Lue keskustelun säännöt.
Pystyisitkö kertomaan puolisollesi, jos olisit hyvin vahvasti ihastunut toiseen?
18.02.2024 |
Jos kyllä, niin miksi?
Jos et, niin miksi?
Itse olen pitkän suhteen aikana kerran ihastunut hyvin vahvasti ja kerroin asiasta puolisolleni, koska pelkäsin että ihastus ja tunteet "vievät mennessään". Meillä oli huono jakso: paljon lasten sairastelua, työuupumusta, olimme kuin kämppäkavereita.
Ihastuksesta kertominen oli toki hyvin vaikeaa, mutta se oli oikein hyvä ratkaisu.
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
En kertoisi. Mieheni kertoi minulle ihastuneensa yhteen kaverinsa naisystävään (jota itse en voi sietää 😅) ja vaikka hän myöhemmin vakuutti että tunteet olivat jo menneet ohi ja koko episodin järjesti vain siksi koska meillä oli ollut riitaa ja olin jo valmiiksi mustasukkainen. Erikoista logiikkaa mutta joka tapauksessa tuo tapahtuma edelleen syö minua sisältä ja koska minulla on jo valmiiksi huono itsetunto en pääse siitä yli että mitä jos hän edelleen ajattelee siitä naisesta niin. En tahtoisi satuttaa. Myöhemmin hän on perustellut tuota juuri sillä että tahtoo olla ehdottoman rehellinen.
Mulla eksä käytti samaa perustelua kaikille niille asioille jotka saivat oloni tuntumaan huonolta. Olin kuulemma ahdasmielinen koska minun kanssani ei voi mistään jutella. Tykkäsi esimerkiksi kertoa fantasioista siskoani kohtaan ja kolmen kimppaa koska kuulemma pitää olla AVOIN. Kertoi myös kaikista ihastuksista ja kun töihin tuli nuoria harjoittelijoita, näitä piti kehua kuinka nättejä ovat. Myös suoraan huokaili kaupungilla nähdessään naisia ettei jäänyt epäselväksi että en todellakaan ole korvaamaton.
Jos nykyinen kumppani kertoisi ihastuksestaan niin monoa tulisi p*rsuuksille samantien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on selvästi myös ihmisiä, jotka eivät ole välttämättä olleet kovin pitkään parisuhteessaan.
Meillä tilanne oli se, että ihastukseni kohde oli myös ihastunut minuun ja hän ei selvästi nähnyt ongelmaa tilanteessa, vaan olisi varmasti aloittanut sivusuhteen kanssani jos olisin halunnut.
Jos kyse on kevyemmästä ihastuksesta, siitä ei varmaan ole syytä kertoa, koska ne menevät itsekseen ohi. Mutta jos (kuten omassa tapauksessani) toinen osapuoli alkaa viedä asiaa eteenpäin, koin hyvin järkeväksi tunnustaa puolisolleni.
Pitäisi muistaa, että tunteilleen ei välttämättä mitään voi ja jos tilanne on päässyt etenemään niin puolisolle kertominen voi pelastaa myös koko perheen koossa pysymisen.
Liian monet eroavat aika kevyin perustein, meillä vahva ihastuminen kertoi että jokin on pielessä. Pettämään en pystyisi, joten puolisolleni kertominen oli tapani sanoa, että jos haluamme olla yhdessä, on jonkin asian muututtava. Molemmissa!
Näin löytyi myös ne syvemmällä olevat ongelmat. Puolisoni on itsevarma ja hyvällä itsetunnolla varustettu, joten ei kokenut että ihastukseni kohde olisi jollain tavalla "parempi" kuin hän. Kyse oli siitä, että olimme unohtaneet toisemme arjen keskellä ja eläneet kaavamaisesti neljän lapsemme ehdoilla. Ap
(Meille tämä oli suhteen pelastus, toisille ei välttämättä olisi, siksi kysyin.)
Meillä tulee kohta 30 vuotta täyteen ja tottavie on ihastuksia ollut, mutta ei niillä tarvitse eikä pidä toista rasittaa. Niitä ihastuksia EI myöskään päästetä etenemään kuten aloittaja on tehnyt, joten ei ole myöskään ollut mitään tunnustettavaa. Jos suhteessa on jotain pielessä niin siihen kannattaa puuttua ihan muuten, kuin ihastumalla toiseen ja antamalla sen jotenkin "edetä". Ja sitten painaa paniikkinappulaa.
