Kokemuksia uskoon tulemisesta

Minä en ole kokenut yhtään mitään mullistavaa valaistumista. Enkä mitään muutakaan ihmeellistä. Elämäni ei muuttunut mitenkään perustavanlaatuisesti. Usko on jokapäiväistä kasvamista ja oppimista. No, turvan se toi. Vaikka elämä on tavis elämää iloineen, suruineen ja ahdinkoineen niin on se usko ja luottamus siihen että musta pidetään huoli. Se on elämän kivijalka.

Minulla tapahtui yliluonnollinen kokemus, ehkä joku "näkeminen" tai "tajuaminen". Näin ja ymmärsin Jumalan olevan totta ja tässä. Se muutti elämäni. Eikä ole ainoa yliluonnollinen kohtaaminen Hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole kokenut yhtään mitään mullistavaa valaistumista. Enkä mitään muutakaan ihmeellistä. Elämäni ei muuttunut mitenkään perustavanlaatuisesti. Usko on jokapäiväistä kasvamista ja oppimista. No, turvan se toi. Vaikka elämä on tavis elämää iloineen, suruineen ja ahdinkoineen niin on se usko ja luottamus siihen että musta pidetään huoli. Se on elämän kivijalka.

Mutta mistä kasvaa se tieto ja tunne siitä, että Jumala on totta? Kun itse olen hyvin epävarma kaikista tällaisista asioista niin hämmentää se miten jotkut ihmiset yhtäkkiä ovat niin varmoja siitä mikä on totta ja tuntevat nämä asiat niin vahvasti. Ymmärrän jos on vaikka kasvanut perheessään johonkin tiettyyn uskoon niin siitä voi tulla luonteva osa omaa ajatusmaailmaa, mutta mitä niillä ihmisillä tapahtuu jotka eivät ikinä ole uskoneet aiemmin Jumalaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole kokenut yhtään mitään mullistavaa valaistumista. Enkä mitään muutakaan ihmeellistä. Elämäni ei muuttunut mitenkään perustavanlaatuisesti. Usko on jokapäiväistä kasvamista ja oppimista. No, turvan se toi. Vaikka elämä on tavis elämää iloineen, suruineen ja ahdinkoineen niin on se usko ja luottamus siihen että musta pidetään huoli. Se on elämän kivijalka.

Mutta mistä kasvaa se tieto ja tunne siitä, että Jumala on totta? Kun itse olen hyvin epävarma kaikista tällaisista asioista niin hämmentää se miten jotkut ihmiset yhtäkkiä ovat niin varmoja siitä mikä on totta ja tuntevat nämä asiat niin vahvasti. Ymmärrän jos on vaikka kasvanut perheessään johonkin tiettyyn uskoon niin siitä voi tulla luonteva osa omaa ajatusmaailmaa, mutta mitä niillä ihmisillä tapahtuu jotka eivät ikinä ole uskoneet aiemmin Jumalaan. Ap

Jumala antaa sen uskon. Ei ihminen omin voimin voikaan uskoa, että päättää jotta tämäpä kuulostaa kivalta, uskonpa tähän. On se Jeesuksen ristinkuolema, ylösnousemus ja sovitustyö niin hullua järjellä ajatellen ettei siihen voi uskoa noin vaan. Ja miten Jumala antaa sen uskon? Ihmiselle tulee elämänsä aikan jonkinlainen etsikkoaika, Jumala puhuttelee. Mulla se ilmeni niin että aloin pohtia uskon asioita ja iski kuolemanpelko. "Tiesin" että on tehtävä jokin ratkaisu ja kerran sitten rukoilin että haluan uskoa Jeesukseen. Se oli semmoista sopertamista ja samalla pelkäsin jotta ei kai musta nyt tule hihhulia joka alkaa paasaamaan pelastusta ympäri kylää  :D  Ei tapahtunut semmoista. Mulla uskominen on sitä kasvamista ja oppimista, epäilyjä ja taistelua. Mutta se usko jonka Jumala on antanut, sillä minä uskon. Ei tämä varmaan kovin valaissut sua mutta yritin jotenkin selittää uskoa omalla kohdallani.

Up

Uskon itseeni, jumalana. Onko tarpeeksi hyvä uskoon tuleminen?

Uskoon tulemista voi verrata mielenhäiriöön. Siinä ihminen kiistää todellisuuden ja hakeutuu mielikuvitusmaailman vietäväksi. Kokemus voi kuitenkin olla ihan positiivinen, jos esim. alkoholismin tai mielenterveysongelmien vuoksi todellisuuden kohtaaminen on liian raskas taakka.

