Lue keskustelun säännöt.
En tajua lahjoista valittamista. En, vaikka miten yrittäisin.
22.12.2010 |
Siis MITEN kukaan voi valittaa saaduista lahjoista? Jos ette pidä niistä, se raha on pois vain ja ainostaan lahjan antajan pussista ja sillä siisti. Ainoa vaiva on ranneliike, joka syntyy tavaran roskiin heittämisestä jos et todella keksi sille mitään käyttöä. Mammat täällä mesoaa kuin joku olisi heidän omalla pussillaan, ja pakko sanoa että pienituloiset on tässä suhteessa pahimpia.
Ok, ei minunkaan saamani lahjat ole aina osuneet nappiin mutta en minä sylki roiskuen hauku lahjan antajaa, kanna kaunaa tai pohdiskele että miksi se osti punaset pyyhkeet kun meillä käytetään sinisiä. Miettikää nyt itsekin, ei ihmiset ole ajatustenlukijoita jotka tietää tasan tarkkaan mikä ketäkin miellyttää.
Kaikkein pahin mieli minulle tulee jos haukutaan jonkun kansaneläkkeellä toimeen tulevan mummon lahjoja, että "osti jonkun halvan kirppislelun". Hävetkää!
Kommentit (46)
Ehkä ymmärrän vielä jos saa omalta mieheltä perunankuorimen lahjaksi :D tai muuta vastaavaa. Minulla on ystävä, joka ei ottanut vastaan siskoltaan saamaansa liitutaulua, koska ei pitänyt siitä. Siis oikeasti ei ottanut lahjaa vastaan antajan läsnäollessa.. samoin kun appivanhempansa olivat ostaneet joulukuusen sijasta heille sypressin, ei ottanut vastaan.
Ok, siis ymmärrän että hän ei nyt tykännyt siitä koristetaulusta ja on koittanut pitää tavaran määrän kotonaan pienenä. Mutta silti..
Ja ymmärrän hänen pettymyksensä, jos oli ajatellut mielessään ihanaa joulukuusta ja saikin sypressin, joka ei oikein edes sisällä viihdy. En silti ikinä itse kehtaisi kieltäytyä lahjasta antajan kuullen, kiittäisin vain ja tunkisin hetkeksi jonnekin ja antaisin eteenpäin joskus. Sen sypressinkin voisi vaikka taloyhtiön parvekkeelle laittaa tuomaan joulumieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska en voi käyttää maitoa, olen sille allerginen. Mies ja lapsi ne ovat sitten syöneet, että sinänsä eivät mene hukkaan.
Silti tulee paha mieli, antaisi ne suklaat suoraan miehelle ja lapselle eikä minulle sitten mitään. Parina ekana vuonna meni vielä erehdyksen piikkiin, mutta kun tätä on jo 8 v jatkunut niin pakostakin tulee mieleen että mikä ihme on.
Miehen sisko tietää tämän, ja ostaa silti joka vuosi minulle rasian maitosuklaakonvehteja.
ihan ystävällisesti joskus mainita asiasta, että et voi niitä syödä? Ehkä lahjan antaja ei ole asiaa tajunnut. Jos ei itse ole allerginen, voi olla vaikeaa tajuta että esim. niissä suklaissakin on maitoa.
Ja kaverini tiesi tasan tarkkaan, että se on kamala ja että lahjasta tulee minulle vaan harmia, koska joudun nyt säilömään sitä.
Mutta siis noin yleensä, olen sitä mieltä, että nämä välien katkaisijat väärien lahjojen takia, ovat naurettavia...=)
Viime jouluna sain kaveriltani kyllä lahjan, jonka otin enemmän loukkauksena. Se oli sellainen ihan kauhea muovinen krääsäjuttu, kaverini varmasti tiesi, etten pitäisi siitä.
Miksi sitten uskot että hän antoi sen sinulle? Olitteko riidelleet äskettäin vai? Vaikea ajatella, miksi kukaan ystävälleen antaisi tahallaan huonon lahjan.
Ne, joilla ei ole tälläisiä "lahjoilla vittuilijoita" lähipiirissä on mahdoton kuvitella sellaista tilannetta olevankaan ja he kuvittelevat tilanteen tietysti omasta näkökulmastaan ja sieltä katsoen lahjojen haukkuminen on todella huonoa käytöstä.
