Miksi jotkut haluavat olla kotiäitinä kun lapset ovat jo kouluikäisiä?

Mitähän hittoa se kenellekään kuuluu, jos joku haluaa olla kotiäitinä.

Kun omillaan tulee toimeen niin tämä on perheen oma päätös. Turhaan kateelliset ja katkerat valittaa ja haukkuu. Ihan on oma lupa päättää toisin kuin valtavirta jos talous on kunnossa. En ole työtön tai läheisriippuvainen. Mutta etuoikeutettu olen ja olen siitä kiitollinen ihan joka päivä enkä pidä sitä itsestäänselvyytenä.

Mä olisin mielelläni ollut, mutta ei ollut sellaista miestä. Valehteli kyllä olevansa seurusteluvaiheessa, mutta oli ihan muuta jopa päinvastaista. Menin siis töihin kun nuorin oli 3v, mutta siitä muutaman vuoden päästä tuli kuitenkin ero - valehtelu alkoi olla patologista vähän joka asiassa. 

Tein yksinhuoltajana vuosia 3-4 päivää töitä viikossa, ja lisäksi kirjoittelin raportteja kotona, mistä sai lisää rahaa. Halusin olla mahdollisimman paljon lasten kanssa. Kun he oli 11 ja 14 v aloitin kokopäivätyön. Mutta siis kotiäitiys olisi ollut oma valintani.

Itse en ainakaan halua tehdä töitä oli lapset minkä ikäisiä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Se on vain selitys sille, että haluaa maleksia kotona yhteiskunnan laskuun. Jostain syystä joku ajattelee, että on eri asia olla kouluikäisen kotiäiti kuin laiska työtä välttelevä laiskimus. Kyse on kuitenkin ihan samasta asiasta.

Minä maleksin miehen laskuun. Hän haluaa maksaa minulle siitä, että olen kotona, hoidan lapset ja kodin. Mikäs tässä ollessa, ihan mukavaa on. Ja juu jos ero tulee, niin on minulla säästöjä ja sijoituksia. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se syy yleensä on, että kun on ollut vuosikausia pois työelämästä ja mahdollinen koulutuskin alkaa olla vanhentunut niin ei pääse enää takaisin halusi tai ei. Osa ei halua edes, kun on tottunut ettei elämää rytmitä mikään muu kuin lapset. Mietin vaan mitä nämä tekee kun ne lapset on teinejä ja aikuisia, ei ole mitään omaa elämää ja on kova paikka, kun lapset ei haluakkaan olla koko ajan äitin kanssa. 

Eräs juristinainen oli 20 vuotta kotona ja sen jälkeen perusti oman yrityksen. Ihan ihmisestä kiinni, mihin ryhtyy sitten kun lapset on lentäneet pesästä. Jos on ollut toimeentarttuva ja todellakin tehnyt kotiTÖITÄ niin ei se nyt niin hirveää ole siirtyä työelämään sitten keski-iässä. 

Minulla on kolme tutkintoa, joista yksi on lähihoitajan tutkinto ja eiköhän siltä alalta töitä löydy heti kun haluaa. Kuulemma otetaan epäpäteviäkin, niin voisi luulla että sentään tutkintopaperi (vaikka monta vuotta olisikin suorittamisesta) on kuumaa kamaa työmarkkinoilla. Mutta se on sen ajan murhe! 

Luusereita, jotka eivät ole opiskelleet/työllistyneet ja joutuvat jäämään sinne nyrkin ja hellan väliin.

Kunnianhimon puute ja heittäytyminen miehen elätettäväksi. Ei ole normaalia enää nykyaikana. Kunnioitan tosin äitejä (tai isiä), jotka hoitavat pienempiä lapsia, eikä laita heitä päiväkotiin melkeinpä vauvaikäisinä.

