Yhteenmuutto kontrollifriikin kanssa

Todennäköisyys on sen puolella että sinulta palaa pinna säännöllisin väliajoin.

Älkää muuttakoon yhteen. Huono juttu molempien kannalta. 

Listaa ihan paperille plussat ja miinukset mitä yhteenmuutto tuo tullessaan. Sit mietit(te) että kannattaako.

Onko teidän ihan pakko muuttaa yhteen? Haluatteko todellakin tuhota suhteenne? Kummassakaan teissä ei ole vikaa, te olette erilaisia. Mutta pian alatte nähdä toistenne taipumukset ärsyttävinä vikoina. 

Miksi pitäisi löysätä? Jos sua häiritsee ne tiskit niin tiskaat ne. Miksi tuosta pitäisi joku isompi ongelma saada aikaiseksi, tuskin sitä kumppaniakaan häiritsee jos asia tulee hoidettua.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisyys on sen puolella että sinulta palaa pinna säännöllisin väliajoin.

Pelkään enemmän, että kumppanilla palaa pinna minuun. Minulle on ihan ok siivota kumppanin jälkiä ja huolehtia muistakin asioista, mutta meneekö kumppanilla hermot kun olen koko ajan korjaamassa jälkiä. 

Nyt kun olemme viettäneet aikaa minun asunnollani, olen saanut pidettyä tämän puolen itsestäni ihan hyvin kurissa. Tosi asia on kuitenkin se, että pistän merkille jokaisen väärään paikkaan menneen tavaran tai ei minun standardieni mukaan siivotun sotkun ja kumppani lähtee omaan kotiin, alan välittömästi laittaa paikkoja kuntoon.

Kummankin pitäisi pystyä kehittämään itseään ja tekemään kompromisseja, tulla vähän toista vastaan. Jos tämä onnistuu vain toiselta tai ei onnistu kummaltakaan niin huonompi homma. Onko suhteenne sellainen että voit edes puhua näistä asioista ja huolista kumppanillesi? 

Vierailija kirjoitti:

Onko teidän ihan pakko muuttaa yhteen? Haluatteko todellakin tuhota suhteenne? Kummassakaan teissä ei ole vikaa, te olette erilaisia. Mutta pian alatte nähdä toistenne taipumukset ärsyttävinä vikoina. 

Vietämme nytkin lähes kaiken ajan yhdessä ja kahden kodin pitäminen tuntuu turhauttavalta. Olemme erossa käytännössä vain silloin kun jompi kumpi tarvitsee omaa aikaa. 

Pelkään juuri tuota mitä sanot, että alamme nähdä toistemme taipumukset ärsyttävinä. Minussa on kuitenkin vikaa, koska tämä taipumukseni eivät ole aina ihan normaalin rajoissa. Olen yrittänyt kyllä opetella näistä taipumuksistani eroon. Rakastan kumppaniani valtavasti ja haluaisin hänen kanssaan yhteisen elämän saman katon alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisyys on sen puolella että sinulta palaa pinna säännöllisin väliajoin.

Pelkään enemmän, että kumppanilla palaa pinna minuun. Minulle on ihan ok siivota kumppanin jälkiä ja huolehtia muistakin asioista, mutta meneekö kumppanilla hermot kun olen koko ajan korjaamassa jälkiä. 

Nyt kun olemme viettäneet aikaa minun asunnollani, olen saanut pidettyä tämän puolen itsestäni ihan hyvin kurissa. Tosi asia on kuitenkin se, että pistän merkille jokaisen väärään paikkaan menneen tavaran tai ei minun standardieni mukaan siivotun sotkun ja kumppani lähtee omaan kotiin, alan välittömästi laittaa paikkoja kuntoon.

Ihan ok siivota kumppanin jälkiä ja huolehtia muistakin asioista 🤦 Ei luoja. Varmasti jos lopetat tuon ja vaaditkin toista siivoamaan jälkensä ja ottamaan vastuuta se hermo hänellä menee. Saatat olla kontrollifriikki mutta mies sitten toisen ääripään huithapeli (mies/naislapsi.) Hiphei mikä kombo.

Vierailija kirjoitti:

Kummankin pitäisi pystyä kehittämään itseään ja tekemään kompromisseja, tulla vähän toista vastaan. Jos tämä onnistuu vain toiselta tai ei onnistu kummaltakaan niin huonompi homma. Onko suhteenne sellainen että voit edes puhua näistä asioista ja huolista kumppanillesi? 

