En tajua lahjoista valittamista. En, vaikka miten yrittäisin.

joku on ajatellut käyttää rahaa minun (tai perheeni) lahjaan ja lahja onkin jotain täysin turhuutta. Köyhänä nimenomaan ajattelen, mitä järkevää ja kivaa silläkin rahalla olisi OIKEASTI voinut meille ostaa, vaikka ihan tarpeeseen, kun tarvetta tosiaan on.

Ja muut asiat mitkä "väärissä lahjoissa" rasittavat ovat: 1. se, että kysytään toiveta, mutta ei kuunnella niitä. Esim. yksi joulu sanoin, että kännykkää en ainakaan tarvitse, olen vanhaan oikein tyytyväinen. Sain kännykän! Vanha oli hyvä ja toimiva, ei sitä olisi tarvinnut vaihtaa... Ja uusi oli pakko ottaa käyttöön, muutenhan antaja huomaisi, että en käytä sitä. 2. annetaan ihme roskaa. Kun on PAKKO OSTAA, ja ostetaan jotain halpaa, hetkessä hajoavaa, joka kuormittaa ympäristöä, ja on täysin turhaa ihan kaikille. 3. annetaan jotain, missä ei yhtään ole otettu huomioon sitä mistä minä pidän/ mitä teen/ millainen olen. Toisin sanoen lahjoja, joilla yritetään muuttaa minua, tai lahjoja, jotka osoittavat, että antajalla ei ole mitään käsitystä minun arvoistani yms. Se loukkaa, sillä onhan niistä puhuttu! Lisäksi nykyään on todellinen ongelma liian tavaran kanssa. Itse haluan mahdollisimman vähän tavaraa, ja on ikävää kun kaapin perukoille tulee koko ajan kaikenlaista turhaa..

1. Lahjan antaja on kuullut sanomasi yksinkertaisesti väärin. On kuullut, että puhut kännykästä. Tai ehkä hän on olettanut, että vihjailet kännykästä siksi, että mielesi tekisi uutta, vaikka vanha onkin vielä toimiva.

2. Halutaan ilahduttaa, ihan oikeasti, mutta lahjanantajalla ei ole varaa/makua/ekologista ajattelua. Juuri näin esimerkiksi oma mummoni tekee.

3. On yritetty ottaa, mutta ei silti osata. Ei kaikki ihmiset, etenkään vanhat, välttämättä ymmärrä, minkälainen lahja sitten olisi vaikka ekologinen. Tai niinkuin täällä palstalla on nähty, eivät kaikki noista eettisistä lahjoistakaan välitä (vaikka itse lahjoittaisivat hyväntekeväisyyteen).

Joo, ymmärrän minäkin kettuiluna, jos tyyliin afrikkalaisen kanssa naimisissa olevalle annetaan leijonakoru, mutta eiköhän nämä ole todella pieni osa ihmisistä.

Itse ainakin kuulun siihen joukkoon, joka kovasti yrittää antaa saajansa näköisiä lahjoja, mutta aina välillä kautta rantain huomaa, ettei joku lahja olekaan tainnut tulla käyttöön.. mikä on täysin ok, kunhan ei päin naamaa sano, että onpa huono lahja.

Tuo kännykkäjuttu ei ole ainoa. Tämä sama porukka, nyt tarkemmin yksilöimättä, antaa aina vastaavia lahjoja. Jos vaikka lahjatoiveista kysyttäessä sanon, että tarvitsen esim. tyynyn, mutta korostan, että en halua sitä lahjaksi, sillä haluan valita sen itse, että saan sopivan, niin eiköhän paketista tule tyyny. Kertoo varmaan siitä, että eivät viitsi kuunnella mitä puhun :(

Toiseen kohtaan...joo se on ok (vaikka onkin arvojani vastaan) että jos tosiaan yritetään, mutta ei ole varaa kuin krääsään...samalla hinnalla tosin usein vaikka leipoisi jotain, tekisi sinappia tms. mitä arvostaisin todella. No kaikki ei osaa jne. Mutta minusta oikeasti tuntuu tämä kerskakulutus ja roskaaminen pahalta...!

Kolmanteen...joo, jos ei ymmärrä nyt vaikka ekologiaa, niin ei sitten. Mutta tarkoitan tässä nyt sellaista, että ei kuunnella, seurata mitä elämässäni tapahtuu yms. Esim. parhaita lahjojani ovat olleet ihanat herkkukorit ennen. Nyt olen joutunut muuttamaan ruokavaliotani radikaalisti, ja hiukan pelkään, että saan taas herkkukorin, koska antaja ei viitsi sen vertaa kuunnella, että muistaisi, etten enää voi niitä juttuja syödä. Upeaa olisi, jos saisin edelleen saman lahjan, mutta sisältö sopivaksi vaihdettuna! Mutta tämä vaatisi sitä aitoa halua ilahduttaa, valmiutta nähdä vaivaa, sitä, että minua olisi kuunneltu!

