Lue keskustelun säännöt.
Pystyisitkö kertomaan puolisollesi, jos olisit hyvin vahvasti ihastunut toiseen?
18.02.2024 |
Jos kyllä, niin miksi?
Jos et, niin miksi?
Itse olen pitkän suhteen aikana kerran ihastunut hyvin vahvasti ja kerroin asiasta puolisolleni, koska pelkäsin että ihastus ja tunteet "vievät mennessään". Meillä oli huono jakso: paljon lasten sairastelua, työuupumusta, olimme kuin kämppäkavereita.
Ihastuksesta kertominen oli toki hyvin vaikeaa, mutta se oli oikein hyvä ratkaisu.
Kommentit (104)
Kumppani kertoi ihastumisestaan, jostain ei tehny mieli enää koskeakaan häneen tuon jälkeen. Se olikin sitten lopun alkua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastumisesta kertominen on kuin hätähuuto: Huomaa minut, sillä muuten toinen vie
Meillä oli puolisoni kanssa kerran paha kriisi, joka sai meidät muuttamaan erillemme. Tuolloin en kokenut moneen kuukauteen olevani millään tavoin rakastettu puolisoni taholta, ja ongelmat painoivat mieltäni todella paljon. Koska kotona seinät tuntuivat kaatuvan päälle, aloin viettää entistä enemmän aikaa kavereideni kanssa ja tutustuin heidän kauttaan uusiin ihmisiin. Yksi näistä uusista kavereistani kiehtoi minua ensin jollain tavalla, mutta en ymmärtänyt aluksi olevani ihastunut. Kun sitten kerran olimme vetäytyneet porukasta kahdestaan hieman sivummalle ja nauroimme keskenämme vedet silmissä, ja muut päivittelivät etteivät ymmärrä yhtään mikä meitä naurattaa, minä ymmärsin olevani ihastunut. Säikähdin tilannetta ja jäin ajattelemaan asiaa ihan rauhassa. Järki sanoi että nyt pitäisi katkaista kaikki yhteydet tähän uuteen tuttavuuteen, mutta tunteet saivat pohtimaan niitä kaikista raadollisimpia vaihtoehtoja, joilla olisin satuttanut puolisoani. Tunteet olivat sitä mieltä, ettei häntä edes sattuisi, koska eihän hän enää välitä minusta.
Kun olin saanut sanoitettua itselleni tilanteen ja vaihtoehdot, ja kun pääsin rauhassa juttelemaan puolisoni kanssa, kerroin hänelle olevani ihastunut toiseen. Puolisoni, joka oli tätä ennen käyttäytynyt minua kohtaan milloin välinpitämättömästi ja milloin vihamielisesti, olikin silminnähden todella pysähtynyt kuultuaan tämän. Yllättäen hän toikin esiin, miten paljon välittää minusta ja että ei halua menettää minua kenellekään toiselle. Se oli minullekin pysäyttävä hetki, koska olin niin pitkään kokenut ettei rakkautta enää ole. Sain olla tyytyväinen siihen, etten ollut tehnyt mitään sellaista mistä en olisi voinut kertoa puolisolleni, ja siihen että kerroin hänelle avoimesti ihastumisestani. Luovuin yhteydenpidosta tähän ihastukseeni ja keskityin uudelleenrakentamaan parisuhdettani. Ei mennyt kauan kun palasimme asumaan saman katon alle ja aloimme työskennellä yhdessä ongelmien parissa.
Olen sitä mieltä, että ihastuminen toiseen on liian iso asia salattavaksi omalta puolisolta. Omalla kohdallani näen, että ihastuminen oli vain oire siitä, kun parisuhteessa meni huonosti. Ja yllättäen se, että olin avoin tuosta asiasta, saikin puolisoni tulemaan lähemmäksi minua. Kyllähän meillä meni tämän jälkeen vuosia myös sen asian työstämiseen, kun puolisoani vaivasi tämän minun ihastumiseni, mutta pidin senkin asian osalta sellaista linjaa että olin aina valmis keskustelemaan hänen kanssaan asiasta ja sanomaan myöhemmin rehellisesti, ettei ihastumisen tuntemuksia enää ole. Mutta sitä en ole hetkeäkään katunut, että kerroin asiasta puolisolleni.
