Lue keskustelun säännöt.
Yhteenmuutto kontrollifriikin kanssa
17.03.2024 |
Onko ihan tuhoon tuomittu ajatus?
Olemme seurustelleen kumppanini kanssa kolme vuotta ja nyt muuttamassa yhteen. Itse olen alkanut panikoimaan, että yhteenmuutto voisi pilata koko hyvän suhteen, koska minä olen kontrollifriikki siisteyshullu ja kumppani taas boheemi sinne päin -ihminen. Esimerkiksi siisteystasomme ovat sellaiset missä kumppanin mielestä keittiön voi kokkailujen jälkeen jättää kaaokseen ja "siivota vaikka huomenna" ja minä taas en pysty nukkumaan jos tiedän, että tiskialtaaseen on jäänyt yksikin likainen lautanen.
Kyllä, teidän olevani se ongelma tässä ja varmaan sen takia nyt panikoinkin. Onko kenelläkään kokemusta, että on oppinut ns. löysäämään?
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti: Ei missään nimessä kissoja sinne mukaan sotkemaan paikkaa (kissat sotkevat ihan hirveästi!) jos et kestä edes miten kumppanisi elää boheemi tyylillä. Itse suosittelisin AP, että jakakaa tehtävät. Jos esim keittiön on aina oltava tip top kiiltävän puhdas, niin sinä hoida keittiön siivous. Kumppanisi voi hoitaa sitten vaikka WC:n siivoituksen tai pyykkien laiton. Tälläisissä asioissa on tärkeää, että tehdään YHTEISET suunnitelmat siisteyden ja työnjaon suhteen, eikä van oleteta, että se toinen kyllä tietää mitä sen pitää tehdä.
Ei kissat nyt mitenkään hirveästi sotke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulet olemaan kuin raikas menthol miehen Pepsi Maxiin :D
Talletan tämän mieleeni myöhempää käyttöä varten!
No mitä se kumppani on sanonut, kun olette puhuneet asiasta? Aina ihmetyttää tämä kuinka täällä ollaan hyvällä lykyllä menty naimisiin, ostettu talo ja pyöräytetty pari mukulaa ja sitten pohditaan sellaisia asioita mitkä pitäisi puhua suhteen alussa.
Vierailija kirjoitti:
Tulinpa nyt vielä tänne pohtimaan tätä asiaa, koska sain täältä hyviä näkökulmia ja jotenkin tämä kirjoittaminen helpottaa jäsentelemään asioita.
Olen yt tutustunut pakko-oireiseen häiriöön, enkä täysin samaistu siihen. En koe mielestäni suurta ahdistusta, enkä pidä toimiani rituaalimaisina. Toki moni asia on järkevää tehdä tietyssä järjestyksessä. Minulla ei myöskään ole selkeitä pakkoajatuksia.
Toisaalta huomaan, että jos olen stressaantunut tai jotain muuta ongelmaa, niin tarpeeni siivota ja järjestellä paikkoja korostuu. Tällaisina aikoina minun on myös vaikea jättää asioita leväälleen. Eli en tosiaankaan saa nukuttua jos tiedän jonkun asian olevan kodissani epäjärjestyksessä. Kumppanini luona minun on helpompi hillitä tätä puolta itsessäni.
Kiitos vielä kaikille ajatuksia herättäneistä kommenteista. Ehkäpä minun on myönnettävä kumppanilleni, että on mahdollisuus ettei siivousintoni ole a
En lähtisi sinuna vähättelemään tuota ongelmaasi. Sanot, ettei se tuota sinulle ahdistusta, mutta selvästi se on kuitenkin asia jota pohdit jopa siinä kontekstissa, että estääkö se sinua tekemästä mitä haluat? Kirjoitat myös, ettei kumppanisi tule todennäköisesti yllättymään, kun kerrot asiasta. Eli toimintasi on sellaista, että se huomataan myös ympärilläsi.
Älä vähättele haasteitasi, mutta puhu ihmeessä kumppanisi kanssa.
Ja sellainen off topic vielä, että tässä muuten olisi palstainkkeleille opittavaa. Kyllä täällä miehetkin saa ihan asiallisia vastauksia ja keskustelua, kun eivät oleh heti hyökkäämässä ja syyttelemässä. Tässäkin ketjussa aloittajaa ovat haukkuneet lähinnä miehet jotka ovat olettaneet aloittajan olevan nainen.