Mukava katella netflixiä kotona täydellä liksalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se syy yleensä on, että kun on ollut vuosikausia pois työelämästä ja mahdollinen koulutuskin alkaa olla vanhentunut niin ei pääse enää takaisin halusi tai ei. Osa ei halua edes, kun on tottunut ettei elämää rytmitä mikään muu kuin lapset. Mietin vaan mitä nämä tekee kun ne lapset on teinejä ja aikuisia, ei ole mitään omaa elämää ja on kova paikka, kun lapset ei haluakkaan olla koko ajan äitin kanssa. 

Eräs juristinainen oli 20 vuotta kotona ja sen jälkeen perusti oman yrityksen. Ihan ihmisestä kiinni, mihin ryhtyy sitten kun lapset on lentäneet pesästä. Jos on ollut toimeentarttuva ja todellakin tehnyt kotiTÖITÄ niin ei se nyt niin hirveää ole siirtyä työelämään sitten keski-iässä. 

Minulla on kolme tutkintoa, joista yksi on lähihoitajan tutkinto ja eiköhän siltä alalta töitä löydy heti kun haluaa. Kuulemma otetaan epäpäteviäkin

KotiTÖITÄ oikein. :'D 

Niitähän ei työssäkäyvät tee ollenkaan.

                         immeiset on erilaisia   viihdyn kotosalla

 Nautin elämästä täysin siemauksin omassa kodissa.

Ai, tuo olisi unelmani. Jos vaan olisi taloudellisesti mahdollista. Molemmat käydään palkkatöissä ja monesti työpäivien jälkeen ollaan ihan puhki. Olisi kiva olla päivät kotona siivoamassa, tekemässä ruokaa ja auttamassa lapsia läksyjen kanssa. Mutta meneehän tämä näinkin..

Minä olisin mieluusti kotirouvana ihan ilman lapsiakin. 

Vierailija kirjoitti:

Se on kiinni lapsesta. Omani oli niin allerginen, että kaikki syötävä oli tehtävä alusta loppuun itse mehuja myöten. Kerran lapsi oli syönyt koulussa ja oli saanut reaktioita, opettaja soitti MINULLE vaikka olisi pitänyt antaa Jext-pistos (koululaisen repussa) ja soittaa sitten 112. Minä sanoin, että ota ja anna se pistos heti niin minä soitan ambulanssin koululle. 

Ei ole varmaan opettajan tehtävä lääkitä oppilaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ovat laiskottelijoita. Kotiäitititteli on itse petos ja hämäystä muille.

Tämä. Niin me muutkin äidit hoidamme lapset ja käydään töissä. En ymmärrä, että yksi jättää työnteon pois?

Laiskottelua.

Ei voi kyllä hoitaa lapsia, jos käy töissä. Päiväkotiin tai perhepäivähoitajalle lapset kiskotaan aamulla sängyistään. Minä olin kotiäitinä, kun lapset olivat pieniä. Menin sitten töihin, kun toinen oli 6 ja toinen 9 v. Se ei ole kyllä laiskottelua, jos pitää kodin hyvässä kunnossa. Ettei ole kuten eräällä otsikoissa olleella perheellä tiskipöytä täynnä ja vaatteita hujan hajan lattialla. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se syy yleensä on, että kun on ollut vuosikausia pois työelämästä ja mahdollinen koulutuskin alkaa olla vanhentunut niin ei pääse enää takaisin halusi tai ei. Osa ei halua edes, kun on tottunut ettei elämää rytmitä mikään muu kuin lapset. Mietin vaan mitä nämä tekee kun ne lapset on teinejä ja aikuisia, ei ole mitään omaa elämää ja on kova paikka, kun lapset ei haluakkaan olla koko ajan äitin kanssa. 

Eräs juristinainen oli 20 vuotta kotona ja sen jälkeen perusti oman yrityksen. Ihan ihmisestä kiinni, mihin ryhtyy sitten kun lapset on lentäneet pesästä. Jos on ollut toimeentarttuva ja todellakin tehnyt kotiTÖITÄ niin ei se nyt niin hirveää ole siirtyä työelämään sitten keski-iässä. 

