Lue keskustelun säännöt.
En tajua lahjoista valittamista. En, vaikka miten yrittäisin.
22.12.2010 |
Siis MITEN kukaan voi valittaa saaduista lahjoista? Jos ette pidä niistä, se raha on pois vain ja ainostaan lahjan antajan pussista ja sillä siisti. Ainoa vaiva on ranneliike, joka syntyy tavaran roskiin heittämisestä jos et todella keksi sille mitään käyttöä. Mammat täällä mesoaa kuin joku olisi heidän omalla pussillaan, ja pakko sanoa että pienituloiset on tässä suhteessa pahimpia.
Ok, ei minunkaan saamani lahjat ole aina osuneet nappiin mutta en minä sylki roiskuen hauku lahjan antajaa, kanna kaunaa tai pohdiskele että miksi se osti punaset pyyhkeet kun meillä käytetään sinisiä. Miettikää nyt itsekin, ei ihmiset ole ajatustenlukijoita jotka tietää tasan tarkkaan mikä ketäkin miellyttää.
Kaikkein pahin mieli minulle tulee jos haukutaan jonkun kansaneläkkeellä toimeen tulevan mummon lahjoja, että "osti jonkun halvan kirppislelun". Hävetkää!
Kommentit (46)
jos kysytään mitä haluaa, niin on vähän tyhmää saadakin ihan jotakin muuta, ok, voihan se roskiin heittää mutta jos tarpeeseen lahjoittaa niin kyllä sen pitäisi olla sitä mitä pyydettiinkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen sisko tietää tämän, ja ostaa silti joka vuosi minulle rasian maitosuklaakonvehteja.
koska se olisi musta erittäin huonoa käytöstä. Mutta hiljaa mielessäni olen joskus ollut vähän harmissani sellaisista lahjoista joista en kehtaa hankkiutua eroon (tai mies kieltää hankkiutumasta eroon) ettei lahjan antaja pahoita mieltään. Mitä isommasta ja tilaavievämmästä tavarasta kyse, sitä enemmän siitä on harmia. Pahimpia ovat toki sisustusesineet, kuten appiukon maalaama isokokoinen taulu, joka ei ole niin tippaakaan minun tyyliäni.
Miehen sisko tietää tämän, ja ostaa silti joka vuosi minulle rasian maitosuklaakonvehteja.
mulle on tosi vaikea hahmottaa tällaisia asioita. Eli siis tiedän kyllä sukulaisten allergioita jne. mutta kun mietin lahjoja, niin tuollaiset asiat ei vaan tule mieleen. Olen siis ostanut miehen tosiallergiselle siskolle suklaata ja suihkusaippuaa tms vaikka tuskin voi sitäkään käyttää. Mokani olen tajunnut myöhemmin. En mä tiedä miksi mulla ei noi asiat mene kaaliin. En mä sitä tahallani tee.
tosin mä en kestä heittää mitään käyttökelpoista roskiin. Olen esim. ostanut kaverilta muovikassillisia lastenvaatteita ja joskus sekaan on sattunut joku huonokuntoisempikin (esim. tahra joka ei lähde) ja niillekin on löytynyt käyttöä vaikka aluspaitana luontopolulla. Ihan viimeiseksi vielä käytetään vaatteet siivousrättinä.
'Krääsätuikkukipoille' on löytynyt käyttöä esimerkiksi kun ollaan järjestetty juhlat vuokramökillä, ei tarvi niitä hyviä omia ottaa mukaan, jos vaikka menee rikki tai unohtuu.
Vääränvärisiä pyyhkeitä voi käyttää sellaisella viikolla kun tietää, ettei vieraita ole tulossa käymään. Tai vaikka rumaa hedelmävatia voi käyttää välillä ja ajatella, että eipähän ainakaan mene rikki se kaunis jos tänään tippuu ;)
Enpä oikeasti keksi saamaani lahjaa, joka olisi jäänyt TÄYSIN käyttämättä.
Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. miehen mummolle ollaan sanottu, että riittää, jos lapsia muistaa. Saadaan kuitenkin joka joulu jotain "turhaa": nenäliinan kokoisia jouluisia käsipyyhkeitä, ei-konepestäviä jälkiruokakippoja jne jne.
Paras tähän saakka oli mulle ja miehelle omissa paketeissa tulleet valkoiset, puuvillaiset aluslakanat yhden hengen sänkyihin - siis ihan Anttilan perusmallistoa. Ja mummo tietää kyllä, että kymmenen avioliittovuoden jälkeen nukumme parivuoteessa.
Lapsille ostaa yleensä kyllä ihan fiksuja lahjoja, esim. collegehousuja, neulepaitoja jne - ja vielä ihan lasten mieleisissä kuoseissa/väreissä!
Esim. miehen mummolle ollaan sanottu, että riittää, jos lapsia muistaa. Saadaan kuitenkin joka joulu jotain "turhaa": nenäliinan kokoisia jouluisia käsipyyhkeitä, ei-konepestäviä jälkiruokakippoja jne jne. Paras tähän saakka oli mulle ja miehelle omissa paketeissa tulleet valkoiset, puuvillaiset aluslakanat yhden hengen sänkyihin - siis ihan Anttilan perusmallistoa. Ja mummo tietää kyllä, että kymmenen avioliittovuoden jälkeen nukumme parivuoteessa. Lapsille ostaa yleensä kyllä ihan fiksuja lahjoja, esim. collegehousuja, neulepaitoja jne - ja vielä ihan lasten mieleisissä kuoseissa/väreissä!
Miehesi mummo on varmaan jo aika iäkäs. Hänelle myös teidän muistaminen on varmasti tärkeää, olettehan tekin kuin lapsia hänen näkökulmastaan :) Monilla muuten on parisängyssäkin kaksi patjaa, kuten meillä, ja tuon ikäinen ihminen varmaan ajattelee, että lakanoita ja pyyhkeitähän tarvitsee aina. Huonommista leikataan matonkuteita ;) Eli anna vaan mummolle antamisen ilo! Nuo lakanat menee vaikka sitten lapsille, kun muuttavat omiin kämppiin. Valkoisen luulis kelpaavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. miehen mummolle ollaan sanottu, että riittää, jos lapsia muistaa. Saadaan kuitenkin joka joulu jotain "turhaa": nenäliinan kokoisia jouluisia käsipyyhkeitä, ei-konepestäviä jälkiruokakippoja jne jne. Paras tähän saakka oli mulle ja miehelle omissa paketeissa tulleet valkoiset, puuvillaiset aluslakanat yhden hengen sänkyihin - siis ihan Anttilan perusmallistoa. Ja mummo tietää kyllä, että kymmenen avioliittovuoden jälkeen nukumme parivuoteessa. Lapsille ostaa yleensä kyllä ihan fiksuja lahjoja, esim. collegehousuja, neulepaitoja jne - ja vielä ihan lasten mieleisissä kuoseissa/väreissä!
Miehesi mummo on varmaan jo aika iäkäs. Hänelle myös teidän muistaminen on varmasti tärkeää, olettehan tekin kuin lapsia hänen näkökulmastaan :) Monilla muuten on parisängyssäkin kaksi patjaa, kuten meillä, ja tuon ikäinen ihminen varmaan ajattelee, että lakanoita ja pyyhkeitähän tarvitsee aina. Huonommista leikataan matonkuteita ;) Eli anna vaan mummolle antamisen ilo! Nuo lakanat menee vaikka sitten lapsille, kun muuttavat omiin kämppiin. Valkoisen luulis kelpaavan.
Meillä on parisängyssä 2 patjaa, joten käytän kyllä kaikenlaisia lakanoita.
mutta en minä niistä ääneen valita. Miehen kanssa joskus naureskellaan kahden kesken, mutta julkisesti ollaan kiitollisia!
Harmitus tulee oikeastaan siitä, että miehen mummo voisi käyttää noihinkin lahjoihin laittamansa rahat johonkin tärkeämpään. Pihistelee omasta hyvinvoinnistaan, esim. ruuasta ja vaatteista.
