Lue keskustelun säännöt.
Onko äidillä oikeasti vastuu isyydestäkin?
Usein kun täällä joku kirjoittaa siitä että perhe-elämä tuntuu raskaalta koska mies ei auta, niin vastauksena on, että äiti on antanut miehen pakoilla vastuuta, niin ei se tietenkään auta. Onko oikeasti niin, että lapsia hankkiessa pitää naisen kasvattaa myös aikuinen mies isän rooliin? Miten kukaan uskaltaa hankkia lapsia, kun jopa isän tekemiset ja tekemättä jättämiset on äidin vastuulla? Haluaisin lapsia, mutta tuntuu kohtuuttomalta, että lasten lisäksi pitäisi osata kasvattaa myös aviomiestä, jotta perheestä tulee toimiva yksikkö. Mitä jos en pysty siihen? Tulee ero, ja sekin on sitten minun syytäni, kun en osannut tukea miestä isyydessä?
Kommentit (144)
Kyllä se usein niin on, että kaikki on naisen ja erityisesti vielä äidin vastuulla. Meilläkin mies sai perseillä niin paljon kuin lystää, mutta minun vika sekin jollain tavoin usein oli. Samoin minulle asetettiin ylitiukat, suorastaan mahdottomat kriteerit, mutta miehelle ei koskaan. Näin toimivat myös alan ammattilaiset eli ihan turha sanoa kuinka isiä muka sorretaan. Se ei pidä paikkaansa. Lähipiirissä sama juttu eli mies voi olla yksi lapsi lisää, mutta äidin vika ja vastuulla on kaikki ja on huono äiti, jos ei jaksa tai suostu hoitamaan ja kantamaan koko revohkaa ja vieläpä täydellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sä voi olla vastuussa muiden tekemisistä, vaikka joku niin kuvittelisikin. Se mitä sä voit tehdä on puhua hyvin tarkasti sun miehen kanssa miten te näette tulevan perhe-elämän. Aikooko mies osallistua yösyöttöihin, olla lapsensa kanssa myös iltaisin, annatteko molemmat toisillenne myös vapaa-aikaa pois perheen luota? Onko tämä vapaa-aika yksi ilta viikossa vai kerran puolessa vuodessa? Mitä vastuita isä haluaisi mieluiten hoitaa? Neuvolakäynnit/päiväkoti ja kouluasiat? Vai vaatehuolto (pienet eteenpäin, uusien osto, säänmukaiset tarvikkeet jne)? Jäättekö 50/50 kotiin kun lapsi sairastelee? Kaikista näistä kannattaa puhua etukäteen.
Mä en puhunut ja eronnut olen. Vasta lapsen syntymän jälkeen tuli esille et miehen mielestä vauvat/lapset on naisten juttu ja hän voi sit harrastaa pojan kanssa jalkapalloa kun se on isompi. Jep jep, ei mennyt meillä ajatus vanhemmuudesta ihan samalla lailla.
Toki on niitäkin kun lupaa hoitaa oman tonttinsa eikä niin teekään. Se on aina heidän häpeänsä, ei naisen joka tekee sitten kaiken.
Kyllä minä koin ydinperhees, että minun piti kannatella miehen isyyttä koko ajan ja tukea. Eron jälkeen sitten mies ei osannut eikä ole ilmeisesti halunnut olla isä. Eipä ole lasten elämässä mukana.
Vierailija kirjoitti:
Et sä voi olla vastuussa muiden tekemisistä, vaikka joku niin kuvittelisikin. Se mitä sä voit tehdä on puhua hyvin tarkasti sun miehen kanssa miten te näette tulevan perhe-elämän. Aikooko mies osallistua yösyöttöihin, olla lapsensa kanssa myös iltaisin, annatteko molemmat toisillenne myös vapaa-aikaa pois perheen luota? Onko tämä vapaa-aika yksi ilta viikossa vai kerran puolessa vuodessa? Mitä vastuita isä haluaisi mieluiten hoitaa? Neuvolakäynnit/päiväkoti ja kouluasiat? Vai vaatehuolto (pienet eteenpäin, uusien osto, säänmukaiset tarvikkeet jne)? Jäättekö 50/50 kotiin kun lapsi sairastelee? Kaikista näistä kannattaa puhua etukäteen.