Kyllä siitä tulee paha mieli, jos kasvissyöjä saa maukkaimmat lihaherkut -kirjan tms. Juuri tällaiset MUUTU! tai EN TIEDÄ KUKA OLET! -lahjat on tosi kurjia.

Eikö voisi sopia molemminpuolisesti? Meillä on kaikkien lapsellisten kanssa sovittu, että annetaan vain lapsille lahjat. Vai onko joskus yritetty ja silti tullut lahjoja?

Eli juuri mitä sattuu turhaa...

Eikö nuori sitten ole tärkeä?



Juuri otin äitini kanssa yhteen.

Hän loukkaa minua ja kun laitoin takasin niin johan otti itseensä ja korotti itsensä minun yli. KUN häneen sattuu sanani, ei YMMÄRRÄ miksi nyt sanon jotain, kun en ennen ole sellanen ollut.

Pyysin anteeksi käytöstäni ja ajattelin että siihen loppuu minun yritykseni sanoa mielipiteitäni -koska ne ei ole minkään arvosia. Minä vaan satutan.

Miksi minua saa satuttaa? Miksi ei saa sanoa että harmittaa ja loukkaa? Ja kuka niin saa tehdä? Saako 4-kymppinen sanoa? Saako silloin vanhemmalleen vai vaan alenevassa polvessa lapselleen?



Tämä on uskomatonta. Takasin vaan sille vuosisadalle kun lapset on hiljaa vanhempiensa edessä ja nöyristellään. Eikä tunneta toisen ajatuksia.



Olen 3-kymppinen ja ekan kerran avauduin äidilleni ja siihen jäi se. Kun en saa sanoa äidille vastaan niin ei sitten. Mää vetäydyn takasin seinäkoristeeksi.

Omille lapsilleni annan oikeuden sanoa ajatuksiaan, vaikkei niistä aina itse ilahtuisi.



Kun vanhempani eroisivat niin äiti hoiti itseään, kävi terapiassa eikä huomannut että minun huomionhakuni on avuntarpeesta johtuvaa. Koulusta ehdottivat avunhakemista ja kun istuin sielä äitini kanssa, piti äiti hommaa turhana.

Olen koko ikäni suojellut äitiä. Nyt kun sanon jotain niin satutan. Kyllä kaikilla on oikeus sanoa mielipiteensä.



36

joku on ajatellut käyttää rahaa minun (tai perheeni) lahjaan ja lahja onkin jotain täysin turhuutta. Köyhänä nimenomaan ajattelen, mitä järkevää ja kivaa silläkin rahalla olisi OIKEASTI voinut meille ostaa, vaikka ihan tarpeeseen, kun tarvetta tosiaan on.

Ja muut asiat mitkä "väärissä lahjoissa" rasittavat ovat: 1. se, että kysytään toiveta, mutta ei kuunnella niitä. Esim. yksi joulu sanoin, että kännykkää en ainakaan tarvitse, olen vanhaan oikein tyytyväinen. Sain kännykän! Vanha oli hyvä ja toimiva, ei sitä olisi tarvinnut vaihtaa... Ja uusi oli pakko ottaa käyttöön, muutenhan antaja huomaisi, että en käytä sitä. 2. annetaan ihme roskaa. Kun on PAKKO OSTAA, ja ostetaan jotain halpaa, hetkessä hajoavaa, joka kuormittaa ympäristöä, ja on täysin turhaa ihan kaikille. 3. annetaan jotain, missä ei yhtään ole otettu huomioon sitä mistä minä pidän/ mitä teen/ millainen olen. Toisin sanoen lahjoja, joilla yritetään muuttaa minua, tai lahjoja, jotka osoittavat, että antajalla ei ole mitään käsitystä minun arvoistani yms. Se loukkaa, sillä onhan niistä puhuttu! Lisäksi nykyään on todellinen ongelma liian tavaran kanssa. Itse haluan mahdollisimman vähän tavaraa, ja on ikävää kun kaapin perukoille tulee koko ajan kaikenlaista turhaa..

1. Lahjan antaja on kuullut sanomasi yksinkertaisesti väärin. On kuullut, että puhut kännykästä. Tai ehkä hän on olettanut, että vihjailet kännykästä siksi, että mielesi tekisi uutta, vaikka vanha onkin vielä toimiva.

2. Halutaan ilahduttaa, ihan oikeasti, mutta lahjanantajalla ei ole varaa/makua/ekologista ajattelua. Juuri näin esimerkiksi oma mummoni tekee.

3. On yritetty ottaa, mutta ei silti osata. Ei kaikki ihmiset, etenkään vanhat, välttämättä ymmärrä, minkälainen lahja sitten olisi vaikka ekologinen. Tai niinkuin täällä palstalla on nähty, eivät kaikki noista eettisistä lahjoistakaan välitä (vaikka itse lahjoittaisivat hyväntekeväisyyteen).

Joo, ymmärrän minäkin kettuiluna, jos tyyliin afrikkalaisen kanssa naimisissa olevalle annetaan leijonakoru, mutta eiköhän nämä ole todella pieni osa ihmisistä.

