Lue keskustelun säännöt.
Onko äidillä oikeasti vastuu isyydestäkin?
Usein kun täällä joku kirjoittaa siitä että perhe-elämä tuntuu raskaalta koska mies ei auta, niin vastauksena on, että äiti on antanut miehen pakoilla vastuuta, niin ei se tietenkään auta. Onko oikeasti niin, että lapsia hankkiessa pitää naisen kasvattaa myös aikuinen mies isän rooliin? Miten kukaan uskaltaa hankkia lapsia, kun jopa isän tekemiset ja tekemättä jättämiset on äidin vastuulla? Haluaisin lapsia, mutta tuntuu kohtuuttomalta, että lasten lisäksi pitäisi osata kasvattaa myös aviomiestä, jotta perheestä tulee toimiva yksikkö. Mitä jos en pysty siihen? Tulee ero, ja sekin on sitten minun syytäni, kun en osannut tukea miestä isyydessä?
Kommentit (144)
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lpsi, meillä kotona oli äiti ja isä kävi töissä ja teki myös ylitöitä usein ja keikkatöitä. Viikonloppuisin tehtiin perheenä yhdessä kaikkea.
Näin aikuisena kun asiaa miettii, eikö olisi kohtuutonta vaatia, että osallistuisi vielä siihen arkeen enemmän kuin olemalla läsnä. Roolithan voisi kääntää toisinkin pöin, mutta moniko äiti haluaisi? Taitaa olla kuitenkin niin, että enemistö äideistä haluaa jäädä lapsen kanssa kotiin niin pitkäksi aikaa kuin mahdollista.
Kummallista miesten/isien syyttelyä ilmassa
Etpä kovin aikuiselta kuulostat, knu heti alat jauhaa jotain aataminaikuisia sukupuolirooleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juurihan se Väestöliiton ns asiantuntija syytti äitiä siitäkin, että isä ei pidä isän puolen sukulaisiin tarpeeksi yhteyttä. Että sekin on äidin vastuulla, että huolehtii siitä, että isä huolehtii.
Niinpä. Siis miettikää. Ja sitten vielä ihmetellään väsyneitä äitejä ja syntyvyyden laskua.
Vierailija kirjoitti:
Minä haluaisin joskus nähdä tämän kysymyksen joskus esitettynä toisin päin. Saako isä mahdollisuuden olla isä? Omiiko äiti sen lapsen automaattisesti itselleen ja isä on se perheen varavanhempi.
Äiti on tärkeämpi aluksi? Olen vahvasti erimieltä. Kumpikin vanhempi on alusta lähtien yhtä tärkeä ja sille isälläkin pitää antaa se isyys, eikä käyttää imettämistä esim olla lähtemättä lenkille, kavereiden kanssa kahville, jne...
- kahden vanhemman perhe
Olen nähnyt liian monta äitiä, jotka kuvittelee että hän omista lapsen kuin lemmikkieläin omistetaan. Vain hän ja vain hän tietää mikä on lapselle hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lpsi, meillä kotona oli äiti ja isä kävi töissä ja teki myös ylitöitä usein ja keikkatöitä. Viikonloppuisin tehtiin perheenä yhdessä kaikkea.
Näin aikuisena kun asiaa miettii, eikö olisi kohtuutonta vaatia, että osallistuisi vielä siihen arkeen enemmän kuin olemalla läsnä. Roolithan voisi kääntää toisinkin pöin, mutta moniko äiti haluaisi? Taitaa olla kuitenkin niin, että enemistö äideistä haluaa jäädä lapsen kanssa kotiin niin pitkäksi aikaa kuin mahdollista.
Kummallista miesten/isien syyttelyä ilmassa
Mulle on vaimo sanonut, että minulla on moninkertainen "katko hoitovastuusta" häneen verrattuna koska pääsen joka arkipäivä töihin tauolle. En osannut sanoa tuohon yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haluaisin joskus nähdä tämän kysymyksen joskus esitettynä toisin päin. Saako isä mahdollisuuden olla isä? Omiiko äiti sen lapsen automaattisesti itselleen ja isä on se perheen varavanhempi.