Niin ja meillä on parisängyssä kaksi patjaa, mutta yhtenäinen petari. Ja nuo lakanat ovat kyllä käytössä lasten sängyissä, vaikka meille lahjoiksi tulivatkin. :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla mahtaa olla iso koti, kun on tilaa säilyttää kaikkia lahjoja. Sen lisäksi täytyy olla hyvä muisti, kun luontopolulle lähtiessä muistat, että sen mummon antama aluspaita tulee tänään käyttöön.
Meillä ei ole säilytystiloja, kotonamme asuu 8 henkeä ja tilaa on 100m2. Tilanpuutteen vuoksi kaikki aluspaidat ovat esittelykelpoisia, hedelmävateja on 1 ainoa (se hienoin) ja kynttiläkippoja ei saa mahtumaan mihinkään kaappiin.
että en ymmärrä miten joku voi vuosi toisensa jälkeen unohtaa tuollaiset seikat lahjoja hankkiessaan. En itsekään välttämättä muista kenellä on mitäkin allergioita, mutta heille en sitten hommaa mitään missä olisi mahdollisesti jotain allergisoivaa.
Miehen sisko tietää tämän, ja ostaa silti joka vuosi minulle rasian maitosuklaakonvehteja.
mulle on tosi vaikea hahmottaa tällaisia asioita. Eli siis tiedän kyllä sukulaisten allergioita jne. mutta kun mietin lahjoja, niin tuollaiset asiat ei vaan tule mieleen. Olen siis ostanut miehen tosiallergiselle siskolle suklaata ja suihkusaippuaa tms vaikka tuskin voi sitäkään käyttää. Mokani olen tajunnut myöhemmin. En mä tiedä miksi mulla ei noi asiat mene kaaliin. En mä sitä tahallani tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muta myönnän että omassa mielessä kyllä usein harmittelen. Siis miksi yleensäkään kysytään jos lahjatoiveita ei kuunnella. Meillä jos kysyttäessä toivottaisi lapselle talvikenkiä kokoa 32 niin anoppi toisi kesäkengät kokoa 34. Sama asia tietenkin, kengäthän nekin on. Jos koululainen tarvitsisi uudet luistimet, niin anoppi toisi rattikelkan. Mikä on ihan kiva sekin, mutta sitten joutuu itse välipäivinä etsimään kaupoista niitä hajakokoja lasten luistimista.
Nykyään olen jo oppinut vastaamaan kaikkiin kysymyksiin ihan sama. Ja hankitaan ne lasten toivomat ja haluamat lahjat ihan itse.
Näin ei tule pettymyksiä.
Mutta ei olis koskaan tullut mieleen sanoa asiasta anopille. Että kun kysyi talvihaalarin kokoa niin se vastaus 80 oli ihan oikea koko. 100 senttisessä oli liikaa kasvuvaraa ja sitten kieli keskellä suuta yritän seuraavalla viikolla vastata miten lapsi on tykännyt uudesta puvusta.
Miehen sisko tietää tämän, ja ostaa silti joka vuosi minulle rasian maitosuklaakonvehteja.
ihan ystävällisesti joskus mainita asiasta, että et voi niitä syödä? Ehkä lahjan antaja ei ole asiaa tajunnut. Jos ei itse ole allerginen, voi olla vaikeaa tajuta että esim. niissä suklaissakin on maitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla mahtaa olla iso koti, kun on tilaa säilyttää kaikkia lahjoja. Sen lisäksi täytyy olla hyvä muisti, kun luontopolulle lähtiessä muistat, että sen mummon antama aluspaita tulee tänään käyttöön. Meillä ei ole säilytystiloja, kotonamme asuu 8 henkeä ja tilaa on 100m2. Tilanpuutteen vuoksi kaikki aluspaidat ovat esittelykelpoisia, hedelmävateja on 1 ainoa (se hienoin) ja kynttiläkippoja ei saa mahtumaan mihinkään kaappiin.
