Lue keskustelun säännöt.
Lapseni puheet särkee sydämeni, sanokaa jotain.
24.01.2024 |
Esikoiseni 15v taas puhui niin, että mun on vaikea nähdä suuntaa ja jaksaa. Ollaan erottu ja lapset asuneet vuosia minun kanssa, olen aina ollut varsin kaikkeni antava perhekeskeinen ihminen ja panostanut äitinä.
Ehdotin lapsille yhtä tapahtumaa viikonloppuna, että mentäisiinkö (ajatus että mukava juttu yhdessä). Esikoinen "no sä voit mennä ni me mennään isälle". Minä siihen että ei kun on äitiviikonloppu ja tehdään jotain yhdessä, tyttö "ei kyl sä voit mennä tonne iha hyvin ja me isällä". Sanoin että miten kuulostaa kuin haluisit vaan mennä sinne, usein sanot menet vaikka on tarkoitus olla meillä kotona. Esikoinen "no kun niillä on kivempaa, rennompaa ja normaalimpaa. Kukaan ei valita mistään niin ku sä ja tehään kaikkee kivaa yhdessä". Sanoin, että niin minä olen yksin aikuisena lasten kanssa eikä ole puolisoa ja hänen lapsia kuten isällä niin tietysti vähän erilaista mutta minä yritän kaikkeni olla mukavasti yhdessä. Tyttö: "no sä voit hommata itelles uuden miehen ja perheen kans jos haluut mut me ei sen kaa olla vaan me voidaan muuttaa isän luo".
Lähdin töihin itkien. Tuntuu kuin puukko olisi pistetty rintaan, sattuu niin. Mitä minä voin? Luovuttaa lapset sinne elämään uusperhettä jossa on kaksi aikuista, omakotitalo ja resurssit taloudelliseen sekä kahden aikuisen myötä myös toiminnalliseen? Mitä jää minulle. En halua yksinäisyyttä, työtä vaan ja itsekästä sinkkuelämää, vaan äitiyttä ja hyvää arkea perheeni kanssa. Tyttö ei puhunut vihaisesti että olisi ollut jostain suuttunut, vaan aidosti. Se satuttaa niin.
Kommentit (217)
Meillä on sitä hengaamista, pitsaa ja leffaa. Yleensä tyttö silloin lähtee huoneeseensa kännykälle, sen kanssa roikkuisi ja se on mistä "valitan".
Kun kysyn mikä, niin sanoo että shoppailua, ravintolaa, laskettelemaan. Sellaiseen mun varani ei riitä, välillä toki ravintola.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun teinini ei suostunut edes kulkemaan kadulla samaa puolta kanssani, kun joskus harvoin menimme yhdessä esim. pizzaa hakemaan tms, mitään sen suurempaa ei minun kanssa suostunut tekemään. Leffaan sain kerran mennä mukaan, koska teini kavereineen tarvitsi yhden täysi-ikäisen mukaan päästäkseen katsomaan jotain K-16 leffaa (pari vuotta nuoremmat taitaa aikuisen seurassa päästä tai ainakin silloin pääsi), mutta en saanut edes istua samalla rivillä kuin he.
Isänä kanssa teini oli vähän paremmissa väleissä, tyttö minullakin oli ja luulen, että isät on tytöille teini-iässä tärkeitä osittan siitäkin syystä, että ovat miehiä ja tytöille tekee hyvää saada ihailua ja hyväksyntää isiltään, kunnioittavat sitten itseään paremmin naisina eivätkä hae teinipojilta niin paljon huomiota jollain vähemmän tervellisillä keinoilla. Hyvät välit isään on varmasti tärkeä asia teinitytölle.