Minulla on kolme tutkintoa, joista yksi on lähihoitajan tutkinto ja eiköhän siltä alalta töitä löyd

"KotiTÖITÄ oikein. :'D 

Niitähän ei työssäkäyvät tee ollenkaan."

Tuo juristinainen hoiti kodin kaikki työt, kilpailutti remontit, huollatti autot, lastenhoito koulujuttuineen siihen päälle myös. Tämän naisen puoliso ei siis tosiaan tehnyt kotiTÖITÄ. Mutta hän maksoi vaimolleen, että vaimo teki niitä kotiTÖITÄ. Valitettavasti en ole varma onko se juttu juuri tämä -> sillä se on maksumuurin takana enkä pääse lukemaan. https://www.hs.fi/elama/art-2000002825519.html

Työssäkäyvän lapset hoitaa aina joku muu, kun se on töissä. Päiväkoti, opettaja, iltapäiväkerho, tai naapurin kotiäiti. Kuten yhdessä aiemmassa viestissä kerrottiin. 

Kyllä työssäkäyvä siis vähemmän tekee kotityötä tai lastenhoitotyötä, kuin se joka on kotona, ja tosiaankin hoitaa niitä lapsia. 

***

Paskamainen tämä asenne useimmilla, että kotona ei mukamas ole mitään työtä. Jännä juttu että ulkopuolisen kodin siivoamisesta, ruoanlaitosta tai jonkun toisen lasten kaitsemisesta kuuluu maksaa, ja se on työtä. Mutta jos samat tekee omassa kotona, se ei olekaan työtä. Mitä se ruoanlaitto, siivoaminen ja lastenhoito kotona sitten on, harrastusko? Virkistäytymistä? Omaa aikaa? Vai peräti lomaa? 

Ero suhtautumisessa kotiäiteihin tai kotirouviin on aika valtava verrattuna ulkomaihin. Saksassa on ihan yleistä, että kotirouva haetaan yliopistosta.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassa mitään kouluikäisen kotiäiti-käsitettä. Pitkäaikaistyöttömistä puhutaan tuossa kontekstissa.

Minä en ole koskaan nostanut senttiäkään työttömyyskorvausta enkä mitään muutakaan yhteiskunnan tukea lapsilisien ja aikanaan opintotuen ja äitiyspäivärahan lisäksi, ja olen tällainen 2 kouluikäisen lapsen korkeakoulutettu kotiäiti. Olen oikein tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen. Kuitenkaan, en suosittele siinä tapauksessa jos parisuhteessa ei ole kaikki täysin kunnossa. Meillä on tasa-arvoinen parisuhde ja vanhemmuus, roolit vain on jakautuneet eri tavalla kuin mikä nykyään on ns. hyväksyttävää ja useimpien mielestä tavoiteltavaa. En myöskään aina ymmärrä sitä, miksi aina puhutaan suvaitsevaisuudesta ja miten täytyy ymmärtää eri lähtökohdista tulevien ihmisten elämäntapoja. On kauhistus ja vääryys, jos arvostelee esim. pakolaisina tulleiden kulttuuria ja naisten asemaa siellä, mutta sitten samojen ihmisten mielestä kuitenkin tällainen täysin omasta halustaan kotiäidiksi jäänyt saa olla avoimen pilkan kohde. Olen saanut kuulla olevani mm. elätti, pitkäaikaistyötön ja miehen kotiorja. Mitään näistä en kuitenkaan ole, vaan ihan tavallinen perheenäiti, jolla nyt vain sattuu olemaan kyky, halu ja mahdollisuus olla juuri tällä hetkellä kotiäitinä. 

Nämä tukikommentit ovat ihmeellisiä. Eihän kotirouva määritelmällisestikään saa valtiolta rahaa. Mikä on kotirouvalle maksettava tuki? Ei sellaista ole olemassa.

Ei kaikki halua ikinä työelämään ja moni mies on valmis hyväksymään sen että nainen on kokoajan kotona.