Lue keskustelun säännöt.
Lapseni puheet särkee sydämeni, sanokaa jotain.
24.01.2024 |
Esikoiseni 15v taas puhui niin, että mun on vaikea nähdä suuntaa ja jaksaa. Ollaan erottu ja lapset asuneet vuosia minun kanssa, olen aina ollut varsin kaikkeni antava perhekeskeinen ihminen ja panostanut äitinä.
Ehdotin lapsille yhtä tapahtumaa viikonloppuna, että mentäisiinkö (ajatus että mukava juttu yhdessä). Esikoinen "no sä voit mennä ni me mennään isälle". Minä siihen että ei kun on äitiviikonloppu ja tehdään jotain yhdessä, tyttö "ei kyl sä voit mennä tonne iha hyvin ja me isällä". Sanoin että miten kuulostaa kuin haluisit vaan mennä sinne, usein sanot menet vaikka on tarkoitus olla meillä kotona. Esikoinen "no kun niillä on kivempaa, rennompaa ja normaalimpaa. Kukaan ei valita mistään niin ku sä ja tehään kaikkee kivaa yhdessä". Sanoin, että niin minä olen yksin aikuisena lasten kanssa eikä ole puolisoa ja hänen lapsia kuten isällä niin tietysti vähän erilaista mutta minä yritän kaikkeni olla mukavasti yhdessä. Tyttö: "no sä voit hommata itelles uuden miehen ja perheen kans jos haluut mut me ei sen kaa olla vaan me voidaan muuttaa isän luo".
Lähdin töihin itkien. Tuntuu kuin puukko olisi pistetty rintaan, sattuu niin. Mitä minä voin? Luovuttaa lapset sinne elämään uusperhettä jossa on kaksi aikuista, omakotitalo ja resurssit taloudelliseen sekä kahden aikuisen myötä myös toiminnalliseen? Mitä jää minulle. En halua yksinäisyyttä, työtä vaan ja itsekästä sinkkuelämää, vaan äitiyttä ja hyvää arkea perheeni kanssa. Tyttö ei puhunut vihaisesti että olisi ollut jostain suuttunut, vaan aidosti. Se satuttaa niin.
Kommentit (217)
Pistät esikoisen isälleen viikonlopuksi ja teet niiden pienempien lasten kanssa jotain vielä hauskempaa. Tai koko porukka isälleen ja kerrot, että äiti sai edullisen äkkilähdön Berliiniin, heippa.
Tyly arki se tulee vastaan siellä isin uusioperheessäkin ennenpitkää. Teinikään ei jaksa leikkiä aikuista. Äitipuoli ehkä ilahtuu saadessaan pitemmäksi aikaa kuohahtelevan teinin kotiinsa kasvatettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan siellä iskällä tietysti " kivampaa, rennompaa jne..." koska lapset ovat siellä vain joka toinen viikonloppu. Se hauskuus ei välttämättä kestäisi kovin pitkään jos tytär asuisi siellä koko ajan.. Tosin siellä on sille iskän uudelle napauttaa "sä et oo mun oikee äiti"..
Ranskalainen sanonta tietää kertoa, että pienenä lapset polkevat syliä, isona sydäntä. Koeta kestää, kyllä se siitä, teini-ikä menee ohi
Tämä. Anna liekaa, ja keskustelkaa toisen vanhemman luo muuttamisesta. Mutta kerro myös, että aina voi palata. Ja tosiaan monet murkut on just tuollaisia, että äidin seura ei kiinnosta.
Mun äiti ja pikkusisko riiteli pikkusiskon teini-iän aikana hirveästi ja sisko suosi isää ja asuikin välillä siellä. Vaikean paikan tullen äiti oli kuitenkin se joka oli paikalla. Sisko tajusi tämän sitten täysi-ikäisenä, että oikeasti äiti näki paljon enemmän vaivaa siskon hyvinvoinnin eteen. Enkä dissaa tässä isää. Häneenkin on hyvät välit.
