Lue keskustelun säännöt.
Yhteenmuutto kontrollifriikin kanssa
17.03.2024 |
Onko ihan tuhoon tuomittu ajatus?
Olemme seurustelleen kumppanini kanssa kolme vuotta ja nyt muuttamassa yhteen. Itse olen alkanut panikoimaan, että yhteenmuutto voisi pilata koko hyvän suhteen, koska minä olen kontrollifriikki siisteyshullu ja kumppani taas boheemi sinne päin -ihminen. Esimerkiksi siisteystasomme ovat sellaiset missä kumppanin mielestä keittiön voi kokkailujen jälkeen jättää kaaokseen ja "siivota vaikka huomenna" ja minä taas en pysty nukkumaan jos tiedän, että tiskialtaaseen on jäänyt yksikin likainen lautanen.
Kyllä, teidän olevani se ongelma tässä ja varmaan sen takia nyt panikoinkin. Onko kenelläkään kokemusta, että on oppinut ns. löysäämään?
Kommentit (113)
Hmm, onpa hankalan kuuloinen tilanne. Toivon, että luet täällä kirjoittamiasi vastauksia ajatuksella. Nyt kuulostaa vahvasti siltä, että saatat tarvita oikeasti apua ongelmiisi. Kerroit jutelleesi ammattilaisen kanssa, mutta se ei toiminut. Ehkä ammattilainen oli väärä ja hänen työskentelytapansa eivät toimineet sinulle? Kannattaisi antaa mahdollisuus vielä kerran ammattiavulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet nyt vielä jotenkin pystynyt hillitsemään itsesi kumppanin läsnäollessa, mieti, mitä tapahtuu, kun olette jatkuvasti saman katon alla. Sekin on ikävä tilanne, jos uutta asuntoa joutuu etsimään lähes saman tien, kun on juuri muutettu yhteen.
Todennäköisesti suhteenne toimii paremmin, kun asutte erillään. Olisiko muutaman kuukauden koeasuminen yhdessä vaihtoehto? Jos se vain on taloudellisesti mahdollista? Näkisitte ilman suuria päätöksiä, toimiiko homma samassa taloudessa.
Kiitos asiallisesta viestistä. Nämä juuri ovat pelkojani.
Olemme nyt eläneet nämä kolme vuotta melkoisessa symbioosissa ja kaikki on mennyt hyvin. Yhdessä olemine
Joo, ihan normaalilta kuulostaa. Not. 🙄
Ihan mielenkiinnosta, osaatko eritellä mistä tuo, anteeksi nyt vai, pakonomaiselta kuulostava siivousintosi johtuu?
Tää tulee menemään siihen perinteiseen että mies yrittää, nainen valittaa ja haukkuu kuinka kaikki on väärin tehty, mies lopettaa yrittämisen ja lopulta nainen tulee itkemään tänne kun kukaan ei tee mitään ja hän joutuu yksin tekemään kaiken. Tää on niin nähty.
Helpommalle pääsette kuin eroatte nyt jo. Itse muutin yhteen kotitöitä välttelevän vätyksen kanssa sillä ajatuksella, että kumpikin tulee vastaan. No, vätys ei tullut vastaan ja lopulta tajusin muuttuneeni naisystävästä piiaksi.
Never again.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää tulee menemään siihen perinteiseen että mies yrittää, nainen valittaa ja haukkuu kuinka kaikki on väärin tehty, mies lopettaa yrittämisen ja lopulta nainen tulee itkemään tänne kun kukaan ei tee mitään ja hän joutuu yksin tekemään kaiken. Tää on niin nähty.
Sulta meni ohi, että aloittaja on mies.
Meillä ei ollut noin ääripäät, mutta ei se sitten toiminut. Mies siis halusi että tehdään hänen tyylillään, itse kyllä joustin paljon. Mutta kyllä se rassaa, kun lähes joka kerta puhutaan kuin pienelle lapselle, että imuroithan nyt sohvankin alta jne. Ja ei ollut edes oikeasti mitään valitettavaa. Ja vaikka ei olisi edes sanonut mitään, olemuksesta kyllä huomasi. Oli muutenkin kontrolloivat, kaikki tottakai paheni kun lapset syntyi. Niidenkin hoito ja rytmi meni hänen mielen mukaan. Erottiin kun lapset meni kouluun, jokunen vuosi sitten. Nykyään lapset ei juuri isällään viihdy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, osaatko eritellä mistä tuo, anteeksi nyt vai, pakonomaiselta kuulostava siivousintosi johtuu?