Mutta pitäisi muistaa, että maailma ei ole täynnä vain kivoja, rakastavia ja lämpimiä ihmisiä, jotka pahimmillaankin ovat vain hieman hajamielisiä tai vanhuudenhöppänöitä. On ihan oikeasti olemassa todella ilkeitä, vihamielisiä, tyhmiä, rasistisia ja julmia ihmisiä, ja hekin ovat joidenkin läheisiä.
Tietysti lahjoista valittaminen tuntuu turhalta, jos oma kokemus huonosta lahjasta on kummallisen näköinen hedelmäkori tai pahanhajuinen tuoksukynttilä. Mutta miltä kuulostaa esim. imetysopas rintasyöpäleikkauksesta toipuvalle äidille? Tai 1001 tapaa parantaa hedelmällisyyttään sairauden takia kohdunpoistoon joutuneelle naiselle? Tai entäpä suvun vanha perintöhuonekalu (iso, ruma, pahanhajuinen) pikkuruiseen kerrostaloyksiöön (pienituloiselle perheelle joka on vain hieman aiemmin kertonut suruissaan miten heidän pitää antaa rakkaita tavaroita pois, koska ei ole varaa isompaan asuntoon ja pieneen ei yksinkertaisesti mahdu), höystettynä vaatimuksilla siitä miten sitä pitää hoitaa ja vaalia ja pitää suvussa? Entäpä se anoppi, joka osti pojalleen lahjaksi yhden hengen lakanoita "tulevaisuutta varten" (toivoi avoimesti eroa koska ei pitänyt miniästä)? Suomileijonakoru juuri afrikkalaisen naisen kanssa naimisiin menneelle miehelle (antajana erittäin rasistinen kummisetä)? Tai entä mummo, joka vaatimalla vaati saada antaa lapsenlapselleen joululahjaksi tytön rakkaimman toiveen, ja joka sitten päättikin yllättää aattona ja paketista paljastui kolme kokoa liian pieni poikien verkka-asu?
Tässä vain muutama esimerkki siitä, miten lahjoittaja todellakin voi saada käsittämätöntä antamisen iloa antaessaan lahjan, mutta josta lahjansaajan ei pitäisi tuntea huonoa omatuntoa vaikka olisi erittäin pettynyt. Vastaavia on monia, ja ulkopuolisilla ei ole mielestäni oikeutta mennä arvostelemaan lahjan saajaa kiittämättömäksi, jos ei tiedä kaikkia lahjaan mahdollisesti liittyviä piilomerkityksiä.
joka oli anopiltaan saanut lahjaksi laminoidun BMI-taulukon.
Kaunis ele?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lahjat ovat EKSTRAA, siis mitään ei lahjan saajalta oteta pois eikä vähennetä. Lahjan käyttö/merkitysarvo on saajalleen vähintään siis nolla, useimmiten plusmerkkinen. Mitenkään se ei voi huonontaa tilannetta ennen lahjan saamista.
Lahja on siis LAHJA, ei palkka tehdystä työstä tai jokin itseoikeutettu etuus, subjektiivinen oikeus. Siitä on aina syytä olla kiitollinen. Pitipä sen tai laittoipa sitten vaikka kirppikselle, se on toinen kysymys. Antaja on kuitenkin jollain lailla pyrkinyt ilahduttamaan.
että joku ovisi antaa toiselle jonkun lahjan niemnomaan vittuillakseen? Esim. sen laminoidun BMI-taulukon?
Lahjat ovat EKSTRAA, siis mitään ei lahjan saajalta oteta pois eikä vähennetä. Lahjan käyttö/merkitysarvo on saajalleen vähintään siis nolla, useimmiten plusmerkkinen. Mitenkään se ei voi huonontaa tilannetta ennen lahjan saamista.
Lahja on siis LAHJA, ei palkka tehdystä työstä tai jokin itseoikeutettu etuus, subjektiivinen oikeus. Siitä on aina syytä olla kiitollinen. Pitipä sen tai laittoipa sitten vaikka kirppikselle, se on toinen kysymys. Antaja on kuitenkin jollain lailla pyrkinyt ilahduttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lahjan, niin silloin tämä kiusaaja on muulloinkin ilkeä, jolloin lahjan saaja ei voi muuta odottaakaan. Sanoisin, että mielenterveydeltään häiriintynyt tai todella poikkeavan ilkeä ihminen voi antaa tieten tahtoen loukkaavia lahjoja. Tämä täytyy olla promillen luokkaa. Suurin osa niistä, jotka antavat "loukkaavan" lahjan, eivät tarkoita loukkaamista, ajattelevat vain asian omalta, kenties hyvinkin kapealta kannaltaan.