Vierailija kirjoitti:
Pistät esikoisen isälleen viikonlopuksi ja teet niiden pienempien lasten kanssa jotain vielä hauskempaa. Tai koko porukka isälleen ja kerrot, että äiti sai edullisen äkkilähdön Berliiniin, heippa.
Tyly arki se tulee vastaan siellä isin uusioperheessäkin ennenpitkää. Teinikään ei jaksa leikkiä aikuista. Äitipuoli ehkä ilahtuu saadessaan pitemmäksi aikaa kuohahtelevan teinin kotiinsa kasvatettavaksi.
Miten helv..n kieroutunut ihminen sä olet? Toivottavasti sulla ei ole lapsi.
15-vuotias sanoo juuri sen millä tietää loukkaavansa vanhempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen aina ollut tarkkana etten puhu ikävästi isästä lapsille ja olen sen pitänyt. Lapsilta olen kuullut aiemmin, miten heillä isän puoliso on puhunut minusta töykeästi ja rumasti ja lapset ovat kertoneet minulle niistä pahoilla mielin. Viime aikoina en ole tällaisia kuullut. Mutta se on jättänyt itselle oloa, että välttelen exän uutta ja se satuttaa kun nyt omani haluavat olla tiiviimmin hänen kanssa. Kyllä, tunnistan, joudun itse tätä käsittelemään enkä saa kaataa lasten niskaan. Siksi kirjoitankin ja pohdin.
15v kestää jo sen, että kerrot hänelle nuo tunteesi. Samallalailla suuttumatta ja kiihkoilematta. Jos hän aidosti on tuota mieltä, miksi ei sitten muuttaisi sinne isälleen? Teini-ikäiset tytöt on typerin ja sydämettömin sakki mitä maa päällään kantaa, puhun ihan kokemuksesta kun itsekin tuollainen olen joskus ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on ihan sairas foorumi. Aloitusviestejä ei selkeästikään lueta ennen kuin vastataan. Peukutetuimmat viestit täällä ovat sellaisia joissa syyllistetään teiniä ilkeilystä ja kiukuttelusta, vaikka aloitusviestissä selkeästi sanotaan, että mitään ilkeilyä ja kiukuttelua ei ollut.
Laittaisin tämän teini-iän piikkiin. Voihan olla, että lapsi kiukuttelee myös isälleen, et vaan ole sitä näkemässä. Lisäksi usein on helppo kiukutella juuri sille, joka on itselle se läheisin ihminen. Aivot ovat vielä kehitysvaiheessa, eikä omien sanojen seurauksia ymmärrä.
Tilatkaa pitsaa ja katsokaa leffoja, sellaista rentoa. Tsemppiä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet hyvä äiti. Anna vähän siimaa lapsille. Älä loukkaannu, jos haluavatkin olla isällään juuri tällä hetkellä.
Olen itsekin yksinhuoltaja ja elän sen mukaan, mitä mikäkin hetki tuo.
Miten olisi, jos tekisit jotain ihan itseksesi, lähtisit matkalle yksin tai kaverin kanssa? Voisit myös käydä treffeillä.
Kohta sun lapsetkin seurustelee.
Ehkä tämä omistautuneisuus hiukan ahdistaa lapsia. Lapset tarvitsevat omaa aikaa ja tilaa. Ehkä kokevat, että eivät saa sitä sinun luonasi, koska elät voimakkaasti lasten kautta.
15-vuotias on jo aika itsenäinen.
Kasvata hiukan paksumpi kuori. Vanhemman tehtävä on ottaa vastaan.
Lapsen tehtävä ei ole kävellä munankuorilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on luonteeltaan herkkä, ailahteleva ja tällä hetkellä ykkösaiheet ovat pojat, meikkaus ja kiinnostaisi shoppailu. Isällä puitteet on paremmat ja ihailee. Myös isä ei puutu esim kännyllä oloon kuten minä ehdotan, että pelataan/katsotaan leffaa/jutellaan ja laitetaan laitteet syrjään. Kiellän valvomasta kännykällä ja tyttö vihaa tätä valittamista. Isän luona kuulemma kukaan ei valita.