Lisään että toki minulla edelleenkin on tyttö eikä vain ollut, ja hän ei enää ole teini vaan aikuinen, itsenäinen ja fiksu nuori nainen, jolla on hyvät välit sekä äitiin että isään
Vierailija kirjoitti:
Vielä 2v sitten tämä sama tyttö oli äidin tyttö enemmän kuin sisarukset, temparamenttisin ja herkin lapsista, mutta selkeästi sanoi että äiti on hänen tärkein ihminen. Nyt olen se, kuka kaikkein ikävin eikä minun kanssa välitä olla lainkaan. Ap
Niin. Valmistauduppa mielessäsi jo siihen, että 3 vuoden päästä lapsi muutta pois kotoa opiskelemaan. Vaikutat siltä että kun mies läksi, lasten pitäisi pitää sulle seuraa ja olla sulle tukena ja perheenä, ettet Sinä Olisi Yksin.
Kun teillä on Sinun Viikonloppu, saako lapset mennä minnekään itsekseen, kavereille tai harrastuksiin? Vai oltava Äidin Kanssa Kun Nyt On Meidän Aikaa?
Lapset on lainassa ja menevät minne menevät. 15v saa valita lainkin mukaan missä asuu.
Lapsesi on normaali teini joka kapinoi. Mutta kyllä hänenkin on korkea aika oppia tunnetaitoja eikä töksäytellä ilkeyksiä. Voit mielestäni sanoa hänelle että hän sai olosi tuntumaan pahalta ja riittämättömältä- ja että olisit toivonut hänen ehdottavan jotain tekemistä yhdessä, vaikka leffaa ja pizzaa. Ja voit myös sanoa, että mikäli hän haluaa mennä myös isälleen kyseisenä viikonloppuna ja se on isän perheelle ok, niin sopii kyllä sekin.
Teinisi kapinointi kuulostaa minusta myös siltä, että hän on jollakin tavalla "mustasukkainen" sisaruksilleen isänsä puolelta, kenties hän kokee että he saavat enemmän jotain mitä sinun luona ei saa? Teinit ovat usein myös materialisteja, kyse voi olla vaikka jostain tavarasta jonka sisarus on saanut mutta isä ei katsonut tarpeelliseksi hankkia tälle teinille?
Keskustele ja kysy suoraan onko jokin asia jäänyt harmittamaan? Selvästi olet turvallinen aikuinen koska uskaltaa sinulle purkaa kiukkua
Pitääkö mun siis olla ok sen kanssa että tyttö lähtee isälle ja on vaikka joka viikonloppu? Huomaan että isän puolisostakin tullut mieleinen ja läheinen tytölle jopa minun ohi. Puhuu asioita hänen kanssaan. En voi mitään sille että tämä satuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan siellä iskällä tietysti " kivampaa, rennompaa jne..." koska lapset ovat siellä vain joka toinen viikonloppu. Se hauskuus ei välttämättä kestäisi kovin pitkään jos tytär asuisi siellä koko ajan.. Tosin siellä on sille iskän uudelle napauttaa "sä et oo mun oikee äiti"..
Ranskalainen sanonta tietää kertoa, että pienenä lapset polkevat syliä, isona sydäntä. Koeta kestää, kyllä se siitä, teini-ikä menee ohi
Minun kotona lapset saa mennä tulla harrastaa ja siihen patistankin (pois kännyköiltä). Meillä saa olla kavereita ja he yökylässä kavereilla. Kannustan opiskelemaan ja tuntuu hienolta että irtautuvat elämäänsä, juuri puhuttiin vaihto-oppilasvuodesta ja sanoin että kannattaa ehdottomasti. En siis tässä mielessä sido tai takerru missään nimessä.
Mulla on ystäviä, hyvä työ jne. Isäviikonloppuina käyn leffassa ja tapahtumissa.
Minua satuttaa, että tyttö haluaa kotoa isän luo ja vaikka asua siellä ja tuntuu että yhteys heihin tiivistyy koko ajan eikä pidä minusta ja kotielämästämme. Se sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö mun siis olla ok sen kanssa että tyttö lähtee isälle ja on vaikka joka viikonloppu? Huomaan että isän puolisostakin tullut mieleinen ja läheinen tytölle jopa minun ohi. Puhuu asioita hänen kanssaan. En voi mitään sille että tämä satuttaa.