100 neliötä meilläkin, tosin neljä henkeä tällä hetkellä. Ehkä me ei sitten olla saatu niin hirveesti turhaa vielä :)
Esim. miehen mummolle ollaan sanottu, että riittää, jos lapsia muistaa. Saadaan kuitenkin joka joulu jotain "turhaa": nenäliinan kokoisia jouluisia käsipyyhkeitä, ei-konepestäviä jälkiruokakippoja jne jne. Paras tähän saakka oli mulle ja miehelle omissa paketeissa tulleet valkoiset, puuvillaiset aluslakanat yhden hengen sänkyihin - siis ihan Anttilan perusmallistoa. Ja mummo tietää kyllä, että kymmenen avioliittovuoden jälkeen nukumme parivuoteessa. Lapsille ostaa yleensä kyllä ihan fiksuja lahjoja, esim. collegehousuja, neulepaitoja jne - ja vielä ihan lasten mieleisissä kuoseissa/väreissä!
Ja oikeastiko ajattelet, että mummo IHAN TAHALLAAN osti väärän kokoiset lakanat? Kyllä on ilkeä akka joka joutaisi saunan taakse! Ja mitäpä, jos joku vuosi tuleekin collegehousut, joiden kuosi ei miellytä lapsiasi? Mummo hirteen vai?
koska en itse, eikä kukaan perheessäni, ole allerginen. Toisaalta taas kaveripiirissä on pari "allergikkoa", joista toinen on oikeasti vain nirso (on itsekin myöntänyt tämän) ja toisen "allergisuus" puhkeaa aina silloin, kun haluaa saada huomiota osakseen. Tällä jälkimmäisellä "allergikolla" on myös liuta sairauksia ja erityisesti oireita niistä sairauksista, joita hänen lähipiirissään on todettu...
pahimpia valittajia ovat juurikin ne pienituloiset, jotka eivät itse osta muille juuri mitään. Eräs ystäväni pitää joka joulupäivä oikein pitkän monologin jossa luettelee ei-mieluisat lahjat ja haukkuu näiden antajat.
Minä luulin että joululahja on vapaaehtoinen muistaminen juhlan aikana, ei mikään työttömien tai kotiäitien talouden parannus. Esim. lasten välttämättömiä vaatehankintoja en jättäisi sukulaisten lahjomisten varaan vaikka tällä hetkellä omatkaan tulot eivät päätä huimaa.
Muistan vieläkin kuinka täällä joku katkaisi välit veljeensä kun sai tältä kalliin design-teehauduttimen lahjaksi. Kun kyseltiin miksi, tämä kiitollinen sisko vastasi että veli oli epäempaattinen, heille oli juuri syntynyt vauva ja olisi pitänyt ostaa vaikka vaippapaketti. yes.
Ja tiedättekö mitä? Minulla oli sellainen jo, ja lisäksi itse ostettu, laadukas kylpytakki. Av-raadin mielestä minun olisi pitänyt varmaan katkaista välit anoppiin, eikö?
No, pidin sitä aina kun toinen kylpytakki oli pesussa, ja lisäksi nämä ilmaismallit kuluu ja nyppylöityy niin nopeasti että tälle olikin pian käyttöä kun toisen heitin pois. Joten ihan hyvä lahja mielestäni! Tästäkin olisin toki voinut kehittää vuosisadan riidan tai aloituksen "anoppi vittuili ihan selvästi"
ja uskon todellakin, että lahjat annetaan ihan hyvyyttään. Tosin, muakin kyllä harmittaa saada jotain, mikä ei sovi meille tai ole yhtään tyyliäni, sillä sitten ne pitää vaan säilöä jossain, kunnes kehtaa laittaa kiertoon.
Viime jouluna sain kaveriltani kyllä lahjan, jonka otin enemmän loukkauksena. Se oli sellainen ihan kauhea muovinen krääsäjuttu, kaverini varmasti tiesi, etten pitäisi siitä.
käyttökelpoista tavaraa EI heitetä roskikseen. Jos ei jaksa viedä kierrätykseen, ulos voi laittaa pahvilaatikon jossa teksti: saa ottaa.