Minulla tai oikeastaan miehellämi hieman samanlainen tapa. Hänellä jonkinlainen pakkomielle (no, tämä on minun näkemys) ettei saisi olla missään muruja. Jos syödään vaikka leipää, niin jos tippuu murukin niin se pitää siivota heti ettei tule sotkua. Alussa tämä hämmensi ja jopa ärsytti minua. Annoin miehen siivota, mutta välillä sanoin ettei tossa ole mitään järkeä. Nyt ollaa jo oltu yhdessä kymmenisen vuotta ja tämä tapa on häneltä lähes kokonaan mennyt oh. Onneksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulinpa nyt vielä tänne pohtimaan tätä asiaa, koska sain täältä hyviä näkökulmia ja jotenkin tämä kirjoittaminen helpottaa jäsentelemään asioita.
Olen yt tutustunut pakko-oireiseen häiriöön, enkä täysin samaistu siihen. En koe mielestäni suurta ahdistusta, enkä pidä toimiani rituaalimaisina. Toki moni asia on järkevää tehdä tietyssä järjestyksessä. Minulla ei myöskään ole selkeitä pakkoajatuksia.
Toisaalta huomaan, että jos olen stressaantunut tai jotain muuta ongelmaa, niin tarpeeni siivota ja järjestellä paikkoja korostuu. Tällaisina aikoina minun on myös vaikea jättää asioita leväälleen. Eli en tosiaankaan saa nukuttua jos tiedän jonkun asian olevan kodissani epäjärjestyksessä. Kumppanini luona minun on helpompi hillitä tätä puolta itsessäni.
Kiitos vielä kaikille ajatuksia herättäneistä kommenteista. Ehkäpä minun on myönnettävä kumppanill
Olen sikäli eri mieltä kanssasi, että monelle "normaalille" ihmiselle tulee tuommoista (ocb, adhd) käyttäytymistä, kun on stressaantunut ja kiireessä.
Olen itse hyvä esimerkki. Normitilanteessa minua ei haittaa saati ahdista pieni sotkuisuus ja pesemättömät astiat. Mutta kun elämään tulee erilaisia paineita (ulkopuolelta yleensä), jostain syystä silloin kaiken pitäisi olla kotona tiptop, että voisin rentoutua.
Tämä ilmiö on yleisesti tunnettu: ihminen, jonka mieli on levollinen ja pää kunnossa, sietää epäjärjestystä ympärillään. Hän ei ahdistu siitä. Mutta ihminen, joka on sisäisesti tasapainoton ja ahdistunut, ei kestä enää kaaosta ympärillään, kun hänen mielensä on pois balanssista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulinpa nyt vielä tänne pohtimaan tätä asiaa, koska sain täältä hyviä näkökulmia ja jotenkin tämä kirjoittaminen helpottaa jäsentelemään asioita.
Olen yt tutustunut pakko-oireiseen häiriöön, enkä täysin samaistu siihen. En koe mielestäni suurta ahdistusta, enkä pidä toimiani rituaalimaisina. Toki moni asia on järkevää tehdä tietyssä järjestyksessä. Minulla ei myöskään ole selkeitä pakkoajatuksia.
Toisaalta huomaan, että jos olen stressaantunut tai jotain muuta ongelmaa, niin tarpeeni siivota ja järjestellä paikkoja korostuu. Tällaisina aikoina minun on myös vaikea jättää asioita leväälleen. Eli en tosiaankaan saa nukuttua jos tiedän jonkun asian olevan kodissani epäjärjestyksessä. Kumppanini luona minun on helpompi hillitä tätä puolta itsessäni.
Kiitos vielä kaikille ajatuksia herättäneistä komme
Olen sikäli eri mieltä kanssasi, että monelle "normaalille" ihmiselle tulee tuommoista (ocb, adhd) käyttäytymistä, kun on stressaantunut ja kiireessä.
