Lue keskustelun säännöt.
Yhteenmuutto kontrollifriikin kanssa
17.03.2024 |
Onko ihan tuhoon tuomittu ajatus?
Olemme seurustelleen kumppanini kanssa kolme vuotta ja nyt muuttamassa yhteen. Itse olen alkanut panikoimaan, että yhteenmuutto voisi pilata koko hyvän suhteen, koska minä olen kontrollifriikki siisteyshullu ja kumppani taas boheemi sinne päin -ihminen. Esimerkiksi siisteystasomme ovat sellaiset missä kumppanin mielestä keittiön voi kokkailujen jälkeen jättää kaaokseen ja "siivota vaikka huomenna" ja minä taas en pysty nukkumaan jos tiedän, että tiskialtaaseen on jäänyt yksikin likainen lautanen.
Kyllä, teidän olevani se ongelma tässä ja varmaan sen takia nyt panikoinkin. Onko kenelläkään kokemusta, että on oppinut ns. löysäämään?
Kommentit (113)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulet olemaan kuin raikas menthol miehen Pepsi Maxiin :D
Kiitos, nauroin tälle. Tosin minä olen mies ja kumppanini nainen, jos näillä sukupuolilla nyt mitään väliä koko asian kanssa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet nyt vielä jotenkin pystynyt hillitsemään itsesi kumppanin läsnäollessa, mieti, mitä tapahtuu, kun olette jatkuvasti saman katon alla. Sekin on ikävä tilanne, jos uutta asuntoa joutuu etsimään lähes saman tien, kun on juuri muutettu yhteen.
Todennäköisesti suhteenne toimii paremmin, kun asutte erillään. Olisiko muutaman kuukauden koeasuminen yhdessä vaihtoehto? Jos se vain on taloudellisesti mahdollista? Näkisitte ilman suuria päätöksiä, toimiiko homma samassa taloudessa.
Kiitos asiallisesta viestistä. Nämä juuri ovat pelkojani.
Olemme nyt eläneet nämä kolme vuotta melkoisessa symbioosissa ja kaikki on mennyt hyvin. Yhdessä oleminen tuntuu luontevalta ja pääsääntöisesti rennolta. Olemme tosiaan puhuneet tästä ja aina keskustelun jälkeen olen varma, että yhteenmuutto voisi onnistua. Sitten yksin jäädessä alan ylianalysoimaan
Eikö sinun kannattaisi ensin selvittää ne ongelmasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisyys on sen puolella että sinulta palaa pinna säännöllisin väliajoin.
Pelkään enemmän, että kumppanilla palaa pinna minuun. Minulle on ihan ok siivota kumppanin jälkiä ja huolehtia muistakin asioista, mutta meneekö kumppanilla hermot kun olen koko ajan korjaamassa jälkiä.
Nyt kun olemme viettäneet aikaa minun asunnollani, olen saanut pidettyä tämän puolen itsestäni ihan hyvin kurissa. Tosi asia on kuitenkin se, että pistän merkille jokaisen väärään paikkaan menneen tavaran tai ei minun standardieni mukaan siivotun sotkun ja kumppani lähtee omaan kotiin, alan välittömästi laittaa paikkoja kuntoon.
Entäs sitten, kun sinusta ei olekaan enää ok siivota aikuisen ihmisen jälkiä? Kun se toinen on oppinut siihen, että kyllä sinä aina siivoat kuitenkin. Sittenpä te vaan riite
En jaksa uskoa, että koittaa sellainen päivä, etten minä jaksaisi siivota. Enemmän pelkään sitä, että kumppanini hermostuu siihen, että kuljen hänen perässään siivoamassa "oikein" hänen itsensä siivoamia jälkiä.
Taas tätä, että yhteisessä kodissa täytyy mennä naisen siisteyskäsitysten mukaan. Hommatkaa ihmeessä lapsia niin voit sitten kertoa miehelle kuinka ei ole lasten kanssa oikein.