Äiti on tärkeämpi aluksi? Olen vahvasti erimieltä. Kumpikin vanhempi on alusta lähtien yhtä tärkeä ja sille isälläkin pitää antaa se isyys, eikä käyttää imettämistä esim olla lähtemättä lenkille, kavereiden kanssa kahville, jne...
- kahden vanhemman perhe
Olen nähnyt liian monta äitiä, jotka kuvittelee että hän omista lapsen kuin lemmikkieläin omistetaan. Vain hän ja vain hän tietää mikä on lapselle hyväksi.
Ja minä olen nähnyt liian monta isää, jotka on tehnyt sen lapsen saadakseen pitää naisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lpsi, meillä kotona oli äiti ja isä kävi töissä ja teki myös ylitöitä usein ja keikkatöitä. Viikonloppuisin tehtiin perheenä yhdessä kaikkea.
Näin aikuisena kun asiaa miettii, eikö olisi kohtuutonta vaatia, että osallistuisi vielä siihen arkeen enemmän kuin olemalla läsnä. Roolithan voisi kääntää toisinkin pöin, mutta moniko äiti haluaisi? Taitaa olla kuitenkin niin, että enemistö äideistä haluaa jäädä lapsen kanssa kotiin niin pitkäksi aikaa kuin mahdollista.
Kummallista miesten/isien syyttelyä ilmassa
Mulle on vaimo sanonut, että minulla on moninkertainen "katko hoitovastuusta" häneen verrattuna koska pääsen joka arkipäivä töihin tauolle. En osannut sanoa tuohon yhtään mitään.
Mun mies oli lapsen kanssa pidempään kotona kuin minä. Palasin töihin kun lapsi oli 9kk.
- kahden vanhemman perhe
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lpsi, meillä kotona oli äiti ja isä kävi töissä ja teki myös ylitöitä usein ja keikkatöitä. Viikonloppuisin tehtiin perheenä yhdessä kaikkea.
Näin aikuisena kun asiaa miettii, eikö olisi kohtuutonta vaatia, että osallistuisi vielä siihen arkeen enemmän kuin olemalla läsnä. Roolithan voisi kääntää toisinkin pöin, mutta moniko äiti haluaisi? Taitaa olla kuitenkin niin, että enemistö äideistä haluaa jäädä lapsen kanssa kotiin niin pitkäksi aikaa kuin mahdollista.
Kummallista miesten/isien syyttelyä ilmassa
Ei tämä ole mitään isien syyttelyä vaan pelkkiä faktoja. Asiat ovat usein näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No enpä ole koskaan tuollaista kokenut, vaikka lapsen saaminen oli enemmän minun haluamani juttu, niin kyllä isä oli heti täysillä mukana ja on edelleen. Isällä on ollut hyvin tärkeä kasvatuksellinen rooli poikalapsen kasvussa ja nyt aikuistuessa. Äitina voin voin antaa vain osan siitä, mitä lapsi tarvitsee, näin koen sen. Mutta meillä oli ensin pariskuntana pitkä yhdessäolo takana ennen lapsen saantia ja luulen, että vastuunvälttely elämässä olisi tullut esille jo silloin, jos sellaista olisi ollut.
Vierailija kirjoitti:
Minä haluaisin joskus nähdä tämän kysymyksen joskus esitettynä toisin päin. Saako isä mahdollisuuden olla isä? Omiiko äiti sen lapsen automaattisesti itselleen ja isä on se perheen varavanhempi.
Äiti on tärkeämpi aluksi? Olen vahvasti erimieltä. Kumpikin vanhempi on alusta lähtien yhtä tärkeä ja sille isälläkin pitää antaa se isyys, eikä käyttää imettämistä esim olla lähtemättä lenkille, kavereiden kanssa kahville, jne...
- kahden vanhemman perhe
Lapsi kasvaa äidin sisällä, eikä se syntymän jälkeenkään heti kovin kauas siitä siirry. Tässä asiassa ei ole mitään tasa-arvoa, vaikka kuinka haluaisit. Isä ei ole alussa yhtä tärkeä kuin äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole vastuuta isyydestä äidillä.
Tiedän tapauksen, jossa jopa lastensuojelu syytti äitiä isän jättäessä lapset heitteille.
