Yhteenmuutto kontrollifriikin kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä sanoisin, että voi onnistua mutta jos hankitte lapsia (niitä ei oletettavasti ole), niin kaikki muuttuu sitten päälaelleen. Itse olin jollain tapaa kontrollifriikki ja opin kyllä miehen rennompaan tyyliin, mutta kun lapset tuli kuvioihin homma ei enää toiminut. Siinä kohtaa kun nurkissa pöyrii konttaamaan oppinut pikkuinen, joka honii kaiken suuhunsa ei oikein enää riitä suurpiirteinen siivous.

Emme ole hakkimassa lapsia kumppanini kanssa. Kaksi kissaa on kyllä suunnitelmissa jos kaikki menisi hyvin.

Ap

Yllätys. Kissat ja mielenterveysongelmaiset kuuluvat  yhteen.

AP. Voit olla kontrollifriikki, kunhan et ala naputtaa miehelle joka roskasta ja likaisesta astiasta.

Vierailija kirjoitti:

AP. Voit olla kontrollifriikki, kunhan et ala naputtaa miehelle joka roskasta ja likaisesta astiasta.

AP on mies ja puoliso on nainen.

Väkisinkin on pakko joustaa jos yhdessä aloitatte asumisenne. Eikös se rakkaus jo anna hieman sitä löysää näihin asioihin?

Vierailija kirjoitti:

AP. Voit olla kontrollifriikki, kunhan et ala naputtaa miehelle joka roskasta ja likaisesta astiasta.

No kun aletaan asumaan yhdessä niin opetellaan niitä yhdessäasumisen asioita. On täysin tavanomaista keskustella ja sopiakin asioita. Mielestäni pääsee helpoimmalla kun puhuu ja sanoo asioista. Jos ei sano vain siksi että toinen ei pidä siitä niin kertyy sitä tunneryönää ja tulee isompia yhteenottoja sekä tunnepurkauksia. Sanokaa asianne ja sopikaa, suhtautukaa sitten. Jotkut eivät pidä siitä että heille sanotaan mistään, he kokevat kaiken ilkeänä sekä nipottamisena. Helposti alkavat käyttämään tätäkin hyväksensä sekä aseena toista vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Hassua, kuinka moni tuntuu automaattisesti olettavan aloittajan olevan nainen. Siitä voi päätellä kuinka kotityöt ovat edelleen ns. naisten töitä.

Sori ohis.

Ei vaan miehet eivät stressaa kotitöistä noin vaikka niitä tekevät. Kaiken ei tarvitse olla ihan tipp top. 

En muuttaisi yhteen. 

Lol, taas luullaan, että aloittaja on nainen. Kyllä tuntuu siivoava mies olevan harvinaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua, kuinka moni tuntuu automaattisesti olettavan aloittajan olevan nainen. Siitä voi päätellä kuinka kotityöt ovat edelleen ns. naisten töitä.

Sori ohis.

Ei vaan miehet eivät stressaa kotitöistä noin vaikka niitä tekevät. Kaiken ei tarvitse olla ihan tipp top. 

Tässä tapauksessa se kotitöistä stressaaja on mies.

Tunnistan osittain tuon, mun mieskaveri on myös todella tarkka siisteyden suhteen. Ei nyt mikään kontrollifriikki, mutta tarkempi kuin minä itse. Mulla on asunto kyllä hyvinkin perussiisti, mutta suhtaudun esim. siivoamiseen hieman suurpiirteisemmin kuin mies oman talonsa siivoamiseen. Voisin kuvitella, että siisteyskäsityksistä tulisi keskustelua, jos asuisimme yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä sanoisin, että voi onnistua mutta jos hankitte lapsia (niitä ei oletettavasti ole), niin kaikki muuttuu sitten päälaelleen. Itse olin jollain tapaa kontrollifriikki ja opin kyllä miehen rennompaan tyyliin, mutta kun lapset tuli kuvioihin homma ei enää toiminut. Siinä kohtaa kun nurkissa pöyrii konttaamaan oppinut pikkuinen, joka honii kaiken suuhunsa ei oikein enää riitä suurpiirteinen siivous.

Emme ole hakkimassa lapsia kumppanini kanssa. Kaksi kissaa on kyllä suunnitelmissa jos kaikki menisi hyvin.

Ap

Yllätys. Kissat ja mielenterveysongelmaiset kuuluvat  yhteen.

Mikä pointi tulla haukkumaan ihan asiallisesti tilannettaan pohtivaa aloittajaa? Tai ylipäätään käyttää mahdollista mt-ongelmaa haukkuma-aseena? 