Jos joku ihminen kiusaa minua arkielämässä, on joku häiriintynyt psykopaatti, niin enhän toki häeneltä edes ottaisi lahjaa vastaan, koska emme ole sellaisissa väleissä. Se, että antaa vaikkapa lapsettomalle kirjan raskaaksi tuloon, on todella mautonta ja moukkamaista, mutta voi silti olla hyvästä sydämestä annettu. Miettinyt omassa päässään toisten tragediaa ja yrittää "auttaa" tällä neronleimauksellaan. Ihan sama kuin minulle esim jatkuvasti tyrkytetään selkäongelmiini ties minkä poppaparantajan puhelinnumeroita. Ihmisten tarkoitus olisi "ratkaista ongelma" kun ei käsitetä, että jotkut asiat vaan pitää hyväksyä eikä yrittää toisen puolesta niitä elää. Mutta en sitä allekirjoita, että on tahallaan yritetty loukata. (Paitsi nämä todella harvat häiriköt)
joku on ajatellut käyttää rahaa minun (tai perheeni) lahjaan ja lahja onkin jotain täysin turhuutta. Köyhänä nimenomaan ajattelen, mitä järkevää ja kivaa silläkin rahalla olisi OIKEASTI voinut meille ostaa, vaikka ihan tarpeeseen, kun tarvetta tosiaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kaveripiirissäni on yksi henkilö, joka väittää saavansa tarkoituksella huonoja lahjoja esim. anopiltaan. Pohjaa tältä väitteeltä syö se, että ko. henkilö on luonteeltaan muutenkin hyvin neuroottinen, loukkaantuu herkästi asioista, joita "normaali" ihminen ei voi mitenkään pitää loukkaavina ja tulkitsee kaikki tahattomatkin tölväisyt, unohdukset, huomiotta jättämiset jne. tahallisiksi loukkauksiksi, ulkopuolelle jättämisiksi ja kiusaamisiksi. Koko hänen lähipiirinsä pitää olla varpaillaan tämän kolmekymppisen prinsessan kanssa, sillä pikkuasioista seurauksena voi olla itkua, murjotusta ja masentuneisuutta päiväkausiksi...
Ne, joilla ei ole tälläisiä "lahjoilla vittuilijoita" lähipiirissä on mahdoton kuvitella sellaista tilannetta olevankaan ja he kuvittelevat tilanteen tietysti omasta näkökulmastaan ja sieltä katsoen lahjojen haukkuminen on todella huonoa käytöstä.
Marisen joskus lahjoista mielessäni vaikka en valitakaan ääneen. Lasten lahjoissa harmittaa se lasten pettymys kun paketista paljastuu jotain millä ei tee mitään. Tai jotain jolla tekee jotain mahdollisesti 5 v päästä.
Oikeasti minua kiukuttavat valtavan suurikokoiset lahjat joista emme pidä, mutta jotka kuitenkin ovat arvokkaita tai jopa itsetehtyjä. Esim. olemme saaneet entisöintiä harrastavalta sukulaiselta nojatuolin, joka ei mitenkään sovi sisustukseemme, eikä myöskään konkreettisesti sovi meille minnekään. Tuossa se nyt nököttää käytäväntukkeena. Eihän sitä voi poiskaan antaa tai viedä vintille. Tuolta samalta sukulaiselta olemme saaneet useita suurikokoisia lahjoja, eli kyse ei edes ole vain yhdestä tuolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käsitä miksi se ostaa aina käsittämätöntä rojua.
Siis itse laittaa rahaansa (vaikka vaikka euron maksaneeseen) muoviseen ikkunakoristeeseen josta ei itsekään pidä mutta ajattelee että nelilapsiseen perheeseen se on jees? Ikkunat täynnä jo ennestään lapsien tekemiä viritelmiä koristeena ja sitten tulee isoisältä tällänen muovinen juttu.
Viimevuonna se katsoi huuli pyöreänä kun näki sen kuusen sitten ikkunassa koristeena. Tottakai se päätyy ikkunaan kun lapset haluaa sen ikkunaan, eikä sitä kehtaa laittaa antaa lahjaksi itse kenellekään tai heittää roskiin.
On ikävää myös vastaanottaa tavaraa josta antaja sanoo: tää nyt on ihan kakkalahja tai ei sovi mitenkään lahjansaajalle.
