Lue keskustelun säännöt.
Pystyisitkö kertomaan puolisollesi, jos olisit hyvin vahvasti ihastunut toiseen?
18.02.2024 |
Jos kyllä, niin miksi?
Jos et, niin miksi?
Itse olen pitkän suhteen aikana kerran ihastunut hyvin vahvasti ja kerroin asiasta puolisolleni, koska pelkäsin että ihastus ja tunteet "vievät mennessään". Meillä oli huono jakso: paljon lasten sairastelua, työuupumusta, olimme kuin kämppäkavereita.
Ihastuksesta kertominen oli toki hyvin vaikeaa, mutta se oli oikein hyvä ratkaisu.
Kommentit (104)
Kyllähän sen toiseen suuntautumisen huomaisi kertomattakin. Tuntuisi etäisyytenä tai kompensointina. Riippuu sitten suhteen laadusta ja tasosta, mitä tapahtuu. Yksilöllisiä niin ihmiset kuin suhteetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, olen kertonutkin. Hän sitten naureskeli että *miksi tuollaiseen pikkumieheen ihastuit?*. Ihastuksen kohde oli noin 10cm lyhyempi kuin mieheni ja muutenkin vähemmän ansioitunut.
En näe syytä loukata toista. Itse huomasin kumppanin ihastuneen, ja kyllähän se suhde taisi olla siinä.
Vierailija kirjoitti:
Ihastuksesta toiselle kertominen on manipulointia
Mitä manipuloinnilla yritetään tässä tapauksessa saavuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei siis lähtenyt kenenkään kelkkaan vaan me kaksi aikuista, toisiamme rakastavaa ja arvostavaa ihmistä pystyimme käymään niinkin vaikean keskustelun. :) Ap
No ojentakaamme teille siitä mitali.
Itse en tahtonut puolisoani loukata turhaan, hän on sentään nr 1 ja tulee sitä aina olemaan.
Itse ajattelen, että meille rehellisyys on kaikki kaikessa. Vaikka puoliso joutuu hetkellisesti kuulemaan jotain epämiellyttävää, se on hinta siitä, että koko elämänsä voi luottaa siihen, että puhun totta eikä tarvitse miettiä mitä selän takana ajattelen. Rehellisyys ja luottamus on ennen kaikkea suoraselkäisyyttä osoittavia tekoja. Jos miettii toista selän takana haaveillen ja fantasioiden, se on jo henkistä pettämistä
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuommoisesta kertoessa ottaa tietoisen riskin siitä, että se pilaa liiton, tai puoliso päättää liiton. Itse en olisi suhteessa kenenkään kanssa jolla on vahvoja tunteita toista kohtaan, vaan päästäisin menemään jahtaamaan sitä jota kohtaan ne tunteet on.
Ja vaikka kriisistä selvittäisiin yhdessä, kyllähän tuommoinen voi jäädä kummittelemaan mieleen.
Pelkkä ohimenevä ihastus ei minusta ole niin vakava asia, että se täytyy ottaa esille.
No on ihastuksia ja ihastuksia. Pikkuihastuksesta nyt ei tietenkään puhuta, mutta vakavasta itsekin lopulta kerroin. Eikä ollut riskiä että juuri tämä asia päättäisi liiton, meni hyvin päin männikköä jo ennenkin. Tuosta syntyi vielä viimeisen yrityksen kimmoke, mutta päädyttiin lopulta eroon.
Ison ihastuksen hautominen ja salaaminen itsekseen voi säästää surulta, mutta myös jättää puolison tosi epäreiluun saumaan jossa huomaa että etäisyys lisääntyy, muttei tiedä syytä. Suoraan ihastuksen kelkkaan hyppääminen on mielestäni pöljintä, vastaa melkein pettämistä kun koskaan ei ole annettu puolisolle lupaa käsitellä tilannetta.
Nykyään ex, teki juuri päin vastoin. seuraava oli jo valmiiksi kun niin nopeasti eteni eron jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei siis lähtenyt kenenkään kelkkaan vaan me kaksi aikuista, toisiamme rakastavaa ja arvostavaa ihmistä pystyimme käymään niinkin vaikean keskustelun. :) Ap
No ojentakaamme teille siitä mitali.
Itse en tahtonut puolisoani loukata turhaan, hän on sentään nr 1 ja tulee sitä aina olemaan.