Ei missään nimessä kissoja sinne mukaan sotkemaan paikkaa (kissat sotkevat ihan hirveästi!) jos et kestä edes miten kumppanisi elää boheemi tyylillä.

Itse suosittelisin AP, että jakakaa tehtävät. Jos esim keittiön on aina oltava tip top kiiltävän puhdas, niin sinä hoida keittiön siivous. Kumppanisi voi hoitaa sitten vaikka WC:n siivoituksen tai pyykkien laiton.

Tälläisissä asioissa on tärkeää, että tehdään YHTEISET suunnitelmat siisteyden ja työnjaon suhteen, eikä van oleteta, että se toinen kyllä tietää mitä sen pitää tehdä.

Tässä taitaa nyt olla enemmän ongelmana sitttenkin aloittajan mahdollinen pakko-oireilu kuin se, että kotityöt jakautuisivat epätasapuolisesti.

Vierailija kirjoitti:

Eikö kolme vuotta yhdessä ole jo aika pitkä aika? Ei kuulosta muutenkaan kovin vakavalta toi teidän juttu, jos nyt vasta mietitte yhteen muuttoa. Kyllä vuodessa jo pitäisi tollaset tietää.

En tiennytkään että on olemassa joku laki joka säätelee aikuisten ihmisten keskinäisiä suhteita. Valvooko asumispoliisi sitä että kaikki muuttaa vuoden sisällä yhteen?

Vierailija kirjoitti: Ei missään nimessä kissoja sinne mukaan sotkemaan paikkaa (kissat sotkevat ihan hirveästi!) jos et kestä edes miten kumppanisi elää boheemi tyylillä. Itse suosittelisin AP, että jakakaa tehtävät. Jos esim keittiön on aina oltava tip top kiiltävän puhdas, niin sinä hoida keittiön siivous. Kumppanisi voi hoitaa sitten vaikka WC:n siivoituksen tai pyykkien laiton. Tälläisissä asioissa on tärkeää, että tehdään YHTEISET suunnitelmat siisteyden ja työnjaon suhteen, eikä van oleteta, että se toinen kyllä tietää mitä sen pitää tehdä.

Ei kun just hyvä ottaa kissoja. Ne sykkää ja aloittaja tykkää siivota.

Ei tietenkään saisi nauraa vakavalle asialle, mutta kyllä mua vähän huvittaa ajatus maanisesti siivoavasta ap:sta samalla kun muija ja kissat sotkevat tyytyäisinä menemään. Mun mielestä toi kuulostaa ihan match made of heavenilta.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vain yksi näkökulma ja itse tunnet tilanteesi parhaiten, mutta sanonpahan kuitenkin:

Minulle tulee viesteistäsi kuva, että sinulla on pakko-oireinen häiriö ja että siihen voi liittyä tuon siivouspakon lisäksi myös se, että pelkäät, ettei yhteenmuutto onnistu tai että kumppanillasi menee hermot siivoamiseesi. Nuo voivat siis olla pakkoajatuksia. Vaikka toki ne ovat myös ihan aiheellisia ajatuksia, mutta jos ne pyörivät pakonomaisesti päässäsi tai jos tiedostat itsekin niiden menevän yli tai jos tarvitset kumppaniltasi paljon vakuuttelua, että kyllä te pärjäätte, niin ne saattavat olla pakkoajatuksiakin.

Ajattelen, että yhteenmuutosta voisi koitua sinulle paljon hyvää ja se (ja ylipäätään parisuhteesi) voisi olla sinulle tärkeä korjaava kokemus. Se, että jatkaisit yksinasumista pakko-oiretaipumuksesi takia, vaikka haluaisit elää toisin, tarkoittaisi, että eläisit sairauden / pakko-oiretaipumuksen ehdoilla.

Mielestäni tämä oli todella hyvä huomio aloittajan tilanteeseen.

Vähän vaikuttaa siltä, että aloittaja itsekin on tajunnut ettei kaikki ole ihan hyvin, mutta ei kuitenkaan sitä kuinka "huonosti" asiat mahdollisesti ovat. Aloittaja on mitä ilmeisemmin joutunut lapsena todistamaan/kokemaan perheväkivaltaa sekä kantamaan liian suurta vastuuta perheensä arjesta. On ihan normaalia, että tuollainen jättää jälkensä ja että juuri yhteenmuuton kynnyksellä asiat alkavat vaivaamaan mieltä.

Olen tämän lainaamani henkilön kanssa samaa mieltä, että yhteenmuutto ja parisuhde ylipäätään voisivat olla niitä tarvittuja korjaavia kokemuksia. Omaa onneaan ei tarvitse alkaa sabotoimaan vain sen takia, että menneisyydessä on painolastia. Traumat eivät katoa, mutta niiden kanssa voi oppia elämään.