Vierailija kirjoitti:
Lapsetkin tarvitsee omaa aikaa! Lopeta se lasten kautta eläminen.
Aloita jo tänään. Etsi itsellesi joku kiva harrastus.
Omoas vajaa kommentti tähän tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka paljon teini on isälleen viikossa tai kuukaudessa? Ehkä aikaa voisi lisätä jos isällekin sopii, esin vuoroviikkoon tai kaikki tai suurin osa viikonlopuista teini olisi isällään? Kuulostaa että sulle on teinin itsenäistyminen ja eroon liittyvät asiat sen verran vaikeita että keskusteluapu voisi olla hyväksi sulle. Onko sulla läheisriippuvuuden tai lievän masennuksen piirteitä?
Ehkä isä on kaverivanhempi ja sinä enemmän kasvattaja? Se ei ole kiitollinen rooli, mutta tarpeellinen kyllä. Voisit avata hieman näkökulmaasi lapsille esim. siitä, miksi olet tiukka joissain asioissa jne. Ja yrittää relata vähemmän tärkeissä jutuissa. Tsemppiä, nuoret ei vielä osaa ajatella asioita syvällisemmin. Yritä joka tapauksessa nauttia elämästä myös yksilönä, kun voit hyvin niin lapsetkin viihtyvät seurassasi.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan sairas foorumi. Aloitusviestejä ei selkeästikään lueta ennen kuin vastataan. Peukutetuimmat viestit täällä ovat sellaisia joissa syyllistetään teiniä ilkeilystä ja kiukuttelusta, vaikka aloitusviestissä selkeästi sanotaan, että mitään ilkeilyä ja kiukuttelua ei ollut.
Niin.
ei minunkaan nuorisolaiseni halua tehdä minun kanssa mitään. Jos ehdotukseni menee nappiin jollekin tekemiselle on vastaus luokkaa "ihan sama, vaikka". Hihkuu innostuksesta lähinnä silloin jos me mieheni kanssa lähdetään mökille ja jää kämppä yksin hänelle.
Viikonloppuisin teini tekee mitä huvittaa. Laitan illalla jotain hyvää ruokaa tai pöytään vaikka juustoja ja keksejä ja kysyn tuleeko hän meidän /Minun (mieskää ei ole koko ajan kotona, onneksi, viihdyn hyvin yksinkin) kanssa katsomaan leffaa. Monesti tulee. Ja muutenkin kun vaan olemme kotona niin hän pyörii oman aikataulunsa mukaan ympärillä juttelemassa ja välillä vetäytyy omaan huoneeseen. Se on se tapa kuinka hän haluaa viettää aikaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Niin petaa kuin makaa.
Vai olisikohan toisinpäin; Niin makaa kuin petaa?
Vierailija kirjoitti:
Hän on luonteeltaan herkkä, ailahteleva ja tällä hetkellä ykkösaiheet ovat pojat, meikkaus ja kiinnostaisi shoppailu. Isällä puitteet on paremmat ja ihailee. Myös isä ei puutu esim kännyllä oloon kuten minä ehdotan, että pelataan/katsotaan leffaa/jutellaan ja laitetaan laitteet syrjään. Kiellän valvomasta kännykällä ja tyttö vihaa tätä valittamista. Isän luona kuulemma kukaan ei valita.
Ruutuajan rajoittaminen on järkevää teinillekin, tästä voisi isän kanssa sopia yhteiset säännöt. Mutta et voi painostaa teiniä juttelemaan tm sen varjolla ellei halua. Kysy mieluummin onko jotain mitä haluisi sun kanssa tehdä. Ellei oo niin sitten ei oo.
Teinit on just tollasia, laukovat mitä sattuu ja kaikki on perseestä. Kyllä ne sua ja teidän kotia vielä joskus arvostaa, siihen voi vaan mennä aikaa. Isä keräilköön faija pointseja sillä aikaa, se käy niin helposti.