Miksi jotkut haluavat olla kotiäitinä kun lapset ovat jo kouluikäisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vain selitys sille, että haluaa maleksia kotona yhteiskunnan laskuun. Jostain syystä joku ajattelee, että on eri asia olla kouluikäisen kotiäiti kuin laiska työtä välttelevä laiskimus. Kyse on kuitenkin ihan samasta asiasta.

Ja sitten aloitit hakemaan töitä pienen lapsen äitinä. Yksi asia on palata olemassa olevaan työpaikkaan. Toinen nuorena lapsensaanti iässä olevana lapsen äitinä. 

Finnkinoon oli esimerkiksi 800 hakijaa. Mikä saa sinut kuvittelemaan, että kun hakijoita 800 jonnekin otetaan kotiäiti töihin? En ymmärrä tätä työn välttämisen jankuttamista, kun niitä työpaikkoja on muutenkin niin vähän ja kaikkeen vaaditaan koulutus ja täydellinen ansioluettelo ja työkokemus. 

Finnkinon työ on sellainen bling-bling jonne moni haluaa. Paskaduuneihin, raskaaseen ja likaiseen fyysiseen työhön pääsee kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvin pärjää kun nostaa työttömyyskorvaukset ja lapsikorotukset siihen mutta ne nyt poistuvat.

Puoliso tienaa hyvin. Isovanhemmat avustavat jotenka ei kannata töihin mennä kun ei ole

mitään ammattiakaan eikä ole työnantajat kiinnostuneita. Jollain pikkupalkalla tulisi vain muutama satanen enemmän rahaa.

'Isovanhemmat avustavat"???? Eikö sua yhtään hävetä?????? Aikuisia lapsia pitäisi avustaa?????

Voi v...u mitä touhua.

On varmaan kolme erilaista pääryhmää, joihin viitataan "kotiäiteinä" ja joista oikeastaan vain yksi varsinaisesti on kotiäitejä:

- varsinaisia ovat ne, joilla on lapsia hoidettavana, olisi aidosti mahdollisuus olla töissä kodin ulkopuolella ja jotka eivät elä etuuksilla

- ulkopuolisten kotiäideiksi luulemia ovat ne, jotka itse asiassa ovat palkkatyössä tai yrittäjinä, mutta kotoa käsin

- kolmas ryhmä on niitä, joilla ovat oikeasti työelämän ulkopuolella eikä heillä ole riittävää toimintakykyä, osaamista tai vaikkapa elämänhallintaa ollakseen työmarkkinoilla.

Suomalaisessa kulttuurissa ns. oikeita kotiäitejä ei ole kauhean paljon, eikä meidän järjestelmä siihen kannusta. Voi olla arvokasta ja ihanaa, mutta täytyy vain toivoa että nämä naiset osaavat laskea oikein esim. eläkeajan tulo- ja menovirrat. Keski-Euroopassa on ihan eri systeemi ja siellä kotiäitiys ei ole samanlainen taloudellinen riski.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen kaikille äideille etätöitä. Itsekin olen aina kotona kun lapset tulee koulusta ja se on ihan parasta. Ja silti oma ura ja palkka.

Oma ura tosiaan, kun näpyttelet konettasi kotonasi kaiket päivät, ja keskeytät ne tärkeät työsi siihen, kun kultanuppusi saapuvat ulkomaailmasta kotiin?

Puolella on älykkyys alle 100. Suurimmalla osalla ei ole uraa vaan työtehtävä. Moneen työhön vaaditaan pitkä koulutus. Ihmiset ovat erilaisia. Vaikka toiset lukevat muutamassa vuodessa ekonomiksi, niin toiset eivät saa ymmärrettyä edes kirjoitettua käyttöohjetta. Ja heitä on suunnilleen määrällisesti yhtä paljon. 

Ehkä se on vain hyvä, että toisille on mahdollista olla kotona edes lasten kanssa, että heille on jotain mielekästä tekemistä.