Torsoksi jääneen terapiakokemuksen perusteella se on ollut minulle selviytymiskeino lapsuudessani.
Isäni oli väkivaltainen alkoholisti ja äitini kärsi pahoista mielenterveysongelmista. Käytännössä arkemme meni siten, että isäni töistä tullessaan istui pihalla autossa juomassa kännit ja kun hän vihdoin tuli sisälle, niin helvetti irtosi jo kaikki ei ollut tip top. Koska äitini oli koko ajan enemmän toimintakyvytön, jäi kaiken hoitaminen minun vastuulleni koska olin vanhempi lapsi. Eli käytännössä kun tulin koulusta kotiin, hoidin kotona asiat siihen kuntoon, ettei isäni sekoaisi kovin pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Osaatko olla motkottamatta asiasta? Jos osaat, niin sitten en näe asiassa ongelmaa. Jos taas helposti valitat kuinka joudut tekemään kaiken ja otat marttyyriasenteen, niin sitten miettisin kaksi kertaa.
Oletteko keskustelleet asiasta? Siitä olisi hyvä aloittaa. Miten koette asian omilta tahoiltanne, oletteko omasta puolestanne valmiit sooeutumaan/jopa muuttamaan tapaanne yhteensopivammaksi, jne.
Tämä just. Jos toiselle maton hapsujen suoristaminen on elämän ja kuoleman kysymys, ei hän voi vaatia sitä toiselta. Aloittaja senkun siivoaa, mutta ihan turha ottaa mitään uhriutuvan marttyyrin viitta sitten harteilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tuo tiskauksen lykkääjä ja laiska siivoaja ja tiedän ettei yhdessä asumisesta tulisi mitään jonkun puhtaushullun kanssa.
Sama täällä. Pääni hajoaisi jos joku olisi koko ajan nillittämässä kuinka asiat eivät ole hänen mielensämukaisesti järjestettyjä. Kukaan ei ole kuollut siihen, että tiskit seisovat yhden yön yli altaassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, osaatko eritellä mistä tuo, anteeksi nyt vai, pakonomaiselta kuulostava siivousintosi johtuu?
Torsoksi jääneen terapiakokemuksen perusteella se on ollut minulle selviytymiskeino lapsuudessani.
Isäni oli väkivaltainen alkoholisti ja äitini kärsi pahoista mielenterveysongelmista. Käytännössä arkemme meni siten, että isäni töistä tullessaan istui pihalla autossa juomassa kännit ja kun hän vihdoin tuli sisälle, niin helvetti irtosi jo kaikki ei ollut tip top. Koska äitini oli koko ajan enemmän toimintakyvytön, jäi kaiken hoitaminen minun vastuulleni koska olin vanhempi lapsi. Eli käytännössä kun tulin koulusta kotiin, hoidin kotona asiat siihen kuntoon, ettei isäni sekoaisi kovin pahasti.
Niin oliko tää nyt aloittaja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kai se nyt mitään kontrollifriikkeyttä ole jos haluaa pitää kodin siistinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, osaatko eritellä mistä tuo, anteeksi nyt vai, pakonomaiselta kuulostava siivousintosi johtuu?
Torsoksi jääneen terapiakokemuksen perusteella se on ollut minulle selviytymiskeino lapsuudessani.
Isäni oli väkivaltainen alkoholisti ja äitini kärsi pahoista mielenterveysongelmista. Käytännössä arkemme meni siten, että isäni töistä tullessaan istui pihalla autossa juomassa kännit ja kun hän vihdoin tuli sisälle, niin helvetti irtosi jo kaikki ei ollut tip top. Koska äitini oli koko ajan enemmän toimintakyvytön, jäi kaiken hoitaminen minun vastuulleni koska olin vanhempi lapsi. Eli käytännössä kun tulin koulusta kotiin, hoidin kotona asiat siihen kuntoon, ettei isäni sekoaisi kovin pahasti.