On kyllä ja olen puhunut näistä peloistani kumppanilleni. Meissä on kuitenkin se ero, että kumppanini on sellainen happy go lucky -ihminen. Hän uskoo aina asioiden järjestyvän ja ratkeavan jollain tapaa ja niin se on aina hänen elämässään mennytkin. Itse olen taas elänyt niin, että ongelmat ovat vain kasvaneet ja tästä kontroilloinnin tarpeenikin on varmasti syntynyt.

Olet siis käytännössä miehesi äiti. Luulisi, että vaikuttaisi seksihaluihin. Tai voi toki olla, että teillä on jotain äiti-poika-fetissejä. 

Onko uusi vuokrasopimus tai kauppakirjat siis jo allekirjoitettu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisyys on sen puolella että sinulta palaa pinna säännöllisin väliajoin.

Pelkään enemmän, että kumppanilla palaa pinna minuun. Minulle on ihan ok siivota kumppanin jälkiä ja huolehtia muistakin asioista, mutta meneekö kumppanilla hermot kun olen koko ajan korjaamassa jälkiä. 

Nyt kun olemme viettäneet aikaa minun asunnollani, olen saanut pidettyä tämän puolen itsestäni ihan hyvin kurissa. Tosi asia on kuitenkin se, että pistän merkille jokaisen väärään paikkaan menneen tavaran tai ei minun standardieni mukaan siivotun sotkun ja kumppani lähtee omaan kotiin, alan välittömästi laittaa paikkoja kuntoon.

Ihan ok siivota kumppanin jälkiä ja huolehtia muistakin asioista 🤦 Ei luoja. Varmasti jos lopetat tuon ja vaaditkin toista siivoamaan jälkensä ja ottamaan vastuuta se hermo hänellä menee. Saatat olla kontrollifriikki mutta mies sitten toisen ääripään huithapeli (mies/naislapsi.) Hiphei mikä kombo.

Kumppanini on ihan vastuullinen aikuinen, joka pystyy huolehtimaan itsestään ilman minuakin. On tähänkin asti pystynyt. Hän ei ole vain kaltaiseni pikkutarkka nysvääjä, vaan huomattavasti suurpiirteisempi. Minun ongelmani on alkaa huolehtia asioista, jotka eivät tarvitse huolehdintaani.

Kuulostaa siltä, että katastrofin aineet on hyvin kasassa :D

Riippuu kuinka lehmänhermoinen toinen on ja suostuvainen pomputukseen. Itse en katsoisi sekuntiakaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko uusi vuokrasopimus tai kauppakirjat siis jo allekirjoitettu?

Ei sentään. Tarkoituksenamme on muuttaa kumppanini isovanhempien omistamaan taloon ensin vuokralle ja jos kaikki sujuu hyvin, ostaa se sitten myöhemmin.

Jos olet nyt vielä jotenkin pystynyt hillitsemään itsesi kumppanin läsnäollessa, mieti, mitä tapahtuu, kun olette jatkuvasti saman katon alla. Sekin on ikävä tilanne, jos uutta asuntoa joutuu etsimään lähes saman tien, kun on juuri muutettu yhteen.

Todennäköisesti suhteenne toimii paremmin, kun asutte erillään. Olisiko muutaman kuukauden koeasuminen yhdessä vaihtoehto? Jos se vain on taloudellisesti mahdollista? Näkisitte ilman suuria päätöksiä, toimiiko homma samassa taloudessa.

Taida ap tietää itsekin, että yhteenmuutto ei tule teidän tapauksessanne toimimaan.

Tulet olemaan kuin raikas menthol miehen Pepsi Maxiin :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisyys on sen puolella että sinulta palaa pinna säännöllisin väliajoin.

Pelkään enemmän, että kumppanilla palaa pinna minuun. Minulle on ihan ok siivota kumppanin jälkiä ja huolehtia muistakin asioista, mutta meneekö kumppanilla hermot kun olen koko ajan korjaamassa jälkiä. 

Nyt kun olemme viettäneet aikaa minun asunnollani, olen saanut pidettyä tämän puolen itsestäni ihan hyvin kurissa. Tosi asia on kuitenkin se, että pistän merkille jokaisen väärään paikkaan menneen tavaran tai ei minun standardieni mukaan siivotun sotkun ja kumppani lähtee omaan kotiin, alan välittömästi laittaa paikkoja kuntoon.

Entäs sitten, kun sinusta ei olekaan enää ok siivota aikuisen ihmisen jälkiä? Kun se toinen on oppinut siihen, että kyllä sinä aina siivoat kuitenkin. Sittenpä te vaan riitelette kotitöistä, kun sinä joudut aina tekemään kaiken ja toiselle pitää koko ajan olla sanomassa asiasta.