköhän sinun kuntoilla enemmän, jos et jaksa työpäivän jälkeen muuta.

Vai väitätkö, että työnantaja on vastuussa sinun kunnostasikin?

Eri olen mutta miten kuntoilla kun ei jaksa kuin rojahtaa sohvalle ja vaipua lähes koomaan ennen kuin siirtyy sänkyyn yöunille. Viikonloput samassa koomassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei pitäisi. Vaan kun moni ei voi tai halua tehdä asialle mitään. Työskentelee epämieluisassa työssä, ei osaa sanoa pomolle vastaan tai on liian tunnollinen, rahanahne tai molempia.

Kyllä minä ainakin sanoin pomolleni, etten jaksa tai halua tehdä enempää töistä, vaikka siitä saisi enemmän rahaa. Viesti meni huonosti perille, joten jouduin akuutin stressireaktion takia sairaslomalle. Ja kas, pomoni kuulo parani ja nyt työkuorma on sopiva, vaikka rahaakin tulee vähemmän.

Jos tuo ei olisi auttanut, olisin kohta ollut uudelleen sairaslomalla ja lopulta etsinyt toisen työpaikan. Uuden etsiminen on opettaminen olisi tullut firmalle paljon kalliimmaksi kuin mitä olisivat saaneet hetkellisesti revittyä minun selkänahastani. Fiksuja pomoja.

Sinulla noin. Meillä on loppunut työt tuollaisen takia. Ei asiat ole niin mustavalkoisia.

Teen yleisesti väheksyttyä työtä lähihoitajana 3-4 päivää viikossa. Riippuu saanko pyhävuoroja, silloin voin tehdä vähemmänkin päiviä. Ehdin todella hyvin palautua ja joka viikko ihan aidosti vietän vapaa-aikaani enkä vaan makaa sohvalla koomassa. Elämäni ei ole hulppeaa, mutta rahani riittävät hyvin sellaiseen elämään minkä olen rakentanut. Sijoitankin joka kuukausi. Mutta asiat ja harrastukset joista eniten pidän, ovat ilmaisia joitain välinehankintoja lukuun ottamatta. Tyhmänä kai pidetään kun en pyri uralla eteenpäin :) mutta elän elämääni tässä ja nyt. Mä jaksan elää.