Suhteeseen kannattaa alkaa panostaa joka tapauksessa, jos huomaa sen hiipuneen, silloin järjestetään kahdenkeskistä aikaa ja kaikkea muuta mukavaa. Ei niin, että ensin ihastutaan toiseen ja annetaan sen jutun jotenkin edetä ja sitten tunnustetaan asia puolisolle että hei, nyt on jonkun asian muututtava tai lähden toisen matkaan. 🙄
Vierailija kirjoitti:
Meillä tulee kohta 30 vuotta täyteen ja tottavie on ihastuksia ollut, mutta ei niillä tarvitse eikä pidä toista rasittaa. Niitä ihastuksia EI myöskään päästetä etenemään kuten aloittaja on tehnyt, joten ei ole myöskään ollut mitään tunnustettavaa. Jos suhteessa on jotain pielessä niin siihen kannattaa puuttua ihan muuten, kuin ihastumalla toiseen ja antamalla sen jotenkin "edetä". Ja sitten painaa paniikkinappulaa.
Suhteeseen kannattaa alkaa panostaa joka tapauksessa, jos huomaa sen hiipuneen, silloin järjestetään kahdenkeskistä aikaa ja kaikkea muuta mukavaa. Ei niin, että ensin ihastutaan toiseen ja annetaan sen jutun jotenkin edetä ja sitten tunnustetaan asia puolisolle että hei, nyt on jonkun asian muututtava tai lähden toisen matkaan. 🙄
Tähän lisään vielä itse että jos aloittaja kerran päästi jo asiat etenemään niin silloinhan se on jo pettämistä ja kyllä, silloin tuleekin puolisolle kertoa. Jotta puoliso saa valita haluaako pettäjän kanssa jatkaa.
Mutta kun ihminen pystyy kyllä hillitsemään tekojaan, eikä tilanteet etene ilman että tekee siitä tietoisen valinnan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tulee kohta 30 vuotta täyteen ja tottavie on ihastuksia ollut, mutta ei niillä tarvitse eikä pidä toista rasittaa. Niitä ihastuksia EI myöskään päästetä etenemään kuten aloittaja on tehnyt, joten ei ole myöskään ollut mitään tunnustettavaa. Jos suhteessa on jotain pielessä niin siihen kannattaa puuttua ihan muuten, kuin ihastumalla toiseen ja antamalla sen jotenkin "edetä". Ja sitten painaa paniikkinappulaa.
Suhteeseen kannattaa alkaa panostaa joka tapauksessa, jos huomaa sen hiipuneen, silloin järjestetään kahdenkeskistä aikaa ja kaikkea muuta mukavaa. Ei niin, että ensin ihastutaan toiseen ja annetaan sen jutun jotenkin edetä ja sitten tunnustetaan asia puolisolle että hei, nyt on jonkun asian muututtava tai lähden toisen matkaan. 🙄
Tähän lisään vielä itse että jos aloittaja kerran päästi jo asiat etenemään niin silloinhan se on jo pettämistä ja
Moni ihastuu esim työkaveriin. Yhteydenpito voi olla käytännössä pakollista, vai tekö vaihdatte töitä jos noin pääsee käymään, ja luotatte että se onnistuu? Eikä se kertominen ole mikään paniikkinappula useinkaan, vaan niitä ongelmia on ratkottu vaikka kuin pitkään.
Itse kokisin todella oudoksi, että joku on mieluummin pimennossa noinkin ratkaisevasta asiasta. Jos oma puolisoni kokisi häiritsevän vahvoja tunteita jotakuta toista kohtaan, sivan ehdottomasti haluaisin että niistä puhutaan. En minä siitä rikki mene, pahempi on elää kenties vuositolkulla kuvitelmissa että mikään ei ole vialla.
Mistä muuten tiedät, ettei puolisosi kanna sivuliekkiä, jos tällainen keskustelu on lähtökohtaisesti poissuljettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihastus ollut millään tavalla suunniteltu. Se vain tapahtui ja olin henkilön seurassa olosuhteiden pakosta.