Olen itse hyvä esimerkki. Normitilanteessa minua ei haittaa saati ahdista pieni sotkuisuus ja pesemättömät astiat. Mutta kun elämään tulee erilaisia paineita (ulkopuolelta yleensä), jostain syystä silloin kaiken pitäisi olla kotona tiptop, että voisin rentoutua.
Tämä ilmiö on yleisesti tunnettu: ihminen, jonka mieli on levollinen ja pää kunnossa, sietää epäjärjestystä ympärillään. Hän ei ahdistu siitä. Mutta ihminen, joka on sisäisesti tasapainoton ja ahdistunut, ei kestä enää kaaosta ympärillään, kun hänen mielensä on pois balanssista.
Kylllä, tämä on totta, mutta aloittajan tapauksessa on kuitenkin selvästi kyseessä stressaantumisen ulkopuolellakin toistuva ilmiö. Kyllähän hän kertoi esim. siivoavan heti asuntonsa kun kumppani poistuu sieltä ja pistäneensä toisaalta kumppanin asunnon epäjärjestelmällisyyden huomioon. Hän kertoo pystyvänsä "pitämään kurissa" taipumuksensa kun ei ole stressaantunut tai muuta tilannetta päällä. Hän myös kantaa asiasta selvästi huolta.
Mielestäni aloittajan kohdalla ei ole kyse pelkästään "normaalin" ihmisen reaktio stressiin, vaan isompi kokonaisuus. Ja täytyy myös muistaa, että aloittajalla on selvästi traumataustaa josta yleensä jättää jotain jälkiä.
Ap kirjoitti:
Pelkään enemmän, että kumppanilla palaa pinna minuun. Minulle on ihan ok siivota kumppanin jälkiä ja huolehtia muistakin asioista, mutta meneekö kumppanilla hermot kun olen koko ajan korjaamassa jälkiä?
Just niin tulee käymään. Jos on just syöty ihana ruoka ja kumppani avannut viinipullon ja te valinneet leffan, ja sinä siellä keittiössä viivyt ja viivyt niin kenellä ei lopahtaisi tunnelma? Mun isoisäni jätti isoäitini tuollaisesta syystä (kun molemmat olivat jo päälle 60). Isoisä ei kuollut likaan - toisin kuin mummu väitti käyvän - ja mummusta tuli katkera vanhus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä niiden kotitöiden täytyy alusta asti jakautua tasaisesti, vaikka toiselle olisi kuinka okei siivota toisen jälkiä. Homma harvoin pysyy sillä asetuksella ja sen jälkeen toisen sotkeminen alkaa risomaan. Pahimmillaan tämä voi tapahtua vasta pitkän ajan jälkeen ja siinä onkin kätevästi tullut opettaneeksi toisen siihen, että elää voi kun pellossa.
Hankala tuon jälkeen enää alkaa muuttaa tapojaan.
En nyt tiedä miten tämä aloitus jäi vaivaamaan mieltäni, mutta olisi kiva tietää miten homma on edennyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh huu? Onko aloittaja vielä linjalla? Kiinostaaa tietää missä mennään?
Tulinpa nyt vielä tänne pohtimaan tätä asiaa, koska sain täältä hyviä näkökulmia ja jotenkin tämä kirjoittaminen helpottaa jäsentelemään asioita.
Olen yt tutustunut pakko-oireiseen häiriöön, enkä täysin samaistu siihen. En koe mielestäni suurta ahdistusta, enkä pidä toimiani rituaalimaisina. Toki moni asia on järkevää tehdä tietyssä järjestyksessä. Minulla ei myöskään ole selkeitä pakkoajatuksia.
Toisaalta huomaan, että jos olen stressaantunut tai jotain muuta ongelmaa, niin tarpeeni siivota ja järjestellä paikkoja korostuu. Tällaisina aikoina minun on myös vaikea jättää asioita leväälleen. Eli en tosiaankaan saa nukuttua jos tiedän jonkun asian olevan kodissani epäjärjestyksessä. Kumppanini luona minun on helpompi hillitä tätä puolta itsessäni.
Kiitos vielä kaikille ajatuksia herättäneistä kommenteista. Ehkäpä minun on myönnettävä kumppanilleni, että on mahdollisuus ettei siivousintoni ole aina ihan normaalin puolella. Epäilen, ettei hän tule yllättymään.
Ap