Valtava ahdistus hyvässä parisuhteessa

Olet tottunut siihen että asiat on huonosti. Tuntuu epänormaalilta olla hyvässä suhteessa. Hanki keskusteluapua.

Parempi olisi olla yksin. Sä et pelkästään kärsi itse, mutta pistät puolisosikin kärsimään. Tuollainen hermoheikko ahdistuja on mustasukkaisuudessasaan pahin mahdollinen kumppani.

Hmmmm. Oletko nyt ihan varma, että suhde on hyvä parisuhde eikä tuo ahdistus kerro jostain? Jos vasta vuoden olette olleet yhdessä, et edes tunne miestä vielä kunnolla. Ehkä hän on sinulle jollain lailla epäsopiva, tai jopa esittää muuta kuin oikeasti on ja intuitio pyrkii ahdistuksella varoittamaan?

Hyvässä parisuhteessa ei kuulu olla ahdistunut koko ajan. Ja oli syy ihan mikä vaan, sinussa, miehessä, suhteessa, kannattaa miettiä, kuinka pitkään sitä laittaa itsensä kärvistelemään ja kärsimään? Parisuhteen pitäisi parantaa elämänlaatua, ei tuhota sitä.

Mihinkäs se lapsi unohtui?

Otatko enää ahteriin?

Vaimo aikoinaan puheli varmaan parikymmentä vuotta, että kaikki miehet pettävät. Myös minä, jos vain tilaisuus tulee. Mietin joskus mielessäni, että eikö se ymmärrä, että kyllä mahdollisuuksia olisi, jos ne haluaisin käyttää.

Viime vuosina ainakin ääneenepäilyt ovat loppuneet. Uskookohan hän, etten enää voisi saada ketään muuta vai onko hän vihdoin alkanut luottamaan? En viitsi kysyäkään, ettei se taas ala.

Vierailija kirjoitti:

Hmmmm. Oletko nyt ihan varma, että suhde on hyvä parisuhde eikä tuo ahdistus kerro jostain? Jos vasta vuoden olette olleet yhdessä, et edes tunne miestä vielä kunnolla. Ehkä hän on sinulle jollain lailla epäsopiva, tai jopa esittää muuta kuin oikeasti on ja intuitio pyrkii ahdistuksella varoittamaan?

Hyvässä parisuhteessa ei kuulu olla ahdistunut koko ajan. Ja oli syy ihan mikä vaan, sinussa, miehessä, suhteessa, kannattaa miettiä, kuinka pitkään sitä laittaa itsensä kärvistelemään ja kärsimään? Parisuhteen pitäisi parantaa elämänlaatua, ei tuhota sitä.

Tässä kiteytyy ihan todella hyvin juuri kaikki ongelmat mitä mun pää käy läpi, koska juuri näitä itsekin mietin.

Tämä parisuhde on toinen näiden kahdeksan vuoden aikana johon olen lähtenyt ja ensimmäinen mies jonka olen lapselleni esitellyt. Ensimmäinen suhde tuon pettämiseen päätyneen eron jälkeen oli nelisen vuotta sitten ja kaatui aivan tismalleen tähän ajatusmalliin mitä nyt käyn läpi. Olin täysin varma kaikista noista asioista joita kuvailit, ja lopetin suhteen koska ahdistus kasvoi niin valtavaksi omassa päässä että eihän siitä mitään tullut. Mies ei milloinkaan tehnyt mitään mun selkäni takana eikä eroon ollut mitään muuta järkevää syytä kuin mun oma olotila ja omat vaistot, mitkä ei todellakaan toimi.

Tämä mylläkkä lähti käyntiin kun miehelle tuli reissutyöpätkä, se ei kauaa edes tule kestämään mutta tajuan paremmin kuin hyvin että se ei ole mitään elämää kummallekaan jos mä ahdistun arjet yksin omissa ajatuksissa.

Sehän tässä nyt eniten risoo että tiedostan täysin että olen kaatamassa suhdetta omalla toiminnalla. Varmasti tämä epävarmuus menisi ajan kanssa ohi, mutta tuntuu täysin kohtuuttomalta ajatus siitä että laitan toisen käymään tämän läpi koska olen itse rikki. Tuntuu niin hiton tyhmältä ja hävettää. En ole siis mitään mustasukkaisuus kohtauksia repinyt miehelle enkä muutenkaan mitään sekoillut, tämä on kaikki mun omassa päässä sisällä. Aiheesta olen puhunut kyllä, ja suoraan sanonut että tajuan että tilanne on raskas miehenkin mielestä. Mikään ei ole niin kamalaa kun olla suhteessa missä epäillään ilman syytä.

