Miksi jotkut haluavat olla kotiäitinä kun lapset ovat jo kouluikäisiä?
Kommentit (157)
Se on kiinni lapsesta. Omani oli niin allerginen, että kaikki syötävä oli tehtävä alusta loppuun itse mehuja myöten. Kerran lapsi oli syönyt koulussa ja oli saanut reaktioita, opettaja soitti MINULLE vaikka olisi pitänyt antaa Jext-pistos (koululaisen repussa) ja soittaa sitten 112. Minä sanoin, että ota ja anna se pistos heti niin minä soitan ambulanssin koululle.
Kiusaaminen on lähes mahdotonta, jos joku saattaa ja hakee koulusta. Yhteys lapeen säilyy. kun koulumatkalla juttelee lapsen asiat. Lapsi oppii myös todella paljon sosiaalisia taitoja ja kehittyy psyykkisesti vahvaksi, kun pienet tapahtumat käsitellään päivittäin pois patoutumasta.
Se on vain selitys sille, että haluaa maleksia kotona yhteiskunnan laskuun. Jostain syystä joku ajattelee, että on eri asia olla kouluikäisen kotiäiti kuin laiska työtä välttelevä laiskimus. Kyse on kuitenkin ihan samasta asiasta.
Koska ovat laiskottelijoita. Kotiäitititteli on itse petos ja hämäystä muille.
Vierailija kirjoitti:
Se on vain selitys sille, että haluaa maleksia kotona yhteiskunnan laskuun. Jostain syystä joku ajattelee, että on eri asia olla kouluikäisen kotiäiti kuin laiska työtä välttelevä laiskimus. Kyse on kuitenkin ihan samasta asiasta.
Ompas happamia sanoja.
Tuohan on vaan sivistysvaltion puutosvero yhteiskunnalle.
En saa töitä ja se hävettää, joten sanon olevani kotiäiti.
Amerikassa on osavaltioita joissa kotisynnytys,kotikoulu ja kotiäitiys nähdään normaalina.
Vierailija kirjoitti:
Koska ovat laiskottelijoita. Kotiäitititteli on itse petos ja hämäystä muille.
Tämä. Niin me muutkin äidit hoidamme lapset ja käydään töissä. En ymmärrä, että yksi jättää työnteon pois?
Laiskottelua.
Vierailija kirjoitti:
Se on vain selitys sille, että haluaa maleksia kotona yhteiskunnan laskuun. Jostain syystä joku ajattelee, että on eri asia olla kouluikäisen kotiäiti kuin laiska työtä välttelevä laiskimus. Kyse on kuitenkin ihan samasta asiasta.
Miten koululaisten kotiäiti laiskottelee yhteiskunnan laskuun? Selitä, ole hyvä.
Olen ollut koti-isänä kohta 10 vuotta. Lapset tuli saatua yli nelikymppisenä ja siinä iässä pystyin elämään jo sijoittajana pääomatuloilla, kun oli ollut onneakin elämässä nuorempana. Rentoa elämä lasten kanssa nykyään.
En todellakaan halua mennä töihin. Hoidan kodin ja lapset. Hyväpalkkainen mieheni maksaa minulle kuukausipalkkaa ja eläkemaksut. Palkka on minun omiin menoihini, mies huolehtii kaikista kuluista. Avioehtoa ei ole. Jos ero tulisi saisin puolet omaisuudesta ja eläisin sillä ihan hyvin. Nyt kun lapset ovat päivät koulussa, minulla aikaa tehdä mitä haluan.
Minulla oli ainakin hankala tilanne kun nuorimmainen meni kouluun. Ikää oli jo 35 vuotta eikä minulla ollut koskaan ollut muita työpaikkoja kuin opiskeluaikaiset kesätyöt ja puoli vuotta ennen esikoisen syntymistä. Se ala, johon minulla oli koulutus, ei ollut sellainen, että työpaikan olisi saanut helposti. Olisin mieluiten edelleenkin jäänyt kotiin, koska se tuntui tutulta ja turvalliselta, ja pystyin olemaan hyödyksi lapsille ja perheelle. Töihin meno oli ahdistava ajatus, enkä uskonut, että kelpaisin, tai että ainakaan koskaan saisin mitään hyviä töitä.