Itse ajattelen, että meille rehellisyys on kaikki kaikessa. Vaikka puoliso joutuu hetkellisesti kuulemaan jotain epämiellyttävää, se on hinta siitä, että koko elämänsä voi luottaa siihen, että puhun totta eikä tarvitse miettiä mitä selän takana ajattelen. Rehellisyys ja luottamus on ennen kaikkea suoraselkäisyyttä osoittavia tekoja. Jos miettii toista selän takana haaveillen ja fantasioiden, se on jo henkistä pettämistä
Ohis
Kukin suhde määrittelee pettämisen rajat itse. Toisaalta kuulostaa melko teinimäiseltä tuollainen ihastuksen kohteesta fantasiointi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuommoisesta kertoessa ottaa tietoisen riskin siitä, että se pilaa liiton, tai puoliso päättää liiton. Itse en olisi suhteessa kenenkään kanssa jolla on vahvoja tunteita toista kohtaan, vaan päästäisin menemään jahtaamaan sitä jota kohtaan ne tunteet on.
Ja vaikka kriisistä selvittäisiin yhdessä, kyllähän tuommoinen voi jäädä kummittelemaan mieleen.
Pelkkä ohimenevä ihastus ei minusta ole niin vakava asia, että se täytyy ottaa esille.
No on ihastuksia ja ihastuksia. Pikkuihastuksesta nyt ei tietenkään puhuta, mutta vakavasta itsekin lopulta kerroin. Eikä ollut riskiä että juuri tämä asia päättäisi liiton, meni hyvin päin männikköä jo ennenkin. Tuosta syntyi vielä viimeisen yrityksen kimmoke, mutta päädyttiin lopulta eroon.
Ison ihastuksen hautominen ja salaaminen itsekseen voi säästää surulta, mutta myös jä
Niin samaa mieltä. Jos suhde perustuu rehellisyyteen, silloin asioista puhutaan avoimesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihastuksesta toiselle kertominen on manipulointia
Mitä manipuloinnilla yritetään tässä tapauksessa saavuttaa?
Saada toinen ihminen tekemään asioita menetyksen pelossa jotka ovat itselleen mieluisia
Joskus ihastuminen toiseen saa suhteeseen uutta potkua. Meillä kerrotaan ihastuksista ja tämä tuo kipinää seksielämään, kysytään yleensä mitä tekisit hänen kanssaan jos voisit yms. Fantasioiden jakaminen toisen kanssa avoimesti pitää suhteen kunnossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä pitäisi kertoa? En todellakaan haluaisi puolisoltani tällaista kuulla. Kaikki ihastuu elämänsä aikana useamman kerran, mutta en mä sitä halua kuulla puolisoltani. Aiheuttaisi ihan turhaa stressiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihastuksesta toiselle kertominen on manipulointia
Mitä manipuloinnilla yritetään tässä tapauksessa saavuttaa?
Saada toinen ihminen tekemään asioita menetyksen pelossa jotka ovat itselleen mieluisia
Tämä. Narsistista manipulointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että minä inhoan Dolly partonin jolenea. Siinä anellaan, suorastaan rukoillaan että älä kaunis jolene vie mun miestä.. menköön jos on niin heikko
Jos tuntee toisen hyvin, niin kyllä sen ilman sanomisiakin huomaa.
Puolisolle on vielä helppo kertoa, jos itsekkäästi omaa tuntoaan keventää, mutta miten voitkaan sen kertoa lapsellesi/ lapsillesi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei siis lähtenyt kenenkään kelkkaan vaan me kaksi aikuista, toisiamme rakastavaa ja arvostavaa ihmistä pystyimme käymään niinkin vaikean keskustelun. :) Ap
No ojentakaamme teille siitä mitali.
Itse en tahtonut puolisoani loukata turhaan, hän on sentään nr 1 ja tulee sitä aina olemaan.
Itse ajattelen, että meille rehellisyys on kaikki kaikessa. Vaikka puoliso joutuu hetkellisesti kuulemaan jotain epämiellyttävää, se on hinta siitä, että koko elämänsä voi luottaa siihen, että puhun totta eikä tarvitse miettiä mitä selän takana ajattelen. Rehellisyys ja luottamus on ennen kaikkea suoraselkäisyyttä osoittavia tekoja. Jos miettii toista selän takana haaveillen ja fantasioiden, se on jo henkistä pettämistä
Ohis
Henkistä pettämistä? Eli haluat kontrolloida puolisosi ajatuksiakin? Kaikki tavallaan, mutta itse kokisin tuollaisen suhteen ahdistavana. Jokainen ajatuskin informoidaan, koska "luottamus ja rehellisyys" sitä vaatii. Vai pitääkö informoida nimenomaan, koska luottoa ei ole?