Vierailija kirjoitti:

Uskon itseeni, jumalana. Onko tarpeeksi hyvä uskoon tuleminen?

Ei ap kysynyt mitään hyvästä tai tarpeeksi hyvästä uskoontulemisesta. Ja aika pelottava harha luulla itseään Jumalaksi.

Vierailija kirjoitti:

Uskoon tulemista voi verrata mielenhäiriöön. Siinä ihminen kiistää todellisuuden ja hakeutuu mielikuvitusmaailman vietäväksi. Kokemus voi kuitenkin olla ihan positiivinen, jos esim. alkoholismin tai mielenterveysongelmien vuoksi todellisuuden kohtaaminen on liian raskas taakka.

Ap kysyi kokemuksia uskoontulosta, sinä siis olet joutunut mielenhäiriöön?

Lapsena näin kaiken uskoon tulemisesta helluntailaisjutuissa. En kuitenkaan ymmärrä mitenvoi tulla uskoon, kun ei ole koskaan lakannut uskomasta.

Ihminen voi uskoa ilman tunneriepotusta. 

Varmasti tätä on vaikeaa selittää ellei omakohtaista kokemusta ole. Asiaa on vaan niin hankalaa ymmärtää, kun ei ole koskaan varsinaisesti uskonut. On vaikea hahmottaa miten voisi löytyä vahva usko johonkin niin mielikuvitukselliselta tuntuvaan, mutta aihe vilpittömästi kiinnostaa. On myös vaikeaa ymmärtää sitä, kun Raamatustakin on niin monia erilaisia tulkintoja, että mistä eri uskontokunnat ja ihmiset päättelevät juuri heidän käsityksensä olevan se oikea. Ap

Usko syntyy joskus vasta kun Jumala kutsuu ja ns. puhuttelee sinua tavoilla, mitä vain sinä ymmärrät. Joskus hän nostaa esiin asioita, joista tiedät Hänen olevan liikkeellä. Aika moni valitettavasti rukoilee apua vasta kun on jo rajalla. Mutta nekin Hän armahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskoon tulemista voi verrata mielenhäiriöön. Siinä ihminen kiistää todellisuuden ja hakeutuu mielikuvitusmaailman vietäväksi. Kokemus voi kuitenkin olla ihan positiivinen, jos esim. alkoholismin tai mielenterveysongelmien vuoksi todellisuuden kohtaaminen on liian raskas taakka.

Ap kysyi kokemuksia uskoontulosta, sinä siis olet joutunut mielenhäiriöön?

 

Etkö ymmärrä lukemaasi?

Uskoontulo ja kokemus yliluonnollisesta on ihmisen itse itselleen luoma kokemus. Aivojen luomusta.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena näin kaiken uskoon tulemisesta helluntailaisjutuissa. En kuitenkaan ymmärrä mitenvoi tulla uskoon, kun ei ole koskaan lakannut uskomasta.

Aivopesusi on siis onnistunut.

Ihminen loi jumalan omaksi kuvakseen. Ihmisten jumalasuhteet, käsitykset jumalsta / yliluonnollisuudesta jne heijastelevat heitä itseään (toiveita, pelkoja, persoonaa, tuttuja / kulttuurisia narratiiveja jne) kiusallisen selkeästi. Hieman huvittaa, hieman säälittää.

t. sivusta seuraaja, syntymäateisti

Totta kai änkyräateistien pitää tulla työntämään taas nokkansa asioihin, jotka eivät heille kuulu. Aina yhtä omahyväisesti, tietysti.

Minä olin ns tapakristitty 50 vuotiaaksi asti, eli ei uskossa. 

2020 sairastuin vaikeaan masennukseen ja ahdistukseen. Olin tosiaan aivan pohjalla. Alkuvuodesta 2021, kun kaikki oli sysipimeätä " huusin" Jumalaa apuun.

Pian sen jälkeen sain kokea jotain aivan uskomatonta. Jumala antoi minulle uskon. Uudestisynnyin Pyhästä Hengestä, ja sain vastaanottaa Jeesus elämääni. Siitä alkoi uusi suunta. Uusi elämä, pimeydestä valkeuteen.

Kiitos Jeesus! 

Itselleni usko Kristukseen  syntyi Raamattua lukemalla ja tutkimalla. Raamatussa Herra itse opettaa rukoilemaan Häneltä viisautta ja ymmärrystä. Rukoilin viisautta ja ymmärrystä. Sain molempia ja Raamattu alkoi avautumaan aivan uudella tavalla. Näin minä tulin uskoon. Olen siis täysin varma että Jeesus Kristus on ainoa tie pelastukseen.