Onko sinulla minkäänlaista toivetta siitä, kuinka vanhaksi toivoisit eläväsi?

Riipouu ihan toimintakyvystä. Terve en ole ollut enää pian 30:een vuoteen, joten terveys ei ole mulla mikään tärkeä asia. Toimintakyky taas, on. Niin kauan, kun pää toimii ja osaan käyttää nettiä ei haittaa, vaikka mut kerran vuorokaudessa autettaisiin tähän tietokoneen ääreen. Tai ainakin laittaa läppäri mun sänkyyn siten, että voin olla netissä. Ja kipulääkitys  olisi kans kiva., jos kivut alkaa olla sietämättömät. 

Max 50

Ehkä 50-vuotiaaksi. En ole miettinyt tarkemmin.

Vierailija kirjoitti:

Kauheasti ihannoidaan ihmisiä, jotka elävät satavuotiaiksi, heistä on tämän tästä artikkeleita lehdissä. Minusta olisi kamalaa elää satavuotiaaksi. Kaikki ystävät kuolevat pois. Kaikista kauheinta olisi, jos omat lapset alkaisivat kuolla pois ennen minua.

Toi on oikeesti hyvä pointti. Mäkin haluan kuolla ennen lapsiani. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauheasti ihannoidaan ihmisiä, jotka elävät satavuotiaiksi, heistä on tämän tästä artikkeleita lehdissä. Minusta olisi kamalaa elää satavuotiaaksi. Kaikki ystävät kuolevat pois. Kaikista kauheinta olisi, jos omat lapset alkaisivat kuolla pois ennen minua.

Toi on oikeesti hyvä pointti. Mäkin haluan kuolla ennen lapsiani.

Toisaalta, mikään ei valitettavasti takaa sitä, vaikkei eläisikään satavuotiaaksi. Ihmiset eivät kuole automaattisesti syntymäjärjestyksessään.

Vierailija kirjoitti:

Kauheasti ihannoidaan ihmisiä, jotka elävät satavuotiaiksi, heistä on tämän tästä artikkeleita lehdissä. Minusta olisi kamalaa elää satavuotiaaksi. Kaikki ystävät kuolevat pois. Kaikista kauheinta olisi, jos omat lapset alkaisivat kuolla pois ennen minua.

Ihmettelin tätä jo nuorena. Eivätkö he ole koskaan tavanneet vanhaa ihmistä? Mummoni kuoli n. 90-vuotiaana ja aika monta vuotta hänen päätoiveenaan oli kuolla pois, eikä hän ollut sen sairaampi tai yksinäisempi kuin muutkaan vanhukset. Ei se elämä vanhana mitään hääppöistä ole.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauheasti ihannoidaan ihmisiä, jotka elävät satavuotiaiksi, heistä on tämän tästä artikkeleita lehdissä. Minusta olisi kamalaa elää satavuotiaaksi. Kaikki ystävät kuolevat pois. Kaikista kauheinta olisi, jos omat lapset alkaisivat kuolla pois ennen minua.

Toi on oikeesti hyvä pointti. Mäkin haluan kuolla ennen lapsiani.

Toisaalta, mikään ei valitettavasti takaa sitä, vaikkei eläisikään satavuotiaaksi. Ihmiset eivät kuole automaattisesti syntymäjärjestyksessään.

 

Se on ihan totta. Tuli tätä ketjua pohtiessani mieleen, että mä täytän tänä vuonna 63 vuotta enkä ole koskaan käynyt papa-kokeessa tai mammografiassa. Niitä kutsuja kyllä aina välillä tulee, mutta en ole koskaan mennyt. Isäni (nyt 94v) on selvinnyt jo kolmesta eri syövästä, mutta mä en käy edes noissa kontrolleissa. Mulla on ehkä jossain määrin jonkinlainen fatalistinen elämänasenne. Jos sairastun syöpään, haluan tietää aikaisintaan sitten, kun lähtölaskenta on jo alkanut. Mihinkään syöpähoitoihin en lähtisi. 

Vierailija kirjoitti:

60-70 vuotta, en halua olla mikään housuun paskova dementikko muiden vastuulla.

Ei yli 70-vuotias ole automaattisesti mikään huonokuntoinen dementikko, esim. Sauli Niinistö jäi hiljattain eläkkeelle presidentin virastaan 75-vuotiaana varsin hyväkuntoisena.

Olen alle viisikymppisenä jo toinen jalka haudassa raudanpuutteen jne. takia, joten en usko eläväni kovin vanhaksi. Mutta en kyllä haluaisikaan, ehkä 80v alkaa olla max.

max 65 v eli enää 12 vuotta mutta uskon että elän maan päällä enää 5 vuotta max, tempaus on niin lähellä eli Jeesuksen paluu pilviin sitten maan pääällä onkin 3,5-7 v pedon aika ja en halua olla täällä vainottavana

sitten onkin 1000 vuotinen valtakunta ehkä olen siellä sitten 1000 vuotta uudessa ruumiissani

Maksimi 75.

Siinä iässä kaikilla suvussa ei päänuppi enää toimi, tulee dementiaa, aivoinfarkteja ja muuta ikävää, mitkä vaikuttaa liikaa elämän laatuun, joten epäilen että silloin ne geenit alkaa vaikuttaa minuunkin.

Mutta maailmanhistorian näkökulmasta 70 vuottakin olisi jo mahtava saavutus.

Ei kai se pituus vaan laatu.

Vaarini on 95-vuotias ja kaipailee kyllä jo tuonpuoleiseen. Kai sitä voi kyllästyä ja väsyä elämään, vaikka olisikin periaatteessa ihan terve. Omat lapsetkin jo eläkkeellä. Ei kai näkyvissä oikein enää mitään. 

Helposti ajattelee että suorilta jaloilta tai nukkuessa vielä kun on toimintakuntoinen. Toisaalta olisihan siinäkin jotain arvokkuutta, että ottaa kuoleman helpottuneena vastaan, valmiina siihen, kaiken muun jo nähneenä ja kokeneena. 

Kuolisin mieluiten saman tien eli 33-vuotiaana. Minulla ei ole koskaan ollut ihmissuhteita ja näyttää siltä ettei tule koskaan olemaankaan.

85-90 jos pysyn terveenä ja järjissäni. Kun olen 90 on nuorin lapsi 51. 

Niin vanhaksi kuin pärjään itsenäisesti.  Toivon siis heti kuoloon johtavaa aivo- tai sydäninfarktia.

Olisiko Kelan Nuotti-valmennus sinulle? Ei tarvitse lääkärin lausuntoa ja se on maksuton. Toki siihen pitää hakea ensin. 

Niin pitkään kuin riittävän terveenä elää. Mihinkään hoivakotiin vuodepotilaaksi en halua, oli ikä sitten mikä tahansa.

Ei ole minkäänlaista toivetta. Eihän kukaan voi tietää etukäteen elinpäiviensä määrää. Toivottavasti saan pysyä terveenä ja toimintakykyisenä mahdollisimman pitkään.