Siis sulle on tärkeämpää, että olet tyttäresi tärkein ja rakkain aikuinen, kuin lapsesi hyvinvointi ja onnellisuus? Etkö halua lapsesi parasta? Miten läheiset välit äitipuolen kanssa on sinulta pois?
Teinisi kuulostaa ihan normaalilta. On hyvä että hän uskaltaa olla rehellinen. Hän alkaa irrottautua sinusta. Teinit ovat viiltävän suoria analysoidessaan asioita. Aikuisen pitää olla vahva.
Joskus nuorilla on myös masennusta ja silloin he kokevat etteivät näe tulevaisuutta. Ota asia puheeksi.
Sinä olet turvallinen aikuinen. Isän luona voi olla myös kivaa, sehän on lastesi etu. Siellä ei ehkä uskalleta näyttää pahaa mieltäja sinulle jää se puoli.
Yritä saada itsellesi keskusteluapua. Se auttaa jäsentämään omia ajatuksiasi. Olet tosi hyvä äiti, kun mietit asioita lapsesi kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö mun siis olla ok sen kanssa että tyttö lähtee isälle ja on vaikka joka viikonloppu? Huomaan että isän puolisostakin tullut mieleinen ja läheinen tytölle jopa minun ohi. Puhuu asioita hänen kanssaan. En voi mitään sille että tämä satuttaa.
Ihan vaan arvaus, mutta olisiko se elämä siellä isän luona vähän reippaampaa ja menevämpää kuin sinun luonasi? Oletko luonteeltasi vähän tuollainen alavireinen mikä näistä kirjoituksistasi välittyy? Sellainen voi hyvin vaikuttaa teinin ajatteluun nyt. Ei se sitä tarkoita etteikö tilanne voi myöhemmin muuttua.
Isän uudella perheellä on varmaankin paremmat taloudelliset resurssit tehdä asioita, kuin sinulla. Voihan olla niinkin, että juuri sinä viikonloppuna isän luona olisi ollut jotain mieluista tekemistä, johon tyttö olisi halunnut mukaan, mutta ei päässyt, koska oli äidin viikonloppu, ja hän on pettynyt, tai jopa hiukan kateellinen äitipuolen lapsille.
En tiedä, mitä sinun pitäisi tehdä, mutta voisit ehkä lakata antamasta kaikkesi. Vähempikin riittää, mutta koeta säilyttää puheyhteys, äläkä provosoidu, äläkä heittäydy marttyyriksi tytön puheista. Tarkoitushan ei ole, että olisit vain lastesi palvelija, joka toteuttaa kaikki toiveet. Ei hän sinua silti hylkää, vaikka sinulla ei samanlaisia resursseja olekaan, kuin isällä. Ellet sitten ala takertua ja syyllistää.
En tiedä taloudellista tilannettasi, mutta jos se vähänkään antaa myöten, voisit yrittää panostaa silloin tällöin shoppailuun ja ravintolassa käymiseen. Siinä samalla voi jutella asioista ehkä jopa helpommin, kuin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15 vuotta on pahinta murrosikäaikaa, ja lapsi on silloin häijyimmillään ja töykeimmillään. Menee ohi. Älä ota itseesi.
Vierailija kirjoitti:
Vielä 2v sitten tämä sama tyttö oli äidin tyttö enemmän kuin sisarukset, temparamenttisin ja herkin lapsista, mutta selkeästi sanoi että äiti on hänen tärkein ihminen. Nyt olen se, kuka kaikkein ikävin eikä minun kanssa välitä olla lainkaan. Ap
Ehkä siksi se tekee sinusta nyt sitä eroakin kipeimmin? Oletko sitä näkökulmaa ajatellut?? Kuulunee varmaan vaan itsenäistymisprosessiin.
