Lue keskustelun säännöt.
Pystyisitkö kertomaan puolisollesi, jos olisit hyvin vahvasti ihastunut toiseen?
18.02.2024 |
Jos kyllä, niin miksi?
Jos et, niin miksi?
Itse olen pitkän suhteen aikana kerran ihastunut hyvin vahvasti ja kerroin asiasta puolisolleni, koska pelkäsin että ihastus ja tunteet "vievät mennessään". Meillä oli huono jakso: paljon lasten sairastelua, työuupumusta, olimme kuin kämppäkavereita.
Ihastuksesta kertominen oli toki hyvin vaikeaa, mutta se oli oikein hyvä ratkaisu.
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Miksi kertoisin tuollaisia? En ole niin idiootti että tekisin mitään kun rakastan puolisoani. Ihastuksia voi tulla ja mennä, ei niille pidä antaa siimaa.
Eli olet sitä mieltä, että kukaan ihastunut ei ole koskaan sortunut tai lähtenyt toisen matkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyisin, mutta en kertoisi. Se olisi tyhmää. Turha aiheuttaa toiselle stressiä. Jos menee niin huonosti liitossa ja vakavaksi ihastuksen kanssa, että vaihtaminen tulee kyseeseen, niin sitten otetaan ero ja siinä yhteydessä voi tietty paljastaa syyn.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kertoisin tuollaisia? En ole niin idiootti että tekisin mitään kun rakastan puolisoani. Ihastuksia voi tulla ja mennä, ei niille pidä antaa siimaa.
Pieniä ihastuksia voi tietty tulla ja mennä. Mutta jos tosi vahvasti ihastuu, niin se kertoo että suhteessa voi olla piileviä ongelmia.
En kertonut, kärvistelin aikani ja ihastus meni ohi itsestään. Meillä liitto jatkui. Ei kaikkien ihastusten kelkkaan tarvitse lähteä.
No, omalla kohdallani kertominen oli järkevää. Olemme olleet naimisissa toki 22 vuotta. Puolisoni totesi, että täytyy viettää enemmän aikaa yhdessä. Meitä asia lähensi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä vaino tietää että Kia on minusta kiinnostunut ja soittelee minulle. Sovittu on että kerron referoituna mistä keskusteltiin
Kukaan ei siis lähtenyt kenenkään kelkkaan vaan me kaksi aikuista, toisiamme rakastavaa ja arvostavaa ihmistä pystyimme käymään niinkin vaikean keskustelun. :) Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pystyisin, mutta en kertoisi. Se olisi tyhmää. Turha aiheuttaa toiselle stressiä. Jos menee niin huonosti liitossa ja vakavaksi ihastuksen kanssa, että vaihtaminen tulee kyseeseen, niin sitten otetaan ero ja siinä yhteydessä voi tietty paljastaa syyn.
Ei vaan tämä juuri on tyhmää. Että katsotaan uusi valmiiksi eikä yritetä korjata omaa suhdetta....
Itse en pystynet enää jatkamaan puolison kanssa kun ihastuin niin vahvasti. Menetin vaan kiinnostukseni täysin ja alkoi inhottamaan ihan kaikki. En sitä kuitenkaan sanonut, koska miksi ottaisin vihat niskaani. En ole haikaillut exän perään, vaan kokemus avasi silmäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ihastuin toiseen mieheen, en kertonut. Se olisi ollut miehelle liian paha paikka. Ja aikanaan se ihastuminen meni ohi.
Kun ihastuin naiseen niin kerroin ja sain mieheltä luvan edetä, mikäli tilaisuus tulee ja niin haluan.
On eri asia meillä ainakin että ihastuuko omaan vai vastakkaiseen sukupuoleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kertoisin tuollaisia? En ole niin idiootti että tekisin mitään kun rakastan puolisoani. Ihastuksia voi tulla ja mennä, ei niille pidä antaa siimaa.
Eli olet sitä mieltä, että kukaan ihastunut ei ole koskaan sortunut tai lähtenyt toisen matkaan?
Toiset lähtee ja haluavat palata hetken päästä takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MUTTA ENPÄ OO RAKASTAN VAIN : Miesystävääni !
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei siis lähtenyt kenenkään kelkkaan vaan me kaksi aikuista, toisiamme rakastavaa ja arvostavaa ihmistä pystyimme käymään niinkin vaikean keskustelun. :) Ap
Sinähän kysyit muiden mielipiteitä ja tilannetta. Miksi hoet silti joka väliin omaa tilannettasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei siis lähtenyt kenenkään kelkkaan vaan me kaksi aikuista, toisiamme rakastavaa ja arvostavaa ihmistä pystyimme käymään niinkin vaikean keskustelun. :) Ap
No ojentakaamme teille siitä mitali.
Itse en tahtonut puolisoani loukata turhaan, hän on sentään nr 1 ja tulee sitä aina olemaan.
Tuommoisesta kertoessa ottaa tietoisen riskin siitä, että se pilaa liiton, tai puoliso päättää liiton. Itse en olisi suhteessa kenenkään kanssa jolla on vahvoja tunteita toista kohtaan, vaan päästäisin menemään jahtaamaan sitä jota kohtaan ne tunteet on.
Ja vaikka kriisistä selvittäisiin yhdessä, kyllähän tuommoinen voi jäädä kummittelemaan mieleen.
Pelkkä ohimenevä ihastus ei minusta ole niin vakava asia, että se täytyy ottaa esille.
No en todellakaan kertoisi. Ihastukset menee ja tulee..
No en haluaisi loukata puolisoani sen enempää.
No en kertoisi, enkä ole kertonut. Olen ollut vuosikymmeniä mieheni kanssa, meillä on arki ja rakastan häntä syvästi. Ihastukset voi tulla ja mennä, mutta en ymmärrä, miksi jokainen tunnetila pitäisi kertoa toiselle, kun se loukkaa toista ja luo epävarmuutta suhteeseen. Tunnen itseni ja tiesin 100% omalla kohdallani, etten aio edetä asian suhteen. En halua aiheuttaa toiselle turhaa tuskaa, enkä itsekään haluaisi tietää, jos olisi vain ajatuksen tasolla oleva ihastus, eikä minkäänlaisia tekoja asian suhteen. Jotenkin outo ajatuskin, että liiton myötä edes omat ajatukset ja tunteet ei olisi yksityisiä, vaan aivan kaikesta pitäisi olla tilivelvollinen.
En todellakaan halua kertoa, miksi satuttaisin toista sellaisella tiedolla?
Miksi kertoisin tuollaisia? En ole niin idiootti että tekisin mitään kun rakastan puolisoani. Ihastuksia voi tulla ja mennä, ei niille pidä antaa siimaa.