Mutta tärkeintähän onkin se, että mies kustantaa sinun kotileikkisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhyy, taas ei maailma pyöri naislapsen pillin mukaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisyys on sen puolella että sinulta palaa pinna säännöllisin väliajoin.
Pelkään enemmän, että kumppanilla palaa pinna minuun. Minulle on ihan ok siivota kumppanin jälkiä ja huolehtia muistakin asioista, mutta meneekö kumppanilla hermot kun olen koko ajan korjaamassa jälkiä.
Nyt kun olemme viettäneet aikaa minun asunnollani, olen saanut pidettyä tämän puolen itsestäni ihan hyvin kurissa. Tosi asia on kuitenkin se, että pistän merkille jokaisen väärään paikkaan menneen tavaran tai ei minun standardieni mukaan siivotun sotkun ja kumppani lähtee omaan kotiin, alan välittömästi laittaa paikkoja kuntoon.
Entäs sitten, kun sinusta ei olekaan enää ok siivota aikuisen ihmisen jälkiä? Kun se toinen on oppinut siihen, että kyllä s
Silloinkin, kun sinulla on ollut 40 astetta kuumetta ja toipilaana joudut hakemaan keittiöstä juomista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet nyt vielä jotenkin pystynyt hillitsemään itsesi kumppanin läsnäollessa, mieti, mitä tapahtuu, kun olette jatkuvasti saman katon alla. Sekin on ikävä tilanne, jos uutta asuntoa joutuu etsimään lähes saman tien, kun on juuri muutettu yhteen.
Todennäköisesti suhteenne toimii paremmin, kun asutte erillään. Olisiko muutaman kuukauden koeasuminen yhdessä vaihtoehto? Jos se vain on taloudellisesti mahdollista? Näkisitte ilman suuria päätöksiä, toimiiko homma samassa taloudessa.
Kiitos asiallisesta viestistä. Nämä juuri ovat pelkojani.
Olemme nyt eläneet nämä kolme vuotta melkoisessa symbioosissa ja kaikki on mennyt hyvin. Yhdessä oleminen tuntuu luontevalta ja pääsääntöisesti rennolta. Olemme tosiaan puhuneet tästä ja aina keskustelun jälkeen olen varma, että yhteenmuutto voisi onn
Olen käynyt juttelemassa ammattilaiselle, mutta en löytänyt siitä konkreettista apua. Lähinnä opin ymmärtämään joidenkin asioiden syy-yhteyksiä. Haluaisin vain jättää kaiken menneen taakseni ja aloittaa puhtaalta pöydältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisyys on sen puolella että sinulta palaa pinna säännöllisin väliajoin.
Pelkään enemmän, että kumppanilla palaa pinna minuun. Minulle on ihan ok siivota kumppanin jälkiä ja huolehtia muistakin asioista, mutta meneekö kumppanilla hermot kun olen koko ajan korjaamassa jälkiä.
Nyt kun olemme viettäneet aikaa minun asunnollani, olen saanut pidettyä tämän puolen itsestäni ihan hyvin kurissa. Tosi asia on kuitenkin se, että pistän merkille jokaisen väärään paikkaan menneen tavaran tai ei minun standardieni mukaan siivotun sotkun ja kumppani lähtee omaan kotiin, alan välittömästi laittaa paikkoja kuntoon.
Entäs sitten, kun sinusta ei olekaan enää ok siivota aikuisen ihmisen jälkiä? Kun se toinen on oppinut siihen, että kyllä s
Etkö huomaa, että tämmöinen toiminta kuormittaa sinua valtavasti? Nuorens jaksaa mennä vaikka solmuun toisen miellyttämiseksi, mutta vanhempana ei enää.
Vietättekö pitkiä aikoja yhdessä myös kumppanisi kotona? Siivoatko sielläkin ja järjestelet hänen vaatteitaan ja tavaroitaan? Miten kestät hänen kotinsa kaaosta? Ajattele, että se olisi sinunkin kotisi tilanne, jos muutatte yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä, että yhteisessä kodissa täytyy mennä naisen siisteyskäsitysten mukaan. Hommatkaa ihmeessä lapsia niin voit sitten kertoa miehelle kuinka ei ole lasten kanssa oikein.