Meillä on mieheni kanssa onnellinen arki, enkä haluaisi tietää mistään pikku ihastumisesta, jos se ei edes vaikuttaisi yhteiselämäämme. Minun olisi muutenkin hankala ajatella, että ns.peruskallio mieheni menisi tunteidensa vietäväksi. Kunnioitus häntä kohtaan vähenisi ainakin, jos hän kertoisi ihastuksestaan toiseen ja uskoisin, että suhteemme olisi siinä. Suhtemme on aina perustunut rakkauteen, kemiaan ja siihen, että yhdessä on vain niin pirun hyvä olla. Molemmilla on silti vahvasti myös oma elämä, oma tahto ja omat jutut ja menot. En ikinä muutenkaan pidä miestäni itsestäänselvyytenä ja kohtelen häntä aina "extra hyvin", joten ei tarvi paikkailla mitään myöhemmin. Ei olisi siis mitään korjattavaa, jos jompikumpi meistä ihastuisi vahvasti toiseen.
Luottamus ei ole pelkkiä tekoja ja sitä, että toinen jatkuvasti tuo ilmi kuinka rakastaa tai, että kertoo kaiken. Minulle se on ainakin sitä, että hän laittaa aina minut ja perheeemme etusijalle, enkä edes kyseenalaista hänen tekojaan tai sanomisiaan.
Mitä haluatte saavuttaa tällä että kerrotte ihastuksesta? Joku mainitsi tuolla että mies huomioi sen jälkeen enemmän. No tietenkin koska pelkäsi että lähtee toisen miehen matkaan. Näen tämän kyseenalaisena. Eikö suhdetta saa paremmaksi puhumalla että kaipaisi enemmän huomiota yms, pitääkö siihen vetää ihastus kortti esille?
En ihan oikeasti ymmärrä miksi tästä pitäisi kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei siis lähtenyt kenenkään kelkkaan vaan me kaksi aikuista, toisiamme rakastavaa ja arvostavaa ihmistä pystyimme käymään niinkin vaikean keskustelun. :) Ap
No ojentakaamme teille siitä mitali.
Itse en tahtonut puolisoani loukata turhaan, hän on sentään nr 1 ja tulee sitä aina olemaan.
Itse ajattelen, että meille rehellisyys on kaikki kaikessa. Vaikka puoliso joutuu hetkellisesti kuulemaan jotain epämiellyttävää, se on hinta siitä, että koko elämänsä voi luottaa siihen, että puhun totta eikä tarvitse miettiä mitä selän takana ajattelen. Rehellisyys ja luottamus on ennen kaikkea suoraselkäisyyttä osoittavia tekoja. Jos miettii toista selän takana haaveillen ja fantasioiden, se on jo henkistä pettämistä
&nbs
Suhteenne vaikuttaa vakaalta, joten tuskin ihastuttekaan kehenkään toiseen, niin kauan kuin suhteenne on kunnossa.
Itse en edes näe muita miehiä sillä silmällä, että voisin ihastua heihin. En vain käsitä, että jos rakastaa puolisoaan niin voisi ihastua toiseen. No, itse kuulun siihen joukkoon, jonka mielestä romanttista rakkautta ei voi olla kuin yhteen ihmiseen kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei siis lähtenyt kenenkään kelkkaan vaan me kaksi aikuista, toisiamme rakastavaa ja arvostavaa ihmistä pystyimme käymään niinkin vaikean keskustelun. :) Ap
No ojentakaamme teille siitä mitali.
Itse en tahtonut puolisoani loukata turhaan, hän on sentään nr 1 ja tulee sitä aina olemaan.
Itse ajattelen, että meille rehellisyys on kaikki kaikessa. Vaikka puoliso joutuu hetkellisesti kuulemaan jotain epämiellyttävää, se on hinta siitä, että koko elämänsä voi luottaa siihen, että puhun totta eikä tarvitse miettiä mitä selän takana ajattelen. Rehellisyys ja luottamus on ennen kaikkea suoraselkäisyyttä osoittavia tekoja. Jos miettii toista selän takana haaveillen ja fantasio
Täällähän on moni todennut että ihastuu koska suhteessa ongelmia ja ratkaisu ongelmiin on ihastuksesta kertominen jolloin kumpikin pystyy korjaamaan suhdetta.
En itsekään ihastu toisiin kun olen suhteessa, vaikka olisi ongelmia. Yhdessä oltu yli 20 vuotta. Uskoisin olevani yhden miehen nainen.
Ihastuksesta toiselle kertominen on manipulointia