Ap, hae keskusteluapua jos vain mahdollista. Vaikka nyt varmasti tuntuu siltä, ettet voi saada omaa mieltäsi sellaiseen kuntoon, että asiat tuntuisivat paremmalta ja että kykenisit luottamaan, usko pois - se on täysin mahdollista. Ahdistus puhuu kovaa muttei totta. Tilanteesi vaikuttaa sellaiselta, jossa ammattilainen pystyisi auttamaan sinua aivan varmasti. Voisit myös etsiä luettavaksi kirjallisuutta, joka auttaisi sinua tarkastelemaan ajatuksiasi ja tunteitasi järjestelmällisesti. Ahdistuksellakin on muotonsa ja sääntönsä, vaikka se monesti saattaakin vaikuttaa liian epämääräiseltä ja raskaalta ymmärrettäväksi. Tärkeimpänä - jos nykyinen suhteesi tuntuu hyvältä, pidä siitä kiinni! Ahdistusta on mahdollista työstää rakentavilla ja terveellisillä tavoilla. Älä luovuta :)

Vierailija kirjoitti:

Mihinkäs se lapsi unohtui?

Tuolla se omassa huoneessaan nukkuu.

Olet masentunut

Jos olette vasta vuoden olleet yhdessä, tuskin on pettänyt. Mutta katsellaan 10v kuluttua..

oikeasti, miksi haaskata elämä siihen että mietit ja stressaat kokoajan pettääkö miehesi? Olen ollut 15v suhteessa enkä itse mieti ollenkaan tällaisia. Jos pettää niin pettää. Ja kaatuuko siihen koko maailma? Tuo on jotain ihme läheistiippuvaisen vouhotusta pelätä jotain pettämistä. Iso osa miehistä pettää ennen pitkää, kun on tarpeeksi pitkään oltu, elä sen asian kanssa tai sitten eroat ja pysyt sinkkuna.

Vierailija kirjoitti:

Ap, hae keskusteluapua jos vain mahdollista. Vaikka nyt varmasti tuntuu siltä, ettet voi saada omaa mieltäsi sellaiseen kuntoon, että asiat tuntuisivat paremmalta ja että kykenisit luottamaan, usko pois - se on täysin mahdollista. Ahdistus puhuu kovaa muttei totta. Tilanteesi vaikuttaa sellaiselta, jossa ammattilainen pystyisi auttamaan sinua aivan varmasti. Voisit myös etsiä luettavaksi kirjallisuutta, joka auttaisi sinua tarkastelemaan ajatuksiasi ja tunteitasi järjestelmällisesti. Ahdistuksellakin on muotonsa ja sääntönsä, vaikka se monesti saattaakin vaikuttaa liian epämääräiseltä ja raskaalta ymmärrettäväksi. Tärkeimpänä - jos nykyinen suhteesi tuntuu hyvältä, pidä siitä kiinni! Ahdistusta on mahdollista työstää rakentavilla ja terveellisillä tavoilla. Älä luovuta :)

Niin no, ahdistus ei aina puhu totta, mutta todellakaan ei se aina myöskään valehtele. Joskus ahdistus kertoo ihan oikeista ongelmista.

Todella vaikea Ap:n kohdalla sanoa, mistä on kyse. Omalla kohdallani voin kyllä 100% todeta, että joka kerta kun ole jättänyt kuuntelematta omaa intuitiota ja etenkin ahdistusta, on se jälkikäteen kaduttanut.

Ehkä mies on sitten ei-pettävä. Niin kauan kun ei ole todisteita, ei petä. Hänen menoistaan, habituksesta, somesta ja puhelimesta kai jo näkee ettei ole mitään epäilyttävää. Ei juo, ei käy baareissa, ei ole outoja menoja yhtäkkiä? Vai mikä hänessä vaikuttaa epäilyttävältä. Jos keskityt elämässä välillä johonkin muuhun. Ettei ole pakkomielle siihen yhteen asiaan. Jos olisi oikeasti jotain mitä epäillä, niin eri juttu. Ehket vain enää luota miehiin ja se heijastuu. Ei mikään ihme nykymaailmassa jos ahdistaa.

Mulla on TÄYSIN sama tilanne käytännössä!!!!!! Joten tunnen tuskasi, kuten omani 

:( 

Vierailija kirjoitti:

Hmmmm. Oletko nyt ihan varma, että suhde on hyvä parisuhde eikä tuo ahdistus kerro jostain? Jos vasta vuoden olette olleet yhdessä, et edes tunne miestä vielä kunnolla. Ehkä hän on sinulle jollain lailla epäsopiva, tai jopa esittää muuta kuin oikeasti on ja intuitio pyrkii ahdistuksella varoittamaan?

Hyvässä parisuhteessa ei kuulu olla ahdistunut koko ajan. Ja oli syy ihan mikä vaan, sinussa, miehessä, suhteessa, kannattaa miettiä, kuinka pitkään sitä laittaa itsensä kärvistelemään ja kärsimään? Parisuhteen pitäisi parantaa elämänlaatua, ei tuhota sitä.

Olen samaa mieltä. On miehen syy, jos on hyvä parisuhde, joka epäilyttää.

Naisen perusolotila on tyytymättömyys, joka manifestoituu mitä mielipuolisimmilla tavoilla.