Mutta tärkeintähän onkin se, että mies kustantaa sinun kotileikkisi.
Mee nyt jo v i t t u u n noiden ulinoidesi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet nyt vielä jotenkin pystynyt hillitsemään itsesi kumppanin läsnäollessa, mieti, mitä tapahtuu, kun olette jatkuvasti saman katon alla. Sekin on ikävä tilanne, jos uutta asuntoa joutuu etsimään lähes saman tien, kun on juuri muutettu yhteen.
Todennäköisesti suhteenne toimii paremmin, kun asutte erillään. Olisiko muutaman kuukauden koeasuminen yhdessä vaihtoehto? Jos se vain on taloudellisesti mahdollista? Näkisitte ilman suuria päätöksiä, toimiiko homma samassa taloudessa.
Kiitos asiallisesta viestistä. Nämä juuri ovat pelkojani.
Olemme nyt eläneet nämä kolme vuotta melkoisessa symbioosissa ja kaikki on mennyt hyvin. Yhdessä oleminen tuntuu luontevalta ja pääsääntöisesti rennolta. Olemme tosiaan puhuneet tästä ja aina keskustel
Mutta eihän tuo ole aloittamista puhtaalta pöydältä, vaan ihan saman käyttäytymismallin toistoa. Joten sun täytyy yksinkertaisesti lopettaa tuo friikkeys. Helpommin tietty sanottu kuin tehty. Mutta vain ja ainoastaan sinä voit vaikuttaa siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisyys on sen puolella että sinulta palaa pinna säännöllisin väliajoin.
Pelkään enemmän, että kumppanilla palaa pinna minuun. Minulle on ihan ok siivota kumppanin jälkiä ja huolehtia muistakin asioista, mutta meneekö kumppanilla hermot kun olen koko ajan korjaamassa jälkiä.
Nyt kun olemme viettäneet aikaa minun asunnollani, olen saanut pidettyä tämän puolen itsestäni ihan hyvin kurissa. Tosi asia on kuitenkin se, että pistän merkille jokaisen väärään paikkaan menneen tavaran tai ei minun standardieni mukaan siivotun sotkun ja kumppani lähtee omaan kotiin, alan välittömästi laittaa paikkoja kuntoon.
Entäs sitten, kun sinusta ei olekaan enää ok siivota aikuisen ihmisen jälk
No ihan niin sekopää minäkään en sentään ole, että alkaisin siivoamaan 40 asteen kuumeessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisyys on sen puolella että sinulta palaa pinna säännöllisin väliajoin.
Pelkään enemmän, että kumppanilla palaa pinna minuun. Minulle on ihan ok siivota kumppanin jälkiä ja huolehtia muistakin asioista, mutta meneekö kumppanilla hermot kun olen koko ajan korjaamassa jälkiä.
Nyt kun olemme viettäneet aikaa minun asunnollani, olen saanut pidettyä tämän puolen itsestäni ihan hyvin kurissa. Tosi asia on kuitenkin se, että pistän merkille jokaisen väärään paikkaan menneen tavaran tai ei minun standardieni mukaan siivotun sotkun ja kumppani lähtee omaan kotiin, alan välittömästi laittaa paikkoja kuntoon.
Entäs sitten, kun sinusta ei olekaan enää ok siivota aikuisen ihmisen jälk
En huomaa asian kuormittavuutta, mutta varmasti se sellaista on.
Olemme viettäneet aikalailla 50/50 toistemme kotona ja olen saanut kyllä pidettyä itseni kurissa niin, etten kauheasti ala järjestellä ja siivota kumppanini kotona. Toki huomaan epäjärjestyksen ja sen, että esim. säilytystilat on järjestelty täysin epäfunktionaalisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus muinoin tv:ssä meni sarja Parittomat kaverukset, The Odd Couple. Walter Matthau ja Jack Lemmon esittivät "eriparisia" kaveruksia, joista toinen oli pikkutarkka siivousfriikki, toinen mistään piittamaton möllykkä.