Jos mies on niin hyvätuloinen että pystyy elättämään koko perheen, hän tuskin on valinnut vaimokseen jotakuta heikkolahjaista joka ei edes "ymmärrä kirjoitettua käyttöohjetta". Tässäkin vakka kantensa valitsee. Bisnesmiehen vaimon täytyy tarvittaessa osata edustaakin, on dinnereitä, iltatilaisuuksia tai vieraita kutsutaan kotiinkin. Alemmankin tason bisnesväellä, saatika kaikkein kovapalkkaisimmilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan outo ajatus, että lapsi kuin lapsi haluaisi vanhemman olevan kotona kun tulee koulusta. Yksinolo antaa voimaa lapsellekin meluisan koulupäivän jälkeen. Onko kyse sitten ylisuojelusta ja liian valmiille passaamisesta, tiedä häntä. 

Ja meille tulee naapurien lapsia kun eivät uskalla yksin kotonaan olla. Ai, kappas, pitääkin patistaa heti takaisin viideksi tunniksi yksin kotiin odottamaan äitiä, kun se antaa voimaa se että pelottaa. Jes. 

No mikä siellä pelottaa? 

No mikähän pikkukoululaista yksinolossa pelottaa? Osaatko kuvitella itsesi 7-8 vuotiaan asemaan? 

MicMac kirjoitti:

On varmaan kolme erilaista pääryhmää, joihin viitataan "kotiäiteinä" ja joista oikeastaan vain yksi varsinaisesti on kotiäitejä:

- varsinaisia ovat ne, joilla on lapsia hoidettavana, olisi aidosti mahdollisuus olla töissä kodin ulkopuolella ja jotka eivät elä etuuksilla

- ulkopuolisten kotiäideiksi luulemia ovat ne, jotka itse asiassa ovat palkkatyössä tai yrittäjinä, mutta kotoa käsin

- kolmas ryhmä on niitä, joilla ovat oikeasti työelämän ulkopuolella eikä heillä ole riittävää toimintakykyä, osaamista tai vaikkapa elämänhallintaa ollakseen työmarkkinoilla.

 

Suomalaisessa kulttuurissa ns. oikeita kotiäitejä ei ole kauhean paljon, eikä meidän järjestelmä siihen kannusta. Voi olla arvokasta ja ihanaa, mutta täytyy vain toivoa että nämä naiset osaavat laskea oikein esim. eläkeajan tulo- ja menovirrat. Keski-Euroopassa on ihan eri systeemi ja siellä kotiäitiys ei ole samanlainen taloude

Voi älä huoli kultsu, kyllä osataan. Juuri viime viikolla oli tapaaminen lakimiehen kanssa. Ja vastoin yleistä käsitystä, ihan miehen kanssa yhdessä suunnitellaan raha-asiat, ei niin että minä salaa yritän hädissäni varmistella elämisen sitten vanhana.

Minä jäin muutamaksi vuodeksi kotiin, kun lapset oli alakoululaisia. Silloin oli todella paljon sitä säätämistä ja huolehtimista, pitkät loma-ajat joihin olisi pitänyt hommata hoitoa jne.

Päiväkoti-ikäisen kanssa kaikki oli todella helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ovat laiskottelijoita. Kotiäitititteli on itse petos ja hämäystä muille.

Tämä. Niin me muutkin äidit hoidamme lapset ja käydään töissä. En ymmärrä, että yksi jättää työnteon pois?

Laiskottelua.

Oikeasti olet vain kade :)  Mutta et kehtaa myöntää sitä, edes itsellesi

 

Ettekö te kotiäitiyttä kyseenalaistavat tykkää lomista tai viikonlopuista? Töissä aina ennen vapaapäivää ihmiset on paremmalla tuulella ja lomaa odotetaan kieli pitkällä. Sitten on sunday blues kun pitää palata töihin. Eikö olisi ihanaa olla vaan, ilman taloudellisia huolia?

Etenkin kun aloituksessa ihmetellään niitä, joilla lastenhoito ei enää vie aikaa samoin kuin pikkulapsiaikana. Vapaa-aika lisääntyy. Se on arvokkainta mitä ihmisellä läheisten lisäksi on.

Tuttava jäi kotiäidiksi, kun esikoisensa syntyi. On nyt yli 60 ja lapset maailmalla, mutta hän on yhä "kotiäiti". Leipä ei ole leveää ja on masentunut. 