Sille ei voi mitään jos lahjansaaja EI PIDÄ lahjastaan, jos itse on nähnyt lahjan hyväksi.
Jos pitää halvalla ostaa niin vaikka jonkun pienen kirjan kirppikseltä jota lapset voi hypistellä.
Minua ei haittaa jos lahjan antaa käytettynä -kunhan sillä on jotain virkaa.
Ei niin että lahja taaperolle on joku pienoismalliauto, jonka lapsi sitten ryttää 2 päivässä?
Mistä tiedät että "kaikki on varpaillaan" ja mikä sinä olet sanomaan ettei ihminen saa loukkaantua?
Mistä asioista tämä nainen murjottaa päiväkausia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joku on ajatellut käyttää rahaa minun (tai perheeni) lahjaan ja lahja onkin jotain täysin turhuutta. Köyhänä nimenomaan ajattelen, mitä järkevää ja kivaa silläkin rahalla olisi OIKEASTI voinut meille ostaa, vaikka ihan tarpeeseen, kun tarvetta tosiaan on.
Ja muut asiat mitkä "väärissä lahjoissa" rasittavat ovat:
1. se, että kysytään toiveta, mutta ei kuunnella niitä. Esim. yksi joulu sanoin, että kännykkää en ainakaan tarvitse, olen vanhaan oikein tyytyväinen. Sain kännykän! Vanha oli hyvä ja toimiva, ei sitä olisi tarvinnut vaihtaa... Ja uusi oli pakko ottaa käyttöön, muutenhan antaja huomaisi, että en käytä sitä.
2. annetaan ihme roskaa. Kun on PAKKO OSTAA, ja ostetaan jotain halpaa, hetkessä hajoavaa, joka kuormittaa ympäristöä, ja on täysin turhaa ihan kaikille.
3. annetaan jotain, missä ei yhtään ole otettu huomioon sitä mistä minä pidän/ mitä teen/ millainen olen. Toisin sanoen lahjoja, joilla yritetään muuttaa minua, tai lahjoja, jotka osoittavat, että antajalla ei ole mitään käsitystä minun arvoistani yms. Se loukkaa, sillä onhan niistä puhuttu!
Lisäksi nykyään on todellinen ongelma liian tavaran kanssa. Itse haluan mahdollisimman vähän tavaraa, ja on ikävää kun kaapin perukoille tulee koko ajan kaikenlaista turhaa..
heittää kaikki roskiin/kirpputorille. Oikeastaan en tarvitse mitään, joten kaikki lahjat ovat turhia. Kauheaa tuhlausta, että ihmiset tavan ja velvollisuuden vuoksi ostavat kaikkea turhaa. Yksipuolisesti ei voi sopia, ettei mitään anneta. En tarkoita, että juuri minun saamani lahjat olisivat erityisen turhia verrattuna muiden lahjoihin. En tosin koskaan ole tästä missään vaahdonnut, mutta kun nyt asiaa aloin ajatella niin olisi todellakin aihetta :)
joku on ajatellut käyttää rahaa minun (tai perheeni) lahjaan ja lahja onkin jotain täysin turhuutta. Köyhänä nimenomaan ajattelen, mitä järkevää ja kivaa silläkin rahalla olisi OIKEASTI voinut meille ostaa, vaikka ihan tarpeeseen, kun tarvetta tosiaan on.
Ja muut asiat mitkä "väärissä lahjoissa" rasittavat ovat: 1. se, että kysytään toiveta, mutta ei kuunnella niitä. Esim. yksi joulu sanoin, että kännykkää en ainakaan tarvitse, olen vanhaan oikein tyytyväinen. Sain kännykän! Vanha oli hyvä ja toimiva, ei sitä olisi tarvinnut vaihtaa... Ja uusi oli pakko ottaa käyttöön, muutenhan antaja huomaisi, että en käytä sitä. 2. annetaan ihme roskaa. Kun on PAKKO OSTAA, ja ostetaan jotain halpaa, hetkessä hajoavaa, joka kuormittaa ympäristöä, ja on täysin turhaa ihan kaikille. 3. annetaan jotain, missä ei yhtään ole otettu huomioon sitä mistä minä pidän/ mitä teen/ millainen olen. Toisin sanoen lahjoja, joilla yritetään muuttaa minua, tai lahjoja, jotka osoittavat, että antajalla ei ole mitään käsitystä minun arvoistani yms. Se loukkaa, sillä onhan niistä puhuttu! Lisäksi nykyään on todellinen ongelma liian tavaran kanssa. Itse haluan mahdollisimman vähän tavaraa, ja on ikävää kun kaapin perukoille tulee koko ajan kaikenlaista turhaa..