Hauskaa tuommoista on seurata sivusta, mutta en haluaisi olla kumpikaan osapuoli.
Katsokaapa yhdessä elokuva https://www.leffatykki.com/elokuvat/parittomat-kaverukset/
Alkaa vähän vaikuttamaan siltä, että aloittajan ongelmat ovat ihan jossain muualla kuin siinä, että itse tykkää vähän siistimmästä kodista kuin kumppani :D
Olen tuo tiskauksen lykkääjä ja laiska siivoaja ja tiedän ettei yhdessä asumisesta tulisi mitään jonkun puhtaushullun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Joskus muinoin tv:ssä meni sarja Parittomat kaverukset, The Odd Couple. Walter Matthau ja Jack Lemmon esittivät "eriparisia" kaveruksia, joista toinen oli pikkutarkka siivousfriikki, toinen mistään piittamaton möllykkä.
Hauskaa tuommoista on seurata sivusta, mutta en haluaisi olla kumpikaan osapuoli.
Katsokaapa yhdessä elokuva https://www.leffatykki.com/elokuvat/parittomat-kaverukset/
Kiitos! Olinkin unohtanut tämän helmen, vaikka heti aloituksen lukiessa tuli fiilis, että jostain tämä kuvio on tuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet nyt vielä jotenkin pystynyt hillitsemään itsesi kumppanin läsnäollessa, mieti, mitä tapahtuu, kun olette jatkuvasti saman katon alla. Sekin on ikävä tilanne, jos uutta asuntoa joutuu etsimään lähes saman tien, kun on juuri muutettu yhteen.
Todennäköisesti suhteenne toimii paremmin, kun asutte erillään. Olisiko muutaman kuukauden koeasuminen yhdessä vaihtoehto? Jos se vain on taloudellisesti mahdollista? Näkisitte ilman suuria päätöksiä, toimiiko homma samassa taloudessa.
Kiitos asiallisesta viestistä. Nämä juuri ovat pelkojani.
Olemme nyt eläneet nämä kolme vuotta melkoisessa symbioosissa ja kaikki on mennyt hyvin. Yhdessä oleminen tuntuu luontevalta ja pääsääntöisesti rennolt
Uskon, että onnistuisin pitämään tämän friikkeyteni kurissa normaalitilanteissa ja se tulisi esiin vain kun olen stressaantunut tai jotain muuta ongelmaa. Siivoaminen ja järjestely helpottaa pääni sisäistä kaaosta, joten olen miettinyt voisiko sen valjastaa hyötykäyttöön?
Jotenkin olen toivonut, että tässä voisi olla myös synergiahyötyä. Kumppani sotkee ja minä saan siivota ennemmän kuin mitä nyt omassa kodissani, joka on koko ajan järjestyksessä.
Vierailija kirjoitti:
Onko uusi vuokrasopimus tai kauppakirjat siis jo allekirjoitettu?
Ihan varmasti ja mukulakin tietenkin jo tulilla. Näen jo sieluni silmin millainen suorittajaäiti aloittajasta on tulossa.
Kiitos asiallisesta viestistä. Nämä juuri ovat pelkojani.
Olemme nyt eläneet nämä kolme vuotta melkoisessa symbioosissa ja kaikki on mennyt hyvin. Yhdessä oleminen tuntuu luontevalta ja pääsääntöisesti rennolta. Olemme tosiaan puhuneet tästä ja aina keskustelun jälkeen olen varma, että yhteenmuutto voisi onnistua. Sitten yksin jäädessä alan ylianalysoimaan asiaa ja maalailemaan uhkakuvia kuinka pilaan kaiken.
Tulemme hirvittävän erilaisista lähtökohdista ja tiedostan, että menneisyyteni miinusmerkkiset kokemukset ovat osa ongelaani.