Lue keskustelun säännöt.
Lapseni puheet särkee sydämeni, sanokaa jotain.
24.01.2024 |
Esikoiseni 15v taas puhui niin, että mun on vaikea nähdä suuntaa ja jaksaa. Ollaan erottu ja lapset asuneet vuosia minun kanssa, olen aina ollut varsin kaikkeni antava perhekeskeinen ihminen ja panostanut äitinä.
Ehdotin lapsille yhtä tapahtumaa viikonloppuna, että mentäisiinkö (ajatus että mukava juttu yhdessä). Esikoinen "no sä voit mennä ni me mennään isälle". Minä siihen että ei kun on äitiviikonloppu ja tehdään jotain yhdessä, tyttö "ei kyl sä voit mennä tonne iha hyvin ja me isällä". Sanoin että miten kuulostaa kuin haluisit vaan mennä sinne, usein sanot menet vaikka on tarkoitus olla meillä kotona. Esikoinen "no kun niillä on kivempaa, rennompaa ja normaalimpaa. Kukaan ei valita mistään niin ku sä ja tehään kaikkee kivaa yhdessä". Sanoin, että niin minä olen yksin aikuisena lasten kanssa eikä ole puolisoa ja hänen lapsia kuten isällä niin tietysti vähän erilaista mutta minä yritän kaikkeni olla mukavasti yhdessä. Tyttö: "no sä voit hommata itelles uuden miehen ja perheen kans jos haluut mut me ei sen kaa olla vaan me voidaan muuttaa isän luo".
Lähdin töihin itkien. Tuntuu kuin puukko olisi pistetty rintaan, sattuu niin. Mitä minä voin? Luovuttaa lapset sinne elämään uusperhettä jossa on kaksi aikuista, omakotitalo ja resurssit taloudelliseen sekä kahden aikuisen myötä myös toiminnalliseen? Mitä jää minulle. En halua yksinäisyyttä, työtä vaan ja itsekästä sinkkuelämää, vaan äitiyttä ja hyvää arkea perheeni kanssa. Tyttö ei puhunut vihaisesti että olisi ollut jostain suuttunut, vaan aidosti. Se satuttaa niin.
Kommentit (217)
Koen, että jotain on mennyt pieleen ja olen mokannu vanhemmuudessa tai arjessa kun lapsi kokee näin.
Kunpa ei oltaisi erottu vaan saatettu lapset aikuisiksi yhdessä. Tiedän, turha valittaa :'(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastesi elämä kuulostaa kamalalta.
Ehkä juttelet työterveydessä/ terapeutille pahasta olostasi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsetkin tarvitsee omaa aikaa! Lopeta se lasten kautta eläminen.
Aloita jo tänään. Etsi itsellesi joku kiva harrastus.
On mulla ja meillä paljon omia juttujamme, ei roikuta toisissamme. Pikemmin tuntuu että pitäisi jotain yhteistä harrastetta mikä voisi tuoda yhteistä ja nähdä toisemme iloisina eikä vaan kotitöissä. Toki ei tuon ikäistä saa enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lastesi elämä kuulostaa kamalalta.
Miksi?
Esikoiseni 15v TAAS puhui
Lopetin lukemisen tähän. Lapsesi selvästi yrittää viestiä sinulle jotakin. Kuuntele häntä, oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäisyys, työ vaan ja itsekäs sinkkuelämä, kuten itse kuvailet, on joka tapauksessa tulossa sinulle muutaman vuoden päästä. Se on väistämätöntä. Sen kun sisäistää, niin voi miettiä, että mikä olisi parasta lapsille. Ensimmäisenä tulisi mieleen, että jos tosiaan olisivat isomman osan ajasta isällään, ja sitten suunnittelisitte äitiviikonloppuja yhdessä. Kysyisit lapsilta, mitä haluaisivat äitiviikonloppuna. Ehkä he eivät halua mennä paikkoihin vaan tilata pitsaa tms.
15v voi kulkea jo vapaasti. Tapaamissopimuksista viis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teini-ikäiset nyt sanoo vanhemmilleen mitä sattuu, niitä ei kannata ottaa kovin tosissaan, eivät usein itsekään edes tarkoita mitä sanovat ja jos sillä hetkellä vaikka tarkoittavatkin, niin mieli muuttuu kyllä myöhemmin. Muistelepa vaikka itseäsi teini-iässä, varmaan kapinoit jollain tavalla vanhempiasi vastaan, ja teillä teini tietenkin kapinoi eniten sinua vastaan, koska olet ollut päävastuussa hänen kasvatuksestaan.
Mieti asiaa niin, että teini-iän yksi tehtävä on se, että lapsi irtautuu vanhemmistaan voidakseen sitten myöhemmin elää itsenäisesti, ja aina se irtautuminen ei ole helppoa, lapsen on joskus pakko dissata vanhempia, muuten se irrottautuminen ei onnistu.