Mutta mies käytännössä pakotti menemään töihin, ja se oli kyllä hyvä näin jälkeenpäin ajateltuna. Mies perusteli sitä silloin ensin sillä, että minulle kertyisi eläke ja saisin oman työuran, mutta en siitä innostunut, ja sitten sillä, että me tarvitaan enemmän rahaa, ja olisi hyvä jos voisin tuoda rahaa perheeseen, ettei hänen tarvitse aina tehdä pitkiä päiviä. Siitä on nyt jo 10 vuotta. Oli tosi hyvä uskaltaa mennä töihin.
En tiedä muista, mutta omalla kohdalla siksi että hoidan mielummin kotia ja lapsiani kuin käyn palkkatöissä. Minun ei tarvitse rahan takia tehdä palkkatyötä, enkä koe että saisin palkkatyöstä mitään lisäarvoa elämääni. Kavereita ja tekemistä on muutenkin. Nautin vapaudesta tehdä asioita joita haluan tehdä, ja siitä että voin itse määritellä omat aikatauluni. Tietysti lasten koulujen aikataulut huomioiden. Tykkään leipoa ja laittaa ruokaad, vaihdella sisustusta, ja muutenkin viettää aikaa kotona. Meillä on myös kaksi hevosta ja kaksi koiraa, joten niidenkin kanssa kuluu aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Amerikassa on osavaltioita joissa kotisynnytys,kotikoulu ja kotiäitiys nähdään normaalina.
Kotirouvailu on täysin normaalia Keski-Euroopan keskiluokalla. Kotisynnytyksen ja kotikoulun kilahdit kateuttasi.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä muista, mutta omalla kohdalla siksi että hoidan mielummin kotia ja lapsiani kuin käyn palkkatöissä. Minun ei tarvitse rahan takia tehdä palkkatyötä, enkä koe että saisin palkkatyöstä mitään lisäarvoa elämääni. Kavereita ja tekemistä on muutenkin. Nautin vapaudesta tehdä asioita joita haluan tehdä, ja siitä että voin itse määritellä omat aikatauluni. Tietysti lasten koulujen aikataulut huomioiden. Tykkään leipoa ja laittaa ruokaad, vaihdella sisustusta, ja muutenkin viettää aikaa kotona. Meillä on myös kaksi hevosta ja kaksi koiraa, joten niidenkin kanssa kuluu aikaa.
Kuulostaa ihanalta. Mäkin haluan tuollaisen elämän.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan halua mennä töihin. Hoidan kodin ja lapset. Hyväpalkkainen mieheni maksaa minulle kuukausipalkkaa ja eläkemaksut. Palkka on minun omiin menoihini, mies huolehtii kaikista kuluista. Avioehtoa ei ole. Jos ero tulisi saisin puolet omaisuudesta ja eläisin sillä ihan hyvin. Nyt kun lapset ovat päivät koulussa, minulla aikaa tehdä mitä haluan.
Muistathan maksaa verot!
Tämä voi tulla yllätyksenä, mutta naisia on monenlaisia.
Toiset rakastavat olla kotona, rauhallisissa ympyröissä. Olen itse sellainen. Teen töitä kotoa käsin, maksan veroni, mutta olen ollut aina kotona lasten kanssa. Kivittäkää sitten huonoksi ihmiseksi.
En halua edetä uralla, en ole kunnianhimoinen, en saa kiksejä kokkareista enkä jatkuvasta sosiaalisesta kuormituksesta. En halua valtaa, enkä halua vaikuttaa. Miksi se, että olen aina tykännyt olla pienissä piireissä, on jollekin toiselle äidille niin valtavan suuri ongelma. Olen kaukana myös mistään täydellisestä äidistä, ihan tavallinen ihminen olen.
Jos perheen talous sen mahdollistaa, ja äiti viihtyy kotona, niin kouluikäisillekin on mukavaa ja turvallista jos äiti on kotona. Ulkopuolisten ihmettelyistä ei kannata välittää.
Lapsille on turvallista tulla koulusta kotiin kun on joku joka avaa oven ja huolehtii että on välipalaa, ruokaa ja läksyt tulee tehtyä.