Lue keskustelun säännöt.
Mikä vikana kun en halua enkä jaksa tavata enää ketään ihmisiä?
11.03.2024 |
Omen joskus aikoinaan ollut ihan sosiaalinen ja menevä ihminen. Ja periaatteessa tykkään muista ihmisisistä ja uusiin ihmisiin tutustumisesta. Ujo en ole ollenkaan. Mutta en enää nykyään halua tavata ketään enkä viettää kenenkään kanssa aikaa. Ensin luulin, että en jaksa. Mutta vaikka miten helpoksi se tehtäisiin minulle (ystävä tulisi kotiini käymään minun valitsemana ajanhetkenä), niin silti oloni on että ei ei ei. Vaikka pidän näistä kaikista läheisistäni ja ystävistäni! Ja en siis halua tavata ketään vaikka en olisi tavannut ketään vuoteen. Masentunut en ole. Vaan ihan aktiivinen asioissa missä saan olla yksin, siis myös kodin ulkopuolella esim ulkoilen joka päivä paljon jne. Mikä minussa on nykyään vikana?
Kommentit (47)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos arki ja liikunta vie ajan. Ei kai sen päälle enää jaksa. Ellei vähennä hetkeksi ja raivaa tilaa vierailulle. Oliko aiempi määrä tuttuja liikaa, ehkä tylsää. Samat jutut heillä? Etsit jotain uutta elämään ja omaa aikaa rauhassa.
Olisi minulla tapaamisille hyvinkin aikaa, jos rehellinen olen. Esitän ulospäin kiireistä, etten loukkaisi ketään. Ap
Ei tuossa ole mitään vikaa. Ihmisistä n. 99% on ihan percstä. Yritäpä löytää se 1% heinäsuovasta. Ajan haaskausta.
Tuo "mikä vika minussa on" on vikana.
Sama. En edes ole ihmisvihaaja, vihaan vain ihmisten seuraa. Suurin osa ihmisistä on hirveitä.
Olen nyt 46 ja viihdyn paremmin kuin koskaan omissa oloissa. Elämä on rauhallista ja hyvää kun ei tarvitse olla kenenkään kanssa tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sun ois helpompi tavata ystäviä muualla kuin kotonasi, vaikka se vaatisikin lähtemisen. Kotona pitää siivota, lauttaa tarjottavaa, huolehtia vieraidensa viihtymisestä jne, ja sekin, että et voi päättää, milloin vieraan on aika lähteä. Kahvila on parempi.
Mä kyllästyin siihen toisten asioista juoruamiseen ja suoranaiseen p*skan jauhantaan selän takana. Ei vaan voinut enää vähempää kiinnostaa miten joku Pirjoriitta nyt lopetti vauvansa imettämisen jo kahden kuukauden jälkeen ja kehtas vielä antaa korviketta. Näin nyt karkea esimerkki. Olen tuhat kertaa mieluummin vain perheeni kanssa tai sitten itsekseni vaikkapa lenkillä tai nyt kevään tullen puutarhahommissa. En jaksa ihmisiä, 90% pelkkiä pettymyksen aiheuttajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet kehittynyt ihmisenä ja oppinut, että on sitä parempiakin vaihtoehtoja viettää omaa aikaa. Aikanaan susta tulee erakko, sitten taas haluat palata ihmisten ilmoille yhä uudestaan toteamaan, että kyllä se oma aika onkin parempi vaihtoehto. Sitten hankit mökin haja-asutukselta ja susta tulee kuuluisa taiteilija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos arki ja liikunta vie ajan. Ei kai sen päälle enää jaksa. Ellei vähennä hetkeksi ja raivaa tilaa vierailulle. Oliko aiempi määrä tuttuja liikaa, ehkä tylsää. Samat jutut heillä? Etsit jotain uutta elämään ja omaa aikaa rauhassa.
Olisi minulla tapaamisille hyvinkin aikaa, jos rehellinen olen. Esitän ulospäin kiireistä, etten loukkaisi ketään. Ap
Minäkin olen monesti sanonut, että ei ole aikaa tavata, mutta todellisuudessa olen istunut vaan kotona pleikkarin ääressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa ole mitään vikaa. Ihmisistä n. 99% on ihan percstä. Yritäpä löytää se 1% heinäsuovasta. Ajan haaskausta.