Oma mielipiteeni on se, että rakkaus omaa puolisoa kohtaan on eri asia kuin kiintyminen tai ihastuminen/rakastuminen johonkin toiseen. Fyysistä pettämistä en saisi anteeksi. Mutta tunsin vahvasti toista kohtaan, sille ei juuri mitään mahda. Tunteet menevät ohi ja kuten sanoin, kertominen auttoi myös siihen asiaan. Ap
Oma ihastuminen ei liity parisuhteen ongelmiin, olen vain sen luonteinen että ihastun helposti. Kerran meinasi mennä pidemmälle mutta en ole viettieni vietävissä koska omistan aivot. En ole koskaan kertonut ihastumisista toiselle eikä hän minulle, koska ihastuminen ei liity toiseen millään tavalla niin miksi kertoisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kertoisi, koska en haluaisi loukata puolisoani tai aiheuttaa hänelle epävarmuuden tunteita. Puolisoni on sen verran herkkä, että saattaisi ajatella että olen jättämässä hänet tms.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olisin kertonu, sain pilua kotona ja vieraissa. Kertomalla olisin menettäny molemmat.
Voi käydä niin kuin mulle että lyhyen aikaa saa pilua sekä vieraissa että kotona (sekin tuntuu vieraammalta sillee), kunnes jää kiinni, eikä saa enää ikinä kummaltakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, omalla kohdallani kertominen oli järkevää. Olemme olleet naimisissa toki 22 vuotta. Puolisoni totesi, että täytyy viettää enemmän aikaa yhdessä. Meitä asia lähensi. Ap
Itse kerroin ennen naimisiin menoa ihastumisestani toiseen mieheen. Suhdettamme avomieheni kanssa oli jo vuosia takana. Kerroin myös haluavani loppuelämän rakkaan mieheni kanssa. Ihastumisia tulee varmasti vuosikymmenten mittaan, mutta niistä pääsee yli etenkin yhdessä panostamalla suhteeseen. Mieheni huomioi minua ihanasti extrapaljon kertomisen jälkeen ja ihastuskin laimeni. Onnellisessa avioliitossa ollaan, ja on parasta, kun mieheni on paras ystäväni, jolle voin jakaa kaikki ilot ja surut!
Mieheni myös arvosti asiasta kertomista.
Kertoisipa miehet myös näin avoimesti jos himoaa jotain toista niin näin naisena voisi sitten pa
Sillä kertomisella vain taitaisi olla vähentävä vaikutus sänkyaktiviteettiin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, olen kertonutkin. Hän sitten naureskeli että *miksi tuollaiseen pikkumieheen ihastuit?*. Ihastuksen kohde oli noin 10cm lyhyempi kuin mieheni ja muutenkin vähemmän ansioitunut.
Miehesi kuulostaa kerrassaan ihanalta persoonalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, omalla kohdallani kertominen oli järkevää. Olemme olleet naimisissa toki 22 vuotta. Puolisoni totesi, että täytyy viettää enemmän aikaa yhdessä. Meitä asia lähensi. Ap
Itse kerroin ennen naimisiin menoa ihastumisestani toiseen mieheen. Suhdettamme avomieheni kanssa oli jo vuosia takana. Kerroin myös haluavani loppuelämän rakkaan mieheni kanssa. Ihastumisia tulee varmasti vuosikymmenten mittaan, mutta niistä pääsee yli etenkin yhdessä panostamalla suhteeseen. Mieheni huomioi minua ihanasti extrapaljon kertomisen jälkeen ja ihastuskin laimeni. Onnellisessa avioliitossa ollaan, ja on parasta, kun mieheni on paras ystäväni, jolle voin jakaa kaikki ilot ja surut!
Mieheni myös arvosti asiasta kertomista.
Kertoisipa miehet myös näin avoimesti jos him
Ilmeisesti jos nainen kertoo ihastumisesta miehelleen niin toimivat päinvastoin eli seksiä ja huomiointia riittää. Tuo varmaan herkkuja kaupasta ja hieroo jalkoja työpäivän jälkeen ettei akka lähe toisen matkaan.
Mies kun kertoo naiselle ihastuksesta niin nainen pistää haarat kiinni ja kylmää saa takaisin.