Keskity oman olosi sijaan miettimään välillä asioita lasten näkökulmasta.
Mitä kamalaa siinä olisi, että viettäisi enemmän aikaa isällään? Voi olla että rento hengailu ei olekaan enää niin rentoa, kun jaetaan arkea eri tavalla kuin aiemmin.
Millainen keskusteluyhteys sinulla on lasten isän kanssa? Voitteko vanhemmat puhua tästä keskenänne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano lapselle, että sinun puolestasi saa muuttaa isälleen jos haluaa ja isälle sopii. Laita keskustelemaan asiasta isänsä luona. Saattaa huomata, ettei oikeastaan kukaan halua tuollaista itsekästä kiukuttelijaa kotiinsa.
Tällä on paljon hyviäkin vastauksia, en niitä toista, sanon vaan että äitiyteen kuuluu myös kipeitä tunteita, ei sille voi mitään. Tärkeää on kuitenkin ottaa itse vastuu tunteistaan, ei ole teinin eikä hänen käytöksensä syytä se, että sinua sattuu esim. se, että hänellä on muitakin aikuisia elämässään kuin sinä, tai että hän haluaa olla läheinen muiden kanssa k kuin sinun.
Onkohan eron käsittely jäänyt sinulla jotenkin kesken, tuntuu että tunnet siitä edelleen syyllisyttä, ehkä sinun pitäisi antaa itsellesi ja exällesi anteeksi se, että ette onnistuneet avioliitossanne. Ajattele, että teitte kumpikin parhaanne niillä voimavaroilla, jotka teillä silloin oli, ja että olette oikeastaan onnistuneet erossa kuitenkin hyvin, koska lapsillanne on edelleen läheiset välit molempiin vanhempiinsa.
Joka tapauksessa on ihan normaalia, että äiti tuntee olonsa välillä hylätyksi, ei-arvostetuksi jne, eikä sille tunteelle pidä antaa liikaa valtaa. Jos et tunnu pääsevän siitä yli, mieti miksi se on sinulle niin kovin vaikeaa, kun lähes kaikki vanhemmat kuitenkin ennemmin tai myöhemmin kohtaavat sen, että joku muu menee tärkeysjärjestyksessä heidän ohitsensa, joko väliaikaisesti tai jossain vaiheessa lopullisestikin. Äiti on silti aina äiti, mutta äitiys muuttuu lapsen kasvaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun teinini ei suostunut edes kulkemaan kadulla samaa puolta kanssani, kun joskus harvoin menimme yhdessä esim. pizzaa hakemaan tms, mitään sen suurempaa ei minun kanssa suostunut tekemään. Leffaan sain kerran mennä mukaan, koska teini kavereineen tarvitsi yhden täysi-ikäisen mukaan päästäkseen katsomaan jotain K-16 leffaa (pari vuotta nuoremmat taitaa aikuisen seurassa päästä tai ainakin silloin pääsi), mutta en saanut edes istua samalla rivillä kuin he.
Isänä kanssa teini oli vähän paremmissa väleissä, tyttö minullakin oli ja luulen, että isät on tytöille teini-iässä tärkeitä osittan siitäkin syystä, että ovat miehiä ja tytöille tekee hyvää saada ihailua ja hyväksyntää isiltään, kunnioittavat sitten itseään paremmin naisina eivätkä hae teinipojilta niin paljon huomiota jollain vähemmän tervellisillä keinoilla. Hyvät välit isään on varmasti tärkeä asia teini
Fiksusti kirjoitat! Kunpa moni muukin ymmärtäisi, että olisi ehdottoman tärkeää tukea sitä lapsen ja toisen vanhemman suhdetta, vaikka omat tuntemukset olisivat mitä. Se on toissijaista lapsen hyvinvoinnin kannalta.Moni katkerana vaan haukkuu lapsille näille rakkaita läheisiä, mikä tekee valtavasti tuhoa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi on normaali teini joka kapinoi. Mutta kyllä hänenkin on korkea aika oppia tunnetaitoja eikä töksäytellä ilkeyksiä. Voit mielestäni sanoa hänelle että hän sai olosi tuntumaan pahalta ja riittämättömältä- ja että olisit toivonut hänen ehdottavan jotain tekemistä yhdessä, vaikka leffaa ja pizzaa. Ja voit myös sanoa, että mikäli hän haluaa mennä myös isälleen kyseisenä viikonloppuna ja se on isän perheelle ok, niin sopii kyllä sekin.