Äiti meni suunniteltuun päiväkirurgiseen operaatioon, joka meni pieleen ja joutui jäämään viikonlopun yli sairaalaan. Maanantaina äidin kotiutuessa kotona odotti sellainen tilanne, että teki välittömästi lastensuojeluilmoituksen ja laittoi eropaperit menemään. Isä ei ollut koskaan mikään osallistuvin tapaus, mutta tuohon asti oli hoitanut lapset tarvittaessa.
Kukaan ei koskaan osannut selittää, miten olisi voinut tietää ja varautua siihen, että lasten toinen vanhempi vain jättää lapset hoitamatta, vaikka oli siihen asti hoitanut tarvittaessa. Kukaan ei myöskään kysynyt koskaan, miksi isä ei vienyt lapsia esimerkiksi omille vanhemmilleen lähellä asuville hoidettavaksi siinä vaiheessa, kun selvisi, ettei äiti kotiudu suunnitellusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärjistettynä. En ajattele nyt itsekkään ihan näin, mutmut
Lisääntymisen biologiaa; naaraspuoliset tavallaan ovat vastuussa siitä, että osaavat valita jälkeläisilleen isäksi parhaan mahdollisen uroksen.
Kaukanahan tuosta ajattelusta ollaan, enemmän mennään koko ajan siihen suuntaan, että vastuu lapsista siirretään yhteiskunnan hoidettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haluaisin joskus nähdä tämän kysymyksen joskus esitettynä toisin päin. Saako isä mahdollisuuden olla isä? Omiiko äiti sen lapsen automaattisesti itselleen ja isä on se perheen varavanhempi.
Äiti on tärkeämpi aluksi? Olen vahvasti erimieltä. Kumpikin vanhempi on alusta lähtien yhtä tärkeä ja sille isälläkin pitää antaa se isyys, eikä käyttää imettämistä esim olla lähtemättä lenkille, kavereiden kanssa kahville, jne...
- kahden vanhemman perhe
Lapsi kasvaa äidin sisällä, eikä se syntymän jälkeenkään heti kovin kauas siitä siirry. Tässä asiassa ei ole mitään tasa-arvoa, vaikka kuinka haluaisit. Isä ei ole alussa yhtä tärkeä kuin äiti.
Napanuora katkeaa synnyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lpsi, meillä kotona oli äiti ja isä kävi töissä ja teki myös ylitöitä usein ja keikkatöitä. Viikonloppuisin tehtiin perheenä yhdessä kaikkea.
Näin aikuisena kun asiaa miettii, eikö olisi kohtuutonta vaatia, että osallistuisi vielä siihen arkeen enemmän kuin olemalla läsnä. Roolithan voisi kääntää toisinkin pöin, mutta moniko äiti haluaisi? Taitaa olla kuitenkin niin, että enemistö äideistä haluaa jäädä lapsen kanssa kotiin niin pitkäksi aikaa kuin mahdollista.
Kummallista miesten/isien syyttelyä ilmassa
Mulle on vaimo sanonut, että minulla on moninkertainen "katko hoitovastuusta" häneen verrattuna koska pääsen joka arkipäivä töihin tauolle. En osannut sanoa tuohon yhtään mitään.
Niinhän sinulla onkin. Mitä siihen voisi sanoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lpsi, meillä kotona oli äiti ja isä kävi töissä ja teki myös ylitöitä usein ja keikkatöitä. Viikonloppuisin tehtiin perheenä yhdessä kaikkea.
Näin aikuisena kun asiaa miettii, eikö olisi kohtuutonta vaatia, että osallistuisi vielä siihen arkeen enemmän kuin olemalla läsnä. Roolithan voisi kääntää toisinkin pöin, mutta moniko äiti haluaisi? Taitaa olla kuitenkin niin, että enemistö äideistä haluaa jäädä lapsen kanssa kotiin niin pitkäksi aikaa kuin mahdollista.
Kummallista miesten/isien syyttelyä ilmassa
Mulle on vaimo sanonut, että minulla on moninkertainen "katko hoitovastuusta" häneen verrattuna koska pääsen joka arkipäivä töihin tauolle. En osannut sanoa tuohon yhtään mitään.