Ehkä naiset eivät ole kiinnostuneet kilpailemaan toisen naisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, omalla kohdallani kertominen oli järkevää. Olemme olleet naimisissa toki 22 vuotta. Puolisoni totesi, että täytyy viettää enemmän aikaa yhdessä. Meitä asia lähensi. Ap
Itse kerroin ennen naimisiin menoa ihastumisestani toiseen mieheen. Suhdettamme avomieheni kanssa oli jo vuosia takana. Kerroin myös haluavani loppuelämän rakkaan mieheni kanssa. Ihastumisia tulee varmasti vuosikymmenten mittaan, mutta niistä pääsee yli etenkin yhdessä panostamalla suhteeseen. Mieheni huomioi minua ihanasti extrapaljon kertomisen jälkeen ja ihastuskin laimeni. Onnellisessa avioliitossa ollaan, ja on parasta, kun mieheni on paras ystäväni, jolle voin jakaa kaikki ilot ja surut!
Mieheni myös arvosti asiasta kertomista.
Ei vaan johtuu siitä että naisella on valinnanvaraa, miehellä ei ole varaa menettää naista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastuksesta kertominen on toisen satuttamista, kerrotaan suoraan että milloin vaan on mahdollista että lähtee pois suhteesta
Asiaan on mahdoton vastata mustavalkoisesti koska tuollaiset tilanteethan ei ole mustavalkoisia muutenkaan.
Mutta kyllä jos oma suhde on sellainen, että siinä on tilaa ihastua ihan kunnolla muihin (tämä on se kohta, joka on jokaiselle erilainen - mitä kullekkin kunnolla ihastuminen tarkoittaa) niin tulisi miettiä vähintään itse mikä siinä omassa suhteessa on sillä hetkellä huonosti. Tietysti, siis sillon jos normaalista poikkeavalla tavalla ihastuu, eikä se ole itselle tyypillistä ja puolison kanssa asia selkeä. Toisethan on luonteeltaan myös tosi herkästi ihastuvia mutta ne saattaa myös mennä yhtä nopeasti ohi. Toiset taas ei ihastu juuri koskaan, mut sit kun ihastuu se voi olla todella kokonaisvaltaista ja voimakasta.
Olisikin hyvä pyrkiä reflektoimaan itse sitä, millainen "ihastuja" on itse ja keskustella puolisonkin (tai kumppanin, tyttö- tai poikaystävän tms) kanssa siitä millainen hän on ja mitä toivotte, että tekisitte ja haluaisiko toinen tietää edes. Minusta jokaisen tulisi käydä se keskustelu samalla tavalla kun omista ja yhteisistä rajoista tai suhteen tilasta muutenkin.
Itse en todellakaan halua kuulla, jos puoliso on ihastunut johonkin toiseen ohimennen, mutta jos se alkaa olla sellaista että ihastuksen kohteen kanssa aletaan viettää aikaa niin, että se menee meidän yhteisen ajan ohi tai muuten oikeasti alkaa vakuttaa meidän väliseen arkeen ja suhteeseen niin kyllä siinä kohtaa kaipaan rehellistä keskustelua ja jonkinlaista avautumista tilanteesta. Tai mieluusti kyllä jo siinä vaiheessa, kun joku toinen alkaa kiinnostaa niin paljon, että on selvää, että hän on mielessä turhan usein ja jos omassa suhteessa olisi sellaisia asioita, jotka vaikuttavat.
Toki joskushan ihastuja ei kai uskalla myöntää edes itselleen asiaa joten eipä sekään ole niin mustavalkoista. Joskus toinen osapuoli ei enää halua tehdä sitä työtä vanhan suhteen eteen eikä sitä pysty yksin vaatimaan.
Itse en ihastu helposti ja olen tosi lojaali muutenkin. Pahoittaisin mieleni, ja ylianalysoisin tilanteet jos saisin kuulla ihastuksista, ellei todellakin olisi niin, että suhteemme olisi ajautunut huonoksi jo muuten ja se ihastuminen johtuisi siitä ja myös toinen kertoessaan on valmis tekemään asialle jotakin (esim. on jo lopettanut yhteydenpidon ihastukseen tms kertoessaan). Mutta jos kuulisin aina, kun puoliso ihastuu hetkellisesti uusiin tuttaviin tai työkavereihin niin tulisin varmaan hulluksi. Enkä itsekään sellaisia toiselle kertoisi, koska en koe että se on kellekkään hyväksi. Eri asia todeta silloin tällöin että joku on kaunis tai komea, tai mukava ihminen tms. Semmosta en laske ihastumiseksi.