En todellakaan kertoisi vaimolleni, jos olisin johonkuhun muuhun ihastunut! Olisi todella epäreilua vaimoani kohtaan tuottaa hänelle tuollaista ikävää mieltä (tai ainakin itse mieleni pahoittaisin, jos vaimoni minulle tällaista kertoisi). Itse kärvistelisin ihastuksen yli - se olisi velvollisuuteni eikä asian vierittäminen toisen harteille. Vähentäisin kanssakäymistä ihastukseni kanssa ja ihastus haihtuisi aikaa myöten pois. Simple as that.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli puolisoni kanssa kerran paha kriisi, joka sai meidät muuttamaan erillemme. Tuolloin en kokenut moneen kuukauteen olevani millään tavoin rakastettu puolisoni taholta, ja ongelmat painoivat mieltäni todella paljon. Koska kotona seinät tuntuivat kaatuvan päälle, aloin viettää entistä enemmän aikaa kavereideni kanssa ja tutustuin heidän kauttaan uusiin ihmisiin. Yksi näistä uusista kavereistani kiehtoi minua ensin jollain tavalla, mutta en ymmärtänyt aluksi olevani ihastunut. Kun sitten kerran olimme vetäytyneet porukasta kahdestaan hieman sivummalle ja nauroimme keskenämme vedet silmissä, ja muut päivittelivät etteivät ymmärrä yhtään mikä meitä naurattaa, minä ymmärsin olevani ihastunut. Säikähdin tilannetta ja jäin ajattelemaan asiaa ihan rauhassa. Järki sanoi että nyt pitäisi katkaista kaikki yhteydet tähän uuteen tuttavuuteen, mutta tunteet saivat pohtimaan niitä kaikista raadollisimpia vaihtoehtoja, joilla olisin satuttanut puoliso
Niin ja jos uudestaan ihastut niin sitten on helpompi kertoa ja suhde voi taas paremmin. Avoimuus pitää suhteen kasassa. Meillä mies ei kertonut ihastuksesta, erottiin ja meni samantien yhteen toisen naisen kanssa. Kuulin toista kautta sitten että oli ollut ihastunut tähän naiseen kauan. Harmitti koska jos olisi uskaltanut kertoa niin olisin tehnyt asioita toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli puolisoni kanssa kerran paha kriisi, joka sai meidät muuttamaan erillemme. Tuolloin en kokenut moneen kuukauteen olevani millään tavoin rakastettu puolisoni taholta, ja ongelmat painoivat mieltäni todella paljon. Koska kotona seinät tuntuivat kaatuvan päälle, aloin viettää entistä enemmän aikaa kavereideni kanssa ja tutustuin heidän kauttaan uusiin ihmisiin. Yksi näistä uusista kavereistani kiehtoi minua ensin jollain tavalla, mutta en ymmärtänyt aluksi olevani ihastunut. Kun sitten kerran olimme vetäytyneet porukasta kahdestaan hieman sivummalle ja nauroimme keskenämme vedet silmissä, ja muut päivittelivät etteivät ymmärrä yhtään mikä meitä naurattaa, minä ymmärsin olevani ihastunut. Säikähdin tilannetta ja jäin ajattelemaan asiaa ihan rauhassa. Järki sanoi että nyt pitäisi katkaista kaikki yhteydet tähän uuteen tuttavuuteen, mutta tunteet saivat pohtimaan niitä kaikista raadollisimpia vaihtoehtoja, joilla olisin satuttanut puoliso
Kirjoitit hyvin ja perustellusti. Arvostan.
Terveisin jälkeesi kommentoinut mies.
Menettämisen pelko saa joskus toisen heräämään. Oltiin seurusteltu kauan ja halusin muuttaa yhteen ja edetä suhteessa. Mies vatvoi asioita eikä osannut tehdä päätöksiä. Sain työpaikan eri paikkakunnalta ja totesin että etäsuhteeseen en ala. Mies muutti kanssani koska oli työtön eikä mitään tekosyitä enää ollut yhteen muutolle.