Ihan mielenkiinnosta. Oletetaan nyt, että aloittaja kärsii pakko-oireista joka ilmenee siivoamisena. Aloittajan naisystävä on taas vähän boheemi tapaus, joka sotkee enemmän kuin siivoa. Aloittaja on sanonut useamman kerran, että häntä ei niinkään haittaa naisystävän sotkujen siivoaminen vaan huoli on siitä, hermostuuko nainen hänen siivoamiseen.

Onko siis jotenkin paha, että heillä olisi tuollainen jako missä nainen sotkee ja aloittaja siivoaa? Jos se siivoaminen siis helpottaa sitä päänsisäistä kaaosta, niin eikö se vain ole hyvä, että siivottavaa riittää? Mietin, että onko tuo sellainen asia mikä pitäisi hoitaa kuntoon? Siis pakko-oire. Kyllähän esim. monet autistit ottavat ilon irti autismistaan ja keskittyvät täpöillä johonkin pienoisjunaratojen rakenteluun tai kivien keräilyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kolme vuotta yhdessä ole jo aika pitkä aika? Ei kuulosta muutenkaan kovin vakavalta toi teidän juttu, jos nyt vasta mietitte yhteen muuttoa. Kyllä vuodessa jo pitäisi tollaset tietää.

En tiennytkään että on olemassa joku laki joka säätelee aikuisten ihmisten keskinäisiä suhteita. Valvooko asumispoliisi sitä että kaikki muuttaa vuoden sisällä yhteen?

Ihan samaa mietin. Eihän aloittaja edes eritellyt miksi asuvat edelleen erillään. Voihan tilanne olla se, että toinen esim. on opiskellut koko suhteen toisella paikkakunnalla. Ja vaikka ei olisi mitään tällaista syytä, ei kolme vuotta ole mitenkään erityisen pitkä aika seurustella ilman yhteenmuuttoa.

Onhan niitä pareja jotka ovat seurustelleet iät ja ajat ilman pienintäkään aikomusta muuttaa yhteen. Ei parisuhteille ole mitään pakollista standardia.

Up, tulkaa palstan keittiöpsykologit vastaamaan mulle tohon kysymykseen viestissä 96.

Vierailija kirjoitti:

Up, tulkaa palstan keittiöpsykologit vastaamaan mulle tohon kysymykseen viestissä 96.

Vaikka aloittaja ei kokisi toisen jälkien siivoamista raskaana, niin avopuolisoa se saattaa alkaa pidemmän päälle rasittaa. Hän voi tulkita ap:n siivousinnon päällepäsmäröintinä tai passiivis-aggressiivisena mielenosoittamisena, tai yksinkertaisesti voi vain hermostua siihen, jos kokee, että toinen lähes roikkuu siivousvälineiden kanssa koko ajan hänen kintereillään. Avopuoliso voi järjen tasolla ymmärtää sen, mistä ap:n siivousinto johtuu mutta tunnetasolla se voi siitä huolimatta alkaa häiritä häntä. Levottomuus ja pakonomainen häärääminen ovat monien mielestä raskaita ominaisuuksia ihmisessä ja levoton, hermostunut energia myös tarttuu herkästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Up, tulkaa palstan keittiöpsykologit vastaamaan mulle tohon kysymykseen viestissä 96.

Vaikka aloittaja ei kokisi toisen jälkien siivoamista raskaana, niin avopuolisoa se saattaa alkaa pidemmän päälle rasittaa. Hän voi tulkita ap:n siivousinnon päällepäsmäröintinä tai passiivis-aggressiivisena mielenosoittamisena, tai yksinkertaisesti voi vain hermostua siihen, jos kokee, että toinen lähes roikkuu siivousvälineiden kanssa koko ajan hänen kintereillään. Avopuoliso voi järjen tasolla ymmärtää sen, mistä ap:n siivousinto johtuu mutta tunnetasolla se voi siitä huolimatta alkaa häiritä häntä. Levottomuus ja pakonomainen häärääminen ovat monien mielestä raskaita ominaisuuksia ihmisessä ja levoton, hermostunut energia myös tarttuu herkästi.

Okei.

Entä sit jos sivuutta tuon kumppanin osuuden ja ajatellaan teoriatasolla, että aloittajan siivoilu ei haittaisi häntä. Onko tuollainen pakko-oire aina sellainen mikä pitäisi hoitaa vaikkei se oireilisi sen vakavammin kuin siivouintona?