Minun lähipiiri on kyllä fiksua ja mukavaa ja ystävällistä porukkaa. Pidän heistä ihan oikeasti ja arvostan heitä, myös heidän älykkyyttä. Heissä ei ole vika, minussa on. Ap
Oon samanlainen. Huono omatunto tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikä muuttaa introverimmäksi. Minusta on ihanaa olla yksin. Aivan normaalia, sinussa ei ole mitään vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa ole mitään vikaa. Ihmisistä n. 99% on ihan percstä. Yritäpä löytää se 1% heinäsuovasta. Ajan haaskausta.
Oon itse vasta 22 nainen mutta huomannut jo koulumaailmassa saman. Ihan murto-osa ihmisistä on kivoja, lämminsydämisiä ja ystävällisiä.
Kiusaajia, terrorisoijia, sosiopaatteja ja häiriintyneitä jotka nauttivat toisen epämukavasta olosta on ainakin tuo 99%.
Eikä siis katso sukupuolta. En jaksa enää etsiä kivoja miehiä/naisia kavereiksi tai mihinkään muuhunkaan, linnoittaudun kotiin ja odotan että elämä joskus loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikä ja sosiaalisesti kuluttava työ.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sun ois helpompi tavata ystäviä muualla kuin kotonasi, vaikka se vaatisikin lähtemisen. Kotona pitää siivota, lauttaa tarjottavaa, huolehtia vieraidensa viihtymisestä jne, ja sekin, että et voi päättää, milloin vieraan on aika lähteä. Kahvila on parempi.
En missään nimessä halua tavata missään muuallakaan. Kun luin kommenttisi niin reaktioni oli heti, että ei ei, en missään nimessä halua mennä minnekään kahvilaan istumaan kenenkään kanssa. Uuvuttaa ajatuskin.
Minä leivon monta kertaa viikossa ja siivoan myös, eli vieraista ei olisi sellaista lisätyötä, aina on siistiä ja muutenkin pakastin täynnä tuoretta pullaa.
Ap
Mulla ainakin vaan jotenkin napsahti. Tuli liikaa paskaa niskaan ja sitten vaan lopahti kiinnostus ihmisiin ja aloin viihtymään mainiosti yksin.
En ole koskaan halunnut tutustua. Myötäilijänä olen aina mennyt mukaan kun on pyydetty ja muutamia ystäviä siten kerännyt. Ihan kiva niiden kanssa on joskus ryypätä tai harrastaa. Naisiin halusin joskus tutustua seksin vuoksi, mutta nykyään en näe sitä vaivan arvoiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Oon samanlainen. Huono omatunto tästä.
Joo. Minullakin huono omatunto kalvaa usein asian vuoksi. Tiedän aiheuttavani tahattomasti tällä surua muille. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa ole mitään vikaa. Ihmisistä n. 99% on ihan percstä. Yritäpä löytää se 1% heinäsuovasta. Ajan haaskausta.
Oon itse vasta 22 nainen mutta huomannut jo koulumaailmassa saman. Ihan murto-osa ihmisistä on kivoja, lämminsydämisiä ja ystävällisiä.Kiusaajia, terrorisoijia, sosiopaatteja ja häiriintyneitä jotka nauttivat toisen epämukavasta olosta on ainakin tuo 99%.
Eikä siis katso sukupuolta. En jaksa enää etsiä kivoja miehiä/naisia kavereiksi tai mihinkään muuhunkaan, linnoittaudun kotiin ja odotan että elämä joskus loppuu.
Se on viime vuosina mennyt pahemmaksi, kun ihmisiltä vaaditaan aina vain enemmän. Aiemmin, parikymmentä vuotta sitten, sai opiskella ainakin yliopiston puolella omaan tahtiinsa, opiskeluaikaa ei ollut rajattu. Lisäksi opintotuella oli edes teoriassa mahdollista tulla toimeen ilman lainaa ja ilman jatkuvaa opiskelujen ohella työskentelyä. Nykyään nuoret poltetaan loppuun liian kireälle vedetyillä vaatimuksilla. Silloin mukavistakin ihmisistä tulee kiukkuisia, ilkeitä tai tylyjä.
Jos arki ja liikunta vie ajan. Ei kai sen päälle enää jaksa. Ellei vähennä hetkeksi ja raivaa tilaa vierailulle. Oliko aiempi määrä tuttuja liikaa, ehkä tylsää. Samat jutut heillä? Etsit jotain uutta elämään ja omaa aikaa rauhassa.