Samoin kertoisin ihastumisesta, koska sehän on merkki siitä että toinen ei ole osoittanut välittämistä kun muut alkaa kiinnostamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus ihastuminen toiseen saa suhteeseen uutta potkua. Meillä kerrotaan ihastuksista ja tämä tuo kipinää seksielämään, kysytään yleensä mitä tekisit hänen kanssaan jos voisit yms. Fantasioiden jakaminen toisen kanssa avoimesti pitää suhteen kunnossa
Meillä ei toimisi. Tiedän, että mieheni pahastuisi jos kertoisin ajattelevani jotakuta toista. Kaikkein vähiten hän haluaisi ajatella minua vuoteessa tuon toisen ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli puolisoni kanssa kerran paha kriisi, joka sai meidät muuttamaan erillemme. Tuolloin en kokenut moneen kuukauteen olevani millään tavoin rakastettu puolisoni taholta, ja ongelmat painoivat mieltäni todella paljon. Koska kotona seinät tuntuivat kaatuvan päälle, aloin viettää entistä enemmän aikaa kavereideni kanssa ja tutustuin heidän kauttaan uusiin ihmisiin. Yksi näistä uusista kavereistani kiehtoi minua ensin jollain tavalla, mutta en ymmärtänyt aluksi olevani ihastunut. Kun sitten kerran olimme vetäytyneet porukasta kahdestaan hieman sivummalle ja nauroimme keskenämme vedet silmissä, ja muut päivittelivät etteivät ymmärrä yhtään mikä meitä naurattaa, minä ymmärsin olevani ihastunut. Säikähdin tilannetta ja jäin ajattelemaan asiaa ihan rauhassa. Järki sanoi että nyt pitäisi katkaista kaikki yhteydet tähän uuteen tuttavuuteen, mutta tunteet saivat pohtimaan niitä kaikista raadollis
Niin että jos vuosia ollaan jouduttu jo sitä yhtä ihastusta työstään, niin sitten vain kertomaan kaikista, vaikka suhteessa olisi kaikki hyvin? Eihän se nyt niinkään mene.
Minusta tämän keskustelun voisi kiteyttää niin, että jos suhteessa menee hyvin ja ihastus on harmiton, niin kertominen ainoastaan satuttaa ja aiheuttaa riittämättömyyden tunteita puolisossa. Jos suhde voi huonosti niin ihastuksesta kertomisessa on 50/50 mahdollisuudet, joko suhdetta työstetään yhdessä ja ollaan entistäkin parempia. Tai sitten puoliso ei kestä ja kertominen on vain lopun alkua (niinkuin joku kuvasikin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä puoliso ajattelee kuin ap: kaiken voi kertoa ja kaikesta voi keskustella. Teoriassa. Käytännössä se on sitä, että jokainen sanomiseni kaivetaan tarpeen tullen esiin, ja niiden perusteella ollaan epäileväisiä ja tehdään omia (välillä aivan älyttömiä) päätelmiä asioista. Ja en siis ole pettänyt, ja minua loukkaa suuresti puolison epäluottamus. Hän ei siis käytännössä tunne itseään, ja jalot puheet ovat ristiriidassa todellisen luonteen kanssa. Ei tulisi mieleenkään kertoa jos ihastuisin.
Jos olisin 100% itsestäni, että en tee mitään ja ns kotiasiat ovat kunnossa, en kertoisi sillä se ihastus menisi ohi kyllä.
Jos taasen kotiasioissa olisi jotain epäselvyyksiä, ottaisin asian puheeksi ja keskusteltaisiin.
Meillä on kyllä sopimus, että ei saa antautua viettien viemäksi vaan pitää keskustella ennen kun tekee mitään mikä voisi satuttaa toista tai vahingoittaa suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menettämisen pelko saa joskus toisen heräämään. Oltiin seurusteltu kauan ja halusin muuttaa yhteen ja edetä suhteessa. Mies vatvoi asioita eikä osannut tehdä päätöksiä. Sain työpaikan eri paikkakunnalta ja totesin että etäsuhteeseen en ala. Mies muutti kanssani koska oli työtön eikä mitään tekosyitä enää ollut yhteen muutolle.