Mä en puhunut ja eronnut olen. Vasta lapsen syntymän jälkeen tuli esille et miehen mielestä vauvat/lapset on naisten juttu ja hän voi sit harrastaa pojan kanssa jalkapalloa kun se on isompi. Jep jep, ei mennyt meillä ajatus vanhemmuudesta ihan samalla lailla.
Toki on niitäkin kun lupaa hoita
On myös miehiä, jotka puhuvat aluksi muuta kuin mitä sitten lopulta tekevät ja ovat.
Äitiys on sen verran erikoisominaisuus, että naisen on tehtävä elämässään erilaisia valintoja kuin mies. Kun hän sitä perhetta suunnitelee hänen tulee miettiä miten hän pärjää yksinhuoltajana.
Nainen ei ole mikään lapsen tasolle typisestty viaton uhri vaan ihan toimiva subjekti, joka tekee omia valintoja, päätöksiä ja arvioita omassa elämässään.
Kyllä se siitä sitten muuttuu, kun meillä on niitä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitiys on sen verran erikoisominaisuus, että naisen on tehtävä elämässään erilaisia valintoja kuin mies. Kun hän sitä perhetta suunnitelee hänen tulee miettiä miten hän pärjää yksinhuoltajana.
Nainen ei ole mikään lapsen tasolle typisestty viaton uhri vaan ihan toimiva subjekti, joka tekee omia valintoja, päätöksiä ja arvioita omassa elämässään.
Kyllä se siitä sitten muuttuu, kun meillä on niitä lapsia.
Mulla oli kaveri, joka sanoi ettei tee lapsia ennen kuin mies raitistuu. Nainen odotti ja odotti, että mies muuttuisi, mutta kun hän ei muuttunut suhteeseen tuli silti niitä lapsia. Kun se ikä tulee vastaan niin eihän sillä ole hittoakaan väliä millainen se mies on kun naisella on unelma niistä lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Ei.
Miehellä itsellään on vastuu tekemisistään ja tekemättä jättämisistään.
Ke n muuta väittää, pitää miehiä heikkolahjaisina ja holhottavina. Jännästi näitä miesvauvoja esiintyy paljon tällä alustalla.
Tuntuu että monet naisetkin ovat tätä mieltä. Esim. siinä ketjussa missä isä menee sänkyyn hengaamaan jo ennen lasten iltatoimia, niin vastaukset oli kaikki luokkaa että "tuolle olisi pitänyt laittaa loppu heti alkuunsa" ja vastaavaa. En ole sellaista tyyppiä että komentelisin aikuista ihmistä, vaan oletan hänen ymmärtävän itse, että tekee väärin kaikkia muita kuin itseään kohtaan. Ja mistä sen voi etukäteen tietää, tuleeko miehestä tuollainen, kun lapset on hankittu? Jos ei viihdykkään yhtään niiden kanssa, ja minä en osaa komentaa ja pakottaa?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä koin ydinperhees, että minun piti kannatella miehen isyyttä koko ajan ja tukea. Eron jälkeen sitten mies ei osannut eikä ole ilmeisesti halunnut olla isä. Eipä ole lasten elämässä mukana.