Vierailija kirjoitti:

Tuttava jäi kotiäidiksi, kun esikoisensa syntyi. On nyt yli 60 ja lapset maailmalla, mutta hän on yhä "kotiäiti". Leipä ei ole leveää ja on masentunut. 

Sinä et voi tietää, mistä masennus johtuu. Vaikka itse olen hyvätuloinen, en säästynyt monivuotiselta masennukselta. Raha kylläkin auttoi hoidon saamisessa, niin epäreilulta kuin se kuulostaakin.

Lisään vielä, että kotiäitiydestä ei todellakaan automaattisesti seuraa köyhyys. Se riippuu niin monesta asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Tuttava jäi kotiäidiksi, kun esikoisensa syntyi. On nyt yli 60 ja lapset maailmalla, mutta hän on yhä "kotiäiti". Leipä ei ole leveää ja on masentunut. 

Ei se masennus välttämättä johdu köyhyydestä. Eikä kotiäitiys automaattisesti johda köyhyyteen.

Rikkaanakin voi olla masentunut. Sen kyllä myönnän, että rahalla pääsee varmemmin ja nopeammin hoitoon. Se on toki epäreilua.

Minä olin pitkään koululaisten kotiäiti, sillä halusin olla läsnä lapsilleni ja huolehtia heistä. Se tuntui tärkeämältä kuin mikään muu ja olisin katunut vanhana, jos olisin nähnyt heitä vain muutaman tunnin arkisin ja viikonloppuisin. Haluain, että lapset tuntevat, että heistä välitetään.

Introverttinä viihdyn kotona ja arki oli mukavan leppoisaa, päivisin kävin kuntosalilla. Vähän säälin niitä, jotka joutuivat yrittämään yhdistämään työelämän ja perheen, se on aika karua ja stressaavaa elämää, 

Olen yksinhuoltaja, joten puoliso ei minua elättänyt. En myöskään saanut yhteiskunnalta mitään tukia, joten veronmaksajillekaan ei tullut kustannuksia.  Elätin perheeni ihan itse pääomatuloilla.

Vierailija kirjoitti:

Tuttava jäi kotiäidiksi, kun esikoisensa syntyi. On nyt yli 60 ja lapset maailmalla, mutta hän on yhä "kotiäiti". Leipä ei ole leveää ja on masentunut. 

Äitini oli kotiäiti ja lasten aikuistuttua kotirouva. Viihtyi hyvin, eikä ole ollut masentunut. Isälläni oli valtava palkka ja eläkekin isompi kuin monilla pallka, eikä ollut avioehtoa. Sosiaalisia ympyröitä oli riittämiin edustusrouvana miehensä työn kautta. Äitini sai takuueläkkeen lisäksi kunnon leskeneläkkeen ja ison tasingon perinnönjaon yhteydessä. En nyt äkkiseltään keksi, miksi olisi ollut kivempi raataa töissä koko elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen kaikille äideille etätöitä. Itsekin olen aina kotona kun lapset tulee koulusta ja se on ihan parasta. Ja silti oma ura ja palkka.

Itse mieluummin opiskelen kiinnostavia aiheita, lenkkeilen, harrastan muuten ja luen kirjoja. Kiitos vaan, mutta ei houkuttele. 

Virkistävän paljon kotiäitejä tai heitä tuntevia tässä ketjussa. Yleensä näin ei tällä palstalla ole, tai ainakin joku käy joka välissä rääpimässä "loisiksi" kaikki, jotka kasvattavat lapsiaan itse. 

Vierailija kirjoitti:

Ja yhteiskunta kiittää kotiäitejä🤬

Nojoo, jos lapsiin oikeasti panostaa ja miettii kuinka jälkikasvunsa kasvattaa pärjääviksi aikuisiksi, niin kyllä yhteiskunta kiittää. 

Suomessa on merkillinen asenne, että lapset pitäisi antaa laitokseen kasvatettavaksi jo hyvin pieninä, kuin Spartassa ikään, yhteiskunta kasvattaa lapset. Vanhemmat ulkoistaa kasvatusvastuun aika isoksi osaksi ruuhkaiselle ja hälyiselle varhaiskasvatukselle. Ja seuraavaksi koululle ja iltapäiväkerhoille...