Kenen lapsuuden kiusaaminen pilasi?

Perheessä heikoin lenkki tulee, luonnonlaki, ei ole tahallista vaan tarkoituksenmukaisinta. Paras olisi häipyä siitä heti kun kykenee. 

Koulussa ei kiusattu mutta isoveli senkin edestä. Fyysiset jäljetkin näkyy edelleen vaikka olen jo keski-ikäinen. 

Minua kiusattiin jonkin verran kotona (sisarukset) ja koulussa (serkku).  Vaikutti negatiivisesti ajatuksiin itsestä, vähensi luottamusta ihmisiin. Minut pelasti osaltaan kuitenkin se, että olin hyvä koulussa ja siinä toisaalta varmaan oli syy kiusaamiseen. Serkkuni varsinkin oli selvästi pahansuopa ja kateellinen. 

Täällä. Ja nykyään myös työpaikkakiusaamista on monin teoin ja sanoin. Eikä kukaan piittaa mitään. Nykyään olen 50- v vammainen nainen. Mua on kiusattu siitä syystä toisen luokan alkupäivinä, jouduin sitten vaihtamaan koulua useaan otteeseen. Nykyään mua kiusaa tervehtimällä (tuntemattomat penskat !!) koululaiset. En tunne niistä ainuttakaan ! Siis oikeesti. Enkä edes halua tuntea. Ei kiinnosta ! Sellainen on todella noloa. Siis tuntemattomien tervehtiminen. Vaikka hän olisikin vammainen, vanhus yms. Se on kiusaamista ! En tajua ihmisiä, jotka kehtaa kiusata muita vain sen takia, et ne on jotenkin esim toisen näköisiä, vammaisia.........ihan täysin käsittämätöntä !!!! Eivät nykyvanhemmatkaan piittaa mitään, vaan sanovat, et antaa niiden riehua yms....... Mut turha sitte on tulla apua pyytämään, kun sitä mukamas tarvitsee !