Teinisi kapinointi kuulostaa minusta myös siltä, että hän on jollakin tavalla "mustasukkainen" sisaruksilleen isänsä puolelta, kenties hän kokee että he saavat enemmän jotain mitä sinun luona ei saa? Teinit ovat usein myös materialisteja, kyse voi olla vaikka jostain tavarasta jonka sisarus on saanut mutta isä ei katsonut tarpeelliseksi hankkia tälle teinille?
Keskustele ja kysy suoraan onko jokin asia jäänyt harmittamaan? Selvästi olet turvallinen aikuinen koska uskaltaa sinull
Johan ap sanoi ettei kyse ole mistään ilkeilystä tms. Lukekaa pliis nää aloitukset.
Joo, marttyroi vaan ap ja tuo esiin omaa pahaa oloasi, niin tyttö ei kerro enää mitään jatkossa. Ja ajautuu yhä kauemmas.
Miksi 15 vuotias ei saa itse päättää missä asuu? Pidät häntä väkisin ikään kuin panttivankina ja uhriudut kun hän ilmaisee omia tunteitaan/mielipiteitään.
Häpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä 2v sitten tämä sama tyttö oli äidin tyttö enemmän kuin sisarukset, temparamenttisin ja herkin lapsista, mutta selkeästi sanoi että äiti on hänen tärkein ihminen. Nyt olen se, kuka kaikkein ikävin eikä minun kanssa välitä olla lainkaan. Ap
Ehkä siksi se tekee sinusta nyt sitä eroakin kipeimmin? Oletko sitä näkökulmaa ajatellut?? Kuulunee varmaan vaan itsenäistymisprosessiin.
Keskity oman olosi sijaan miettimään välillä asioita lasten näkökulmasta.
Mitä kamalaa siinä olisi, että viettäisi enemmän aikaa isällään? Voi olla että rento hengailu ei olekaan enää niin rentoa, kun jaetaan arkea eri tavalla kuin aiemmin.
Millainen keskusteluyhteys sinulla on lasten isän kanssa? Voitteko vanhemmat puhua tästä keskenänne?
+ lisään että tuo tyttö on siis pahimmassa murrosikävaiheessa esikoisena, eli sisarukset nuorempia. Odotahan vain..
Luota nyt siihen, että kyllä asiat järjestyy vielä
Minun teinini ei suostunut edes kulkemaan kadulla samaa puolta kanssani, kun joskus harvoin menimme yhdessä esim. pizzaa hakemaan tms, mitään sen suurempaa ei minun kanssa suostunut tekemään. Leffaan sain kerran mennä mukaan, koska teini kavereineen tarvitsi yhden täysi-ikäisen mukaan päästäkseen katsomaan jotain K-16 leffaa (pari vuotta nuoremmat taitaa aikuisen seurassa päästä tai ainakin silloin pääsi), mutta en saanut edes istua samalla rivillä kuin he.
Isänä kanssa teini oli vähän paremmissa väleissä, tyttö minullakin oli ja luulen, että isät on tytöille teini-iässä tärkeitä osittan siitäkin syystä, että ovat miehiä ja tytöille tekee hyvää saada ihailua ja hyväksyntää isiltään, kunnioittavat sitten itseään paremmin naisina eivätkä hae teinipojilta niin paljon huomiota jollain vähemmän tervellisillä keinoilla. Hyvät välit isään on varmasti tärkeä asia teinitytölle.