Kai sä nyt tajuat, ettei sun kaltaiset mt-tapaukset kuulu parisuhteeseen? Tee palvelus naisellesi ja anna hänen löytää itselleen terve kumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tämä nyt vahvasti siltä vaikuttaa, että sinulla on ongelma mihin pitäisi hakea apua. Takerrut liikaa noihin teidän siisteyseroavaisuuksiin, mutta taidat panikoida huomattavasti isompaa ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet nyt vielä jotenkin pystynyt hillitsemään itsesi kumppanin läsnäollessa, mieti, mitä tapahtuu, kun olette jatkuvasti saman katon alla. Sekin on ikävä tilanne, jos uutta asuntoa joutuu etsimään lähes saman tien, kun on juuri muutettu yhteen.
Todennäköisesti suhteenne toimii paremmin, kun asutte erillään. Olisiko muutaman kuukauden koeasuminen yhdessä vaihtoehto? Jos se vain on taloudellisesti mahdollista? Näkisitte ilman suuria päätöksiä, toimiiko homma samassa taloudessa.
Se on just näin. En ymmärrä mikä ihmeen hinku ihmisillä on muuttaa yhteen? Tuntuu, että monen hyvän suhteen alamäki alkaa siitä kun lyödään lusikat samaan laatikkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, osaatko eritellä mistä tuo, anteeksi nyt vai, pakonomaiselta kuulostava siivousintosi johtuu?
Torsoksi jääneen terapiakokemuksen perusteella se on ollut minulle selviytymiskeino lapsuudessani.
Isäni oli väkivaltainen alkoholisti ja äitini kärsi pahoista mielenterveysongelmista. Käytännössä arkemme meni siten, että isäni töistä tullessaan istui pihalla autossa juomassa kännit ja kun hän vihdoin tuli sisälle, niin helvetti irtosi jo kaikki ei ollut tip top. Koska äitini oli koko ajan enemmän toimintakyvytön, jäi kaiken hoitaminen minun vastuulleni koska olin vanhempi lapsi. Eli käytännössä kun tulin koulusta kotiin, hoidin kotona asiat siihen kuntoon, ettei isäni sekoaisi kovin pahasti.
Kai sä nyt tajuat, ettei sun kaltaiset mt-tapaukset kuulu parisuhteesee
Kai sä nyt tajuat, että suurin osa ihmisistä kärsii mielenterveysongelmista jossain vaiheessa elämäänsä? Ei toi sun tökerö komenttikaan anna susta mitenkään tervettä kuvaa.
Vierailija kirjoitti:
No ei kai se nyt mitään kontrollifriikkeyttä ole jos haluaa pitää kodin siistinä?
Lue ketju. Aloittaja on täys pöpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, osaatko eritellä mistä tuo, anteeksi nyt vai, pakonomaiselta kuulostava siivousintosi johtuu?
Torsoksi jääneen terapiakokemuksen perusteella se on ollut minulle selviytymiskeino lapsuudessani.
Isäni oli väkivaltainen alkoholisti ja äitini kärsi pahoista mielenterveysongelmista. Käytännössä arkemme meni siten, että isäni töistä tullessaan istui pihalla autossa juomassa kännit ja kun hän vihdoin tuli sisälle, niin helvetti irtosi jo kaikki ei ollut tip top. Koska äitini oli koko ajan enemmän toimintakyvytön, jäi kaiken hoitaminen minun vastuulleni koska olin vanhempi lapsi. Eli käytännössä kun tulin koulusta kotiin, hoidin kotona asiat siihen kuntoon, ettei isäni sekoaisi kovin pahasti.
Niin oliko tää nyt aloittaja?
Oli, anteeksi, en tunne näitä käytäntöjä täällä enkä viitsi mitään nimimerkkiä rekisteröidä.
Ja kiitokset kaikille asiallisesti vastanneille. Ehkä tilanne on se, että vaikka kuinka haluaisin, en ole vielä valmis muuttamaan yhteen.
Toivottavasti aloittajan mies tajuaa juosta vielä kun voi. Itse menin tuollaisen eukon kanssa yksiin ja mitä jäi käteen? Kymmenen vuoden nalkutuksen jälkeen oli rahat mennyt ja lisää pitäisi maksaa ruokkojen muodossa.
Osaatko olla motkottamatta asiasta? Jos osaat, niin sitten en näe asiassa ongelmaa. Jos taas helposti valitat kuinka joudut tekemään kaiken ja otat marttyyriasenteen, niin sitten miettisin kaksi kertaa.
Oletteko keskustelleet asiasta? Siitä olisi hyvä aloittaa. Miten koette asian omilta tahoiltanne, oletteko omasta puolestanne valmiit sooeutumaan/jopa muuttamaan tapaanne yhteensopivammaksi, jne.