Mutta eihän se, että pettääkö mies vaiko eikö mies petä, voi olla AINOA kriteeri yhdessäololle ja parisuhteelle. Tietenkään pettäminen ei ole suotavaa eikä hyvä asia missään nimessä, mutta täytyyhän siinä ihmisessä olla muitakin hyviä luonteenpiireteitä ja varisinkin piirteitä, jotka sopii yhteen omien kanssa. Ei ihmekään että ahdistaa, jos tuolla perusteella on lähdetty valitsemaan kumppani, pettääkö, vaiko eikö petä. Varmasti valtaosa ihmisistä on oikeissa olosuhteissa ja oikeassa mielentilassa kykeneväisiä pettämiseen, mutta ei kaikki petä. Jos pettää, niin sitten erotaan. Jos avoin suhde on ok, niin sitten ei erota, mutta se pitää sopia ennen kuin käydään hakemassa seksiä suhteen ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Ap, hae keskusteluapua jos vain mahdollista. Vaikka nyt varmasti tuntuu siltä, ettet voi saada omaa mieltäsi sellaiseen kuntoon, että asiat tuntuisivat paremmalta ja että kykenisit luottamaan, usko pois - se on täysin mahdollista. Ahdistus puhuu kovaa muttei totta. Tilanteesi vaikuttaa sellaiselta, jossa ammattilainen pystyisi auttamaan sinua aivan varmasti. Voisit myös etsiä luettavaksi kirjallisuutta, joka auttaisi sinua tarkastelemaan ajatuksiasi ja tunteitasi järjestelmällisesti. Ahdistuksellakin on muotonsa ja sääntönsä, vaikka se monesti saattaakin vaikuttaa liian epämääräiseltä ja raskaalta ymmärrettäväksi. Tärkeimpänä - jos nykyinen suhteesi tuntuu hyvältä, pidä siitä kiinni! Ahdistusta on mahdollista työstää rakentavilla ja terveellisillä tavoilla. Älä luovuta :)

Mikään maailman keskusteluapu ei voi antaa takuuta siitä, ettei Ap:n mies petä, tai jätä häntä ja vaihda toiseen. Sellaista takuuta ei ole olemassakaan. Tietoinen riski, jonka jokainen ottaa lähtiessään parisuhteeseen, koska aina voi käydä noin. Asian kanssa pitää vaan opetella tulemaan toimeen niin, ettei se romahduta omaa maailmaa. Tai sitten pysytellään sinkkuna.

Vierailija kirjoitti:

Vaimo aikoinaan puheli varmaan parikymmentä vuotta, että kaikki miehet pettävät. Myös minä, jos vain tilaisuus tulee. Mietin joskus mielessäni, että eikö se ymmärrä, että kyllä mahdollisuuksia olisi, jos ne haluaisin käyttää.

Viime vuosina ainakin ääneenepäilyt ovat loppuneet. Uskookohan hän, etten enää voisi saada ketään muuta vai onko hän vihdoin alkanut luottamaan? En viitsi kysyäkään, ettei se taas ala.

Meillä oli kanssa näin mutta, hän sitten itse loppujenlopuksi oli se joka petti. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mies on sitten ei-pettävä. Niin kauan kun ei ole todisteita, ei petä. Hänen menoistaan, habituksesta, somesta ja puhelimesta kai jo näkee ettei ole mitään epäilyttävää. Ei juo, ei käy baareissa, ei ole outoja menoja yhtäkkiä? Vai mikä hänessä vaikuttaa epäilyttävältä. Jos keskityt elämässä välillä johonkin muuhun. Ettei ole pakkomielle siihen yhteen asiaan. Jos olisi oikeasti jotain mitä epäillä, niin eri juttu. Ehket vain enää luota miehiin ja se heijastuu. Ei mikään ihme nykymaailmassa jos ahdistaa.

Miehessä ei ole mitään miksi epäillä yhtään mitään. Se tässä mut itseni saa ihan itselleni niin turhautuneeksi kun onnistuin vetämään tilanteen tähän. 

Tuolla oli kommenttia että jos pettää niin pettää, että miksi murehtia. Juuri sellaisen ajatusmallin haluaisin oikeasti itselleni, ja sen että uskaltaisin elää onnellisena ilman mitään pelkoja. Läheisriippuvuus oli myös mainittu, aivan varmasti musta löytyy sitäkin puolta mutta yksin sinkkuna ollessa olen aina elänyt täyttä, onnellista elämää lapsen  kanssa. Se on se rakastuminen ja varsinkin luotto siihen että -mitään pahaa ei tapahdu-, mikä on mulle vaikeinta.

Tämä taitaa olla tilanteena sellainen että käännyn tosiaan ammattiauttajan puoleen ja katson miten tilanne lähtisi aukeamaan itselle.

Ystäviä on, niille voin tietty puhua mutta rehellisesti sanoen mua hävettää alkaa selittämään tätä asiaa auki koska toisilla on aidosti syytäkin epäillä ja ovat päässeet hienosti kaikesta yli. Ja mä itken ja ahdistelen sitä että kaikki on hyvin.