Samoin kertoisin ihastumisesta, koska sehän on merkki siitä että toinen ei ole osoittanut välittämistä kun muut alkaa kiinnostamaan.
Toiseen voi ihastua, vaikka nykyinen suhde olisi täynnä rakkautta ja erotiikkaa.
En kertoisi. En myöskään kerro sitä että lähikaupan kassan nuori nainen saa himot jylläämään ja kotiin tullessa rakastelemme vaimoni kanssa ja mielessä pyörii tämä kassaneiti. Jotkut asiat ovat tarkoitettu vain itselleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni nämä asiat kannattaa keskustella heti alkuun. Meillä ollaan sovittu ettei ihastuksesta kerrota koska se vaan loukkaa toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei siis lähtenyt kenenkään kelkkaan vaan me kaksi aikuista, toisiamme rakastavaa ja arvostavaa ihmistä pystyimme käymään niinkin vaikean keskustelun. :) Ap
No ojentakaamme teille siitä mitali.
Itse en tahtonut puolisoani loukata turhaan, hän on sentään nr 1 ja tulee sitä aina olemaan.
Itse ajattelen, että meille rehellisyys on kaikki kaikessa. Vaikka puoliso joutuu hetkellisesti kuulemaan jotain epämiellyttävää, se on hinta siitä, että koko elämänsä voi luottaa siihen, että puhun totta eikä tarvitse miettiä mitä selän takana ajattelen. Rehellisyys ja luottamus on ennen kaikkea suoraselkäisyyttä osoittavia tekoja. Jos miettii toista selän takana haaveillen ja fantasioiden, se on jo henkistä pettämistä
Ohis
Meillä taas ajatellaan niin, että ihmisellä on parisuhteessakin ollessaan oikeus yksityisyyteen ja omiin, henkilökohtaisiin tunteisiin ja ajatuksiin. Kaikkea ei ole pakko jakaa. Mielestäni luottamus tarkoittaa nimenomaan sitä, että luottaa toisen toimivan oikein, ilman, että kaikki teot ja ajatukset - tuntemuksista puhumattakaan - tulisi tilittää. Itse tiedän ainakin itsestäni sen, että tunteet vaihtelee päivästä toiseen, ja on ihan turhaa loukata toista sillä tiedolla, että juuri nyt hän ottaa päähän, kun huomenna luultavasti ei näin enää ole.
Vierailija kirjoitti:
Meillä puoliso ajattelee kuin ap: kaiken voi kertoa ja kaikesta voi keskustella. Teoriassa. Käytännössä se on sitä, että jokainen sanomiseni kaivetaan tarpeen tullen esiin, ja niiden perusteella ollaan epäileväisiä ja tehdään omia (välillä aivan älyttömiä) päätelmiä asioista. Ja en siis ole pettänyt, ja minua loukkaa suuresti puolison epäluottamus. Hän ei siis käytännössä tunne itseään, ja jalot puheet ovat ristiriidassa todellisen luonteen kanssa. Ei tulisi mieleenkään kertoa jos ihastuisin.
Tämä ei ole sama tilanne. On eri asia puhua siitä, mitä itse tuntee kun tivata toisen ajatuksia. Toteaisin myös, että en henkilökohtaisesti jäisi tuohon suhteeseen mitä kuvasit.
Ollaan kaikesta huolimatta eksän kanssa edelleen hyvissä väleissä, pääosin juuri siksi että koko suhde oli loppua myöten rehellinen ja avoin, puolin ja toisin. /se yksi myöhemmin eronnut
En halua tutustua kehenkään niin syvällisesti, että voisin ihastua. Pinnallinen ihastuminen on minulle tuntematon ilmiö.
Pystyisin mutten halua, en näe kertomiselle mitään järkevää syytä
Jos meille tulisi "huonompi kausi" mieheni kanssa niin me miettisimme siihen ratkaisua keskenämme. En usko, että ihastumalla toiseen ratkaisisi oman suhteensa ongelmia. Tosin tämä ketju on tuonut ilmi, että jotkut tosiaan "korjaavat" suhdettaan pitämällä puolisoaan varpaillaan.