Onko sinulla minkäänlaista toivetta siitä, kuinka vanhaksi toivoisit eläväsi?

Riippuu toimintakyvystä aivan täysin. Ei itselläni ole ainakaan ylärajaa mikäli toimintakysy säilyy sellaisena että ei tarvitse muiden apua. Paskavaipoissa en ala makaamaan.

Noin 85.

Terveenä ja nuoren näköisenä 500 vuotta? 125?

90 v 

Elän tasan 100 vuotiaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Noin 85.

Tämä oli lapsena päämääränä, nyt aikuisena 98v.

Aiemmin ajattelin eläväni terveenä tosi vanhaksi ja sit vain tipahdan suorilta jaloilta kuolleeksi.

Mutta sairastuin moneen eri sairauteen. Näiden kynsissä elämä ei aina ja useimmiten ole herkkua. Monesti on käynyt mielessä Kummeleita lainaten: mistä täältä pääsee poooois?

85 alkaa olla max

Ensin sitä miettii, että olisi hienoa elää vaikka 100 vuotiaaksi. Seuraava ajatus onkin, että jos makaisin liikkumattomana sängyssä tai kärsisin kivuista, voisin kuolla saman tien.

Joku sydänlaaki noin 90 vuotiaana jossain metsässä sieniretkellä olisi paras,eli olisin ollut melko toimintakykyinen siihen asti.

joku 100 miljardia vuotta ainakin, miksei ikuisesti

"Elämä on ihmisen parasta aikaa", Matti Nykänen

Joku 70+ kuulostaa ihan hyvältä. Olen nyt 60-vuotias.

Kauheasti ihannoidaan ihmisiä, jotka elävät satavuotiaiksi, heistä on tämän tästä artikkeleita lehdissä. Minusta olisi kamalaa elää satavuotiaaksi. Kaikki ystävät kuolevat pois. Kaikista kauheinta olisi, jos omat lapset alkaisivat kuolla pois ennen minua.

Kaksikymmentäkuusi (26). Olen nyt 54. 

60-70 vuotta, en halua olla mikään housuun paskova dementikko muiden vastuulla.

70-80

50-60 vuotta. 

Olen hoitanut vanhuksia enkä todellakaan halua elää kovin vanhaksi.

85v varmaan alkaa olla maximi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin 85.

Tämä oli lapsena päämääränä, nyt aikuisena 98v.

Mulla toisinpäin, nyt kun olen viisikymppisenä seurannut vanhenevia vanhempia ja sukulaisia. Äkkikuolema rauhallisesti omassa sängyssä noin 85-vuotiaana. Siinäpä onnekas tapa lähteä.

Kyllä laadulla on selvästi isompi merkitys. Mutta toisaalta se, että saisin nähdä lapseni varttuvan pärjääviksi aikuisiksi, on myös todella tärkeää. Siihen saakka menisi kitumallakin. Ellei minun kituminen kaatuisi sitten lasten huoleksi. Siinäkin tapauksessa haluaisin nopeutetun lähdön.