Niinhän sinulla onkin. Mitä siihen voisi sanoa?
Jaa-a. Työt on sitten lomaa, jonka jälkeen on täynnä energiaa vaikka lasten kanssa puuhaamiseen..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haluaisin joskus nähdä tämän kysymyksen joskus esitettynä toisin päin. Saako isä mahdollisuuden olla isä? Omiiko äiti sen lapsen automaattisesti itselleen ja isä on se perheen varavanhempi.
Äiti on tärkeämpi aluksi? Olen vahvasti erimieltä. Kumpikin vanhempi on alusta lähtien yhtä tärkeä ja sille isälläkin pitää antaa se isyys, eikä käyttää imettämistä esim olla lähtemättä lenkille, kavereiden kanssa kahville, jne...
- kahden vanhemman perhe
Lapsi kasvaa äidin sisällä, eikä se syntymän jälkeenkään heti kovin kauas siitä siirry. Tässä asiassa ei ole mitään tasa-arvoa, vaikka kuinka haluaisit. Isä ei ole alussa yhtä tärkeä kuin äiti.
Ja sitten ihmetellään kun se isyys ei kiinnosta. Olet nyt siellä jossain varalla ja kyllä minä sinut sitten otan sieltä kaapista esille kun se sopii minun itsekkäisiin tarpeisiin.
Älä tee lapsia jos et ole tarpeen vaatiessa valmis yksinhuoltajaksi. Mies voi häipyä milloin vain jos työpaikalta tai muista harrsastuksista löytyy parempi. Ihmiset muuttuvat iän myötä. Suurin osa eroaa.
Ystäväni sanoi juuri aikuisista lapsistaan ettei ne enää kestä sitä lapsiperhearkea sillä tavoin kuin ennen kestettiin ja alkuhekuma kun loppuu niin haetaan taas utta hekumaa.
Lasten pahoinvointi johtuu juuri siitä aikuisten suhteiden vaihteluista. Ja koitetaan kahta eri perhettä väkisin sovittaa yhteen. Lapset eivät välttämättä sopeudu vaikka aikuiset olisivat kuinka rakastuneita.
Itse perustin perheen älykkään, tasa-arvoisen ( no nykyfeministi, eli ei oikeastaan ) ihmisen kanssa. Olin hämmästynyt, kuinka äityis muutti suuhteemme ja hänet.
Sain siis oikeasti taistella vanheimpainvapaistani ja muutenkin oikeudesta lapseen ja kasvatukseen. Hän yritti oikeasti omia koko homman ja kyseenalaistaa näkemykseni.
Käsittääkseni tämä on hyvin yleistä. Vähän ajan päästä sitten riidellään metatöistä, taloudesta ja kasvatusmetodeista, kun toinen myrkyttää sielunsa somessa ja muiden äippäliinien kanssa. Tässä vaaditaan myös meiltä päättäväisyyttä heti syntymän jälkeen, ettei synny vääristynyt perhemalli.
Antakaa naiset meille vastuuta. Kyllä me osataan - ehkä jopa paremmin tukea esim. henkistä ja tasapainoista kasvua. Ihailen jotenkin Liin miestä. Nainen on työnarkkari ja mies hoitaa lapsen ja kodin - näkisin itseni mieleelläni siinä roolissa ( Liin kanssa tietty - setämiesläppä loppuun - sori. Ei vaan oikeasti ihailen vastuuta ottavia miehiä )
Meillä ja monilla tutuilla tilanne mennyt niin että miehestä ei ole ollut hoitamaan ensimmäisenä 4 vuotena lapsen elämästä. Sen jälkeen kyllä touhuavat paljonkin. Ehkä miehiä ei ole tarkoitettu imettämiseen ja hoivaamiseen.
Lähtökohtaisesti lasta ei pitäisi hankkia, jos ei ole itse yksin valmis vastuuseen, tämä koskee niin miehiä kuin naisia. Eli jos et pysty kuvittelemaan olevasi totaaliyksinhuoltaja tulevalle lapsellesi, niin älä hanki lapsia. Toiselle vanhemmalle voi käydä mitä tahansa tai hän jättäytyy kokonaan pois vastuusta.