Eli yritä vaan olla vähemmän herkkä teinin sanomisille, muista että olet hänelle joka tapauksessa rakas ja tärkeä, vaikka hän ei sitä ehkä teini-iässä osaa aina näyttääkään.
Itsekästä sinkkuelämää? Ei sinkkuelämä tarkoita itsekkyyttä.
Miksi lapset alunperin jäi sulle jos tahtovat isän päähuoltajaksi? Sitä ihmettelen.
Mutta ymmärrän että tuntuu pahalta kun kaikkensa tehnyt. Olet varmasti hyvä vanhempi. Siitä ei kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koen, että jotain on mennyt pieleen ja olen mokannu vanhemmuudessa tai arjessa kun lapsi kokee näin.
Kunpa ei oltaisi erottu vaan saatettu lapset aikuisiksi yhdessä. Tiedän, turha valittaa :'(
Ei ole mitään mennyt pieleen. Ole oma itsesi, nauti elämästä. Ja anna lasten valita itse. Se ei ole oikeasti sinulta pois. Olet tärkeä mutta et enää välttämättömyys. Tuo tapasi syyllistää lasta, joten get ovet it jos teini haluaa viettää aikaa jossain muualla. Hän sentään puhuu sinulle!
Mikä sitten olisi nuoren mielestä ollut sellainen kiva juttu, jota olisi aidosti halunnut lähteä tekemään kanssasi? Kysyitkö häneltä? Ymmärrän, että tuo tuntuu pahalta, mutta kuulostaa siltä ettei ehdottamasi asia ollut sellainen, mikä kiinnosti nuorta. Löytyiskö sellaista kivaa tekemistä, joka on lapselle mieluista ja sinun resurssien puitteissa mahdollista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä yritä liikaa. Ole vaan oma ittes. Ota rennommin.
"Ehkä he eivät halua mennä paikkoihin vaan tilata pitsaa tms."
TÄMÄ!
Aikoinaan oli tehty jossain vanhempien ja nuorten tapaamisessa kysely "mitä tehtäis"
Vanhemmat vastaili hienoja, mentäis matkoille yms semmoista.
Ja joo, arvatkaas mitä nuoret: Istuttais sohvalla ja syötäis poppareita ja pizzaa ja limua ja katottais yhdessä telkkaria!
Eli tavallista arkea!
älä ylisuorita, älä mieti, ja joo, kuten jo sanottiin, anna kulkea vapaasti. Pidät vaan huolen että on siellä isällään eikä teillä tietymättömillä!
Anna lapsen itsenäistyä!
Sulla pitää olla oma elämä!
Ja joo, hae ammattiapua kuten joku sanoi. Lapset eivät ole omia, he ovat vaan lainassa!
Vierailija kirjoitti:
Älä yritä liikaa. Ole vaan oma ittes. Ota rennommin.
Lapselle riittää kyllin hyvä vanhempi.
Vielä 2v sitten tämä sama tyttö oli äidin tyttö enemmän kuin sisarukset, temparamenttisin ja herkin lapsista, mutta selkeästi sanoi että äiti on hänen tärkein ihminen. Nyt olen se, kuka kaikkein ikävin eikä minun kanssa välitä olla lainkaan. Ap
Tuon ikäisiltä lapsilta kuulee monenmoista, vaikka perhe olisi koossakin. Yritä pysyä lapsesi elämässä, kerro hänelle että komentamisen ja ohjaamisen tarkoitus on auttaa häntä elämässä, että sillä on vaikutusta vielä myöhemminkin. Puhe valuu kuin vesi hanhen selästä, mutta hän muistaa sen myöhemmin kun hänestä tulee aikuinen. Mieti voisitko tehdä sen vähemmän jyrkästi, jos aihetta on. Tuon ikäistä lasta on helppo ohjailla kivoilla tavaroilla ja mukavalla elämällä, kuten puolisosi ilmeisesti tekee. Hyvää jatkoa sinulle.
Älä sure, äitiparka! Lapset ovat maailman itsekkäimpiä ja ajattelemattomimpia otuksia. Eivät he itsekään ymmärrä kuinka tärkeä äiti oikeasti on, vaan vasta vanhempana. Tällä hetkellä äidin kuuluu vain olla olemassa. Tee toki omiakin juttujasi ja yritä piristyä. Vielä saat heidät luoksesi, usko pois. Elämässä tulee tilanteita joissa vain äiti voi auttaa.
Lapsetkin tarvitsee omaa aikaa! Lopeta se lasten kautta eläminen.
Aloita jo tänään. Etsi itsellesi joku kiva harrastus.