Kyllä. Äidin on tuettava isyyttä ja on huolehdittava miehen kohdalla siitä tästä ja tuosta. Ikinä ei kuule samaa toisinpäin ja mies voi vaikka rikkoa äitiä ja äitiyttä, mutta ketä kiinnostaa? Ei yhtään ketään. Ja kaiken tämän jälkeen vielä syytetään jo väsynyttä ja huonosti voivaa äitiä itseään, ei sitä rikkovaa miestä, jota ei siis koskaan edes vaadittu tukemaan äitiä vaan joka sai jopa rikkoa ja remuta. Aina, aina on vika äidissä ja jopa silloin, kun isä kohtelee kaikkia kaltoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiys on sen verran erikoisominaisuus, että naisen on tehtävä elämässään erilaisia valintoja kuin mies. Kun hän sitä perhetta suunnitelee hänen tulee miettiä miten hän pärjää yksinhuoltajana.
Nainen ei ole mikään lapsen tasolle typisestty viaton uhri vaan ihan toimiva subjekti, joka tekee omia valintoja, päätöksiä ja arvioita omassa elämässään.
Kyllä se siitä sitten muuttuu, kun meillä on niitä lapsia.
Mulla oli kaveri, joka sanoi ettei tee lapsia ennen kuin mies raitistuu. Nainen odotti ja odotti, että mies muuttuisi, mutta kun hän ei muuttunut suhteeseen tuli silti niitä lapsia. Kun se ikä tulee vastaan niin eihän sillä ole hittoakaan väliä millainen se mies on kun naisella on unelma niistä lapsista.
Ja mulla taas oli mies, joka kuvitteli, etten jättäisi alkoholinkäytön lipsuttua, kun oli sentään lapsikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmat suomalaiset miehet ovat perusluonnoltaan unelmamiehiä. Käyvät töissä, tyytyvät yhteen naiseen, tekevät suuren osan kotitöistä, hoitavat lapsia ja viettävät perheensäja kumppaninsa kanssa laatuaikaa yhdessä.
Minä ainakin olen ylpeä miten hieno miehiä meillä on. Minulla, äidilläni, anopillani, siskollani ja ystävilläni.
Vaimo since -94
Vierailija kirjoitti:
Äitiys on sen verran erikoisominaisuus, että naisen on tehtävä elämässään erilaisia valintoja kuin mies. Kun hän sitä perhetta suunnitelee hänen tulee miettiä miten hän pärjää yksinhuoltajana.
Nainen ei ole mikään lapsen tasolle typisestty viaton uhri vaan ihan toimiva subjekti, joka tekee omia valintoja, päätöksiä ja arvioita omassa elämässään.
Kyllä se siitä sitten muuttuu, kun meillä on niitä lapsia.
Tämähän on itsestäänselvää, mutta kukaan ei ole mikään superihminen tai taikuri, joka voi kaikki ympäröivät olosuhteet ja ihmisetkin muuttaa. Sinä olet juuri tällainen äitien syyllistäjä, joka kuvittelee, että jokainen voi vain järjestää elämänsä kuten haluaa eikä siihen vaikuta kukaan eikä mikään aivan kuin ihminen muka eläisi aivan erillään kaikesta muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on lisääntyminen oma ja vapaaehtoinen valinta. On hyvä pohtia vaihtoehtoja ja haasteita ETUKÄTEEN. Jos tarvitsee tänne kirjoitella aloituksen kaltaisia kysymyksiä, on itsestään selvää ettei aloittajan kannata lisääntyä.
Vierailija kirjoitti:
Äitiys on sen verran erikoisominaisuus, että naisen on tehtävä elämässään erilaisia valintoja kuin mies. Kun hän sitä perhetta suunnitelee hänen tulee miettiä miten hän pärjää yksinhuoltajana.
Nainen ei ole mikään lapsen tasolle typisestty viaton uhri vaan ihan toimiva subjekti, joka tekee omia valintoja, päätöksiä ja arvioita omassa elämässään.
Kyllä se siitä sitten muuttuu, kun meillä on niitä lapsia.