1. Lahjan antaja on kuullut sanomasi yksinkertaisesti väärin. On kuullut, että puhut kännykästä. Tai ehkä hän on olettanut, että vihjailet kännykästä siksi, että mielesi tekisi uutta, vaikka vanha onkin vielä toimiva.
2. Halutaan ilahduttaa, ihan oikeasti, mutta lahjanantajalla ei ole varaa/makua/ekologista ajattelua. Juuri näin esimerkiksi oma mummoni tekee.
3. On yritetty ottaa, mutta ei silti osata. Ei kaikki ihmiset, etenkään vanhat, välttämättä ymmärrä, minkälainen lahja sitten olisi vaikka ekologinen. Tai niinkuin täällä palstalla on nähty, eivät kaikki noista eettisistä lahjoistakaan välitä (vaikka itse lahjoittaisivat hyväntekeväisyyteen).
Joo, ymmärrän minäkin kettuiluna, jos tyyliin afrikkalaisen kanssa naimisissa olevalle annetaan leijonakoru, mutta eiköhän nämä ole todella pieni osa ihmisistä.
Itse ainakin kuulun siihen joukkoon, joka kovasti yrittää antaa saajansa näköisiä lahjoja, mutta aina välillä kautta rantain huomaa, ettei joku lahja olekaan tainnut tulla käyttöön.. mikä on täysin ok, kunhan ei päin naamaa sano, että onpa huono lahja.
oli työpaikkani pikkujoulu- lahjan arvo 5 etukäteen sovittuna- sain 1:n piparin paperiin käärittynä aikuiselta 3000 e / kk brutto tienaavalta henkilöltä-valmiiksi murentuneena
...mitä ap sanoo tästä????
heittää kaikki roskiin/kirpputorille. Oikeastaan en tarvitse mitään, joten kaikki lahjat ovat turhia. Kauheaa tuhlausta, että ihmiset tavan ja velvollisuuden vuoksi ostavat kaikkea turhaa. Yksipuolisesti ei voi sopia, ettei mitään anneta. En tarkoita, että juuri minun saamani lahjat olisivat erityisen turhia verrattuna muiden lahjoihin. En tosin koskaan ole tästä missään vaahdonnut, mutta kun nyt asiaa aloin ajatella niin olisi todellakin aihetta :)
Eikö voisi sopia molemminpuolisesti? Meillä on kaikkien lapsellisten kanssa sovittu, että annetaan vain lapsille lahjat. Vai onko joskus yritetty ja silti tullut lahjoja?
mutta kaveripiirissäni on yksi henkilö, joka väittää saavansa tarkoituksella huonoja lahjoja esim. anopiltaan. Pohjaa tältä väitteeltä syö se, että ko. henkilö on luonteeltaan muutenkin hyvin neuroottinen, loukkaantuu herkästi asioista, joita "normaali" ihminen ei voi mitenkään pitää loukkaavina ja tulkitsee kaikki tahattomatkin tölväisyt, unohdukset, huomiotta jättämiset jne. tahallisiksi loukkauksiksi, ulkopuolelle jättämisiksi ja kiusaamisiksi. Koko hänen lähipiirinsä pitää olla varpaillaan tämän kolmekymppisen prinsessan kanssa, sillä pikkuasioista seurauksena voi olla itkua, murjotusta ja masentuneisuutta päiväkausiksi...
Ne, joilla ei ole tälläisiä "lahjoilla vittuilijoita" lähipiirissä on mahdoton kuvitella sellaista tilannetta olevankaan ja he kuvittelevat tilanteen tietysti omasta näkökulmastaan ja sieltä katsoen lahjojen haukkuminen on todella huonoa käytöstä.
Nuorehkoja naisia, jotka kuvittelevat itse olevansa niin tärkeitä, että toiset tahallaan loukkaavat heitä, vaikka he itse käyttäytyvät törkeästi muita kohtaan.
Miksi sitten uskot että hän antoi sen sinulle? Olitteko riidelleet äskettäin vai? Vaikea ajatella, miksi kukaan ystävälleen antaisi tahallaan huonon lahjan.