Nämä jotka kertoo puolisoilleen ihastuksistaan, eikö teillä ole ystäviä? Minä olen käsitellyt ihastukset, myös vakavat sellaiset, ystävien kesken. Heiltä olen saanut tukea ja neuvoja tilanteeseen yms.
Kokisin vääränä kertoa kumppanille koska tietäisin että häntä sattuisi. Mielikuva siitä että haaveilen toisesta ihmisestä siinä mielessä tuntuisi pahalta. Ja niin tuntuisi minustakin. Tietenkin jos on kyse suhteen tilasta ja huonontunut suhde "ajaa" ihastumaan niin ehkä asia silloin eri. Meillä todella hyvä suhde mutta ei liity siihen ihastuuko muihin ihmisiin.
Olen sitä mieltä että kumppanin niskaan ei ole tarvetta kaataa kaikkia asioita. Mutta tietysti tilanteita erilaisia kuten ihmisiäkin. Mutta meillä näin.
En ymmärrä, miten hyvässä suhteessa voi antaa itsensä ihastua voimakkaasti toiseen. Siis miksi ei riuhdo itseään irti ajoissa, jos oikeasti rakastaa puolisoaan. Ihastuminen on tietoinen teko, eli ihminen joko päättää antaa tunteiden viedä tai pistää stopin heti kättelyssä haaveilulle ja keskittyy puolisoonsa.
Monien parisuhdeasiantuntijoiden mukaan rakastuminen on tietoinen teko, joten siihen voi myös itse omilla teoillaan vaikuttaa.https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/onko-suhde-valjahtynyt-nain-rakastu…
Itselläni on kokemusta voimakkaasta ihastumisesta, mutta oma suhde olikin monelta osin todella huono. Jos hyvässä rakkaudentäyteisessä suhteessa päästäisin itseni sellaiseen tilanteeseen, kertoisin puolisollani mikä on tilanne ja todennäköisesti ehdottaisin eroa päästääkseni mieheni vapaaksi suhteesta kelvottoman puolison kanssa. Hyvässä ja läheisessä suhteessa ei ole tilaa tuon mittaluokan salaisuuksille ja sille, että romanttiset intohimot kohdistuvat muualle. Se rapauttaa väistämättä suhdetta ja jättää isoja arpia.
En ymmärrä myöskään miten voi ihastua toiseen rakastavassa suhteessa. Mulle muut miehet muuttui näkymättömäksi kun aloin seurustelemaan. Ollaan oltu yhdessä parikymppisestä asti ja nyt lähennytään viittäkymppiä.
En kertonut, tai tunnustin kyllä miehelle kun asia tuli julki.
Meillä meni miehen kanssa huonosti suhteessa jonkin aikaa. Minulla oli eräs mies puolinen kaveri, kenen kanssa oltiin vain kavereita. Miehen kanssa meni huonosti ja tämä kyseinen kaveri kohteli paremmin, ja aloin miettiä että kumman kanssa sitä lllaan yhdessä.
Alkoi tulla pientä ihastusta, mutta tiesin silti rakastavani miestäni. Mies lopulta sai asian selville, en kertonut etten pahoita mieltä. Hän sai viesteistä selville että olin myös katkaissut välit tähän kaveriin, ja tiesin rikkonensa tämän kaverin sydämen. Hän, siis kertoi että hänellä oli vahvoja tunteita ollut jo minuun jo melkein 2 vuotta
En kertoisi. Mieheni kertoi minulle ihastuneensa yhteen kaverinsa naisystävään (jota itse en voi sietää 😅) ja vaikka hän myöhemmin vakuutti että tunteet olivat jo menneet ohi ja koko episodin järjesti vain siksi koska meillä oli ollut riitaa ja olin jo valmiiksi mustasukkainen. Erikoista logiikkaa mutta joka tapauksessa tuo tapahtuma edelleen syö minua sisältä ja koska minulla on jo valmiiksi huono itsetunto en pääse siitä yli että mitä jos hän edelleen ajattelee siitä naisesta niin. En tahtoisi satuttaa. Myöhemmin hän on perustellut tuota juuri sillä että tahtoo olla ehdottoman rehellinen.