Ihan sama se on kuule isienkin kohdalla eli samat asiat olisi mietittävä ja toimittava kypsän aikuisen tavoin. Tässä sulle hyvä esimerkki ap. Juuri tätä se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juurihan se Väestöliiton ns asiantuntija syytti äitiä siitäkin, että isä ei pidä isän puolen sukulaisiin tarpeeksi yhteyttä. Että sekin on äidin vastuulla, että huolehtii siitä, että isä huolehtii.
Minä haluaisin joskus nähdä tämän kysymyksen joskus esitettynä toisin päin. Saako isä mahdollisuuden olla isä? Omiiko äiti sen lapsen automaattisesti itselleen ja isä on se perheen varavanhempi.
Äiti on tärkeämpi aluksi? Olen vahvasti erimieltä. Kumpikin vanhempi on alusta lähtien yhtä tärkeä ja sille isälläkin pitää antaa se isyys, eikä käyttää imettämistä esim olla lähtemättä lenkille, kavereiden kanssa kahville, jne...
- kahden vanhemman perhe
"Miehet" ja "naiset". Kaksi 100% homogeenista ryhmää, jotka pyörivät ikuisesti toistensa ympärillä pohtien kenen pitäisi laittaa astiat tiskikoneeseen...
Toivottavasti ette nuoret ihmiset oikeasti saa palstalta sellaista kuvaa, että nämä asiat ovat parisuhteiden ydinongelmia. Saattaa tulla aika kulman takaa sitten kun on oikeita parisuhdeongelmia. Niitä saattaa tulla näihin kahteen em. ryhmään kuulumattomassa ryhmässä "ihmiset".
Mitä enemmän on valtaa, sitä enemmän on myös vastuuta.
Äiti on elämänantaja ja elämänsuojelija, mutta hän voi myös päättää vauvansa elämästä tai kuolemasta. Äiti voi määrätä, milloin vauvan nälkää tyydytetään, tyydytetäänkö se äidin mukavuuden vai vauvan nälän mukaan, imettämällä vai tuttipullolla, lohdutetaanko vauvan hätää vai saako tämä itkeä itsensä tikahduksiin, jne...
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä koin ydinperhees, että minun piti kannatella miehen isyyttä koko ajan ja tukea. Eron jälkeen sitten mies ei osannut eikä ole ilmeisesti halunnut olla isä. Eipä ole lasten elämässä mukana.
Jatkan vielä, että esikoinen sanoi 18-vuotiaana, että isä ei ole koskaan ollut isä eikä tunne edes isää. Aika kamalaa, mutta totta.
Tuossa vaiheessa olimme jo eronneet lasten isän kanssa, mutta koko lasten lapsuus oli sitä, että isä jäi etäiseksi. Ei hän omatoimisesti osannut olla lasten kanssa, vaan aina minä olin se linkki siinä välillä. Kaiken perushoidon hoidin minä, mutta ei isä edes osannut touhuta lasten kanssa mitään tai ei halunnut.
Isä oli kyllä paljon kotona, mutta ei mitenkään läsnä perhe-elämässä. Toisti oman isänsä toimintaa nyt kun jälkikäteen pohdin.
Kun olin lpsi, meillä kotona oli äiti ja isä kävi töissä ja teki myös ylitöitä usein ja keikkatöitä. Viikonloppuisin tehtiin perheenä yhdessä kaikkea.
Näin aikuisena kun asiaa miettii, eikö olisi kohtuutonta vaatia, että osallistuisi vielä siihen arkeen enemmän kuin olemalla läsnä. Roolithan voisi kääntää toisinkin pöin, mutta moniko äiti haluaisi? Taitaa olla kuitenkin niin, että enemistö äideistä haluaa jäädä lapsen kanssa kotiin niin pitkäksi aikaa kuin mahdollista.
Kummallista miesten/isien syyttelyä ilmassa
Ei.
Miehellä itsellään on vastuu tekemisistään ja tekemättä jättämisistään.
Ke n muuta väittää, pitää miehiä heikkolahjaisina ja holhottavina. Jännästi näitä miesvauvoja esiintyy paljon tällä alustalla.