Itse ainakin kuulun siihen joukkoon, joka kovasti yrittää antaa saajansa näköisiä lahjoja, mutta aina välillä kautta rantain huomaa, ettei joku lahja olekaan tainnut tulla käyttöön.. mikä on täysin ok, kunhan ei päin naamaa sano, että onpa huono lahja.

Tuo kännykkäjuttu ei ole ainoa. Tämä sama porukka, nyt tarkemmin yksilöimättä, antaa aina vastaavia lahjoja. Jos vaikka lahjatoiveista kysyttäessä sanon, että tarvitsen esim. tyynyn, mutta korostan, että en halua sitä lahjaksi, sillä haluan valita sen itse, että saan sopivan, niin eiköhän paketista tule tyyny. Kertoo varmaan siitä, että eivät viitsi kuunnella mitä puhun :(

Toiseen kohtaan...joo se on ok (vaikka onkin arvojani vastaan) että jos tosiaan yritetään, mutta ei ole varaa kuin krääsään...samalla hinnalla tosin usein vaikka leipoisi jotain, tekisi sinappia tms. mitä arvostaisin todella. No kaikki ei osaa jne. Mutta minusta oikeasti tuntuu tämä kerskakulutus ja roskaaminen pahalta...!

Kolmanteen...joo, jos ei ymmärrä nyt vaikka ekologiaa, niin ei sitten. Mutta tarkoitan tässä nyt sellaista, että ei kuunnella, seurata mitä elämässäni tapahtuu yms. Esim. parhaita lahjojani ovat olleet ihanat herkkukorit ennen. Nyt olen joutunut muuttamaan ruokavaliotani radikaalisti, ja hiukan pelkään, että saan taas herkkukorin, koska antaja ei viitsi sen vertaa kuunnella, että muistaisi, etten enää voi niitä juttuja syödä. Upeaa olisi, jos saisin edelleen saman lahjan, mutta sisältö sopivaksi vaihdettuna! Mutta tämä vaatisi sitä aitoa halua ilahduttaa, valmiutta nähdä vaivaa, sitä, että minua olisi kuunneltu!

Kyllä siitä tulee paha mieli, jos kasvissyöjä saa maukkaimmat lihaherkut -kirjan tms. Juuri tällaiset MUUTU! tai EN TIEDÄ KUKA OLET! -lahjat on tosi kurjia.

En minäkään tuollaiselle osaisi mitään antaa lahjaksi. Miksi he ylipäätään ostavat sinulle lahjoja? Ehkä sinun pitäisi valehdella ihmisille, että uskosi vuoksi et vietä joulua? En minäkään käytä kaikkia lahjoja joita saan. Jos saisin tyynyn joka ei sovi minulle, pitäisin sitä vierastyynynä. Jos saisin ruokaa jota en voi syödä, tarjoisin sitä vieraille. Jos saisin tavaraa, jota en tarvitse, olisin silti onnellinen siitä, että joku halusi sen minulle antaa, ja keksisin fiksuna ihmisenä sille joka tapauksessa käyttöä.

oli työpaikkani pikkujoulu- lahjan arvo 5 etukäteen sovittuna- sain 1:n piparin paperiin käärittynä aikuiselta 3000 e / kk brutto tienaavalta henkilöltä-valmiiksi murentuneena ...mitä ap sanoo tästä????

Huvittavaa :D Olisin saanut kunnon naurut. Mitä muuten sen lahjan antajan tulot tähän liittyvät? Että mitä suuremmat tulot sitä prameampi lahja SINULLE, niinkö?

Mutta tarkoitan tässä nyt sellaista, että ei kuunnella, seurata mitä elämässäni tapahtuu yms. Esim. parhaita lahjojani ovat olleet ihanat herkkukorit ennen. Nyt olen joutunut muuttamaan ruokavaliotani radikaalisti, ja hiukan pelkään, että saan taas herkkukorin, koska antaja ei viitsi sen vertaa kuunnella, että muistaisi, etten enää voi niitä juttuja syödä. Upeaa olisi, jos saisin edelleen saman lahjan, mutta sisältö sopivaksi vaihdettuna! Mutta tämä vaatisi sitä aitoa halua ilahduttaa, valmiutta nähdä vaivaa, sitä, että minua olisi kuunneltu! Kyllä siitä tulee paha mieli, jos kasvissyöjä saa maukkaimmat lihaherkut -kirjan tms. Juuri tällaiset MUUTU! tai EN TIEDÄ KUKA OLET! -lahjat on tosi kurjia.

Oletko ajatellut, että eivät ihmiset pitkin vuotta kuuntele juttujasi vaan sillä mielellä, että mitä ostaisivat sinulle lahjaksi. Jos olet esim. vuolaasti kiitellyt saamaasi herkkukoria, se on saattanut jäädä mieleen pitkäksi aikaa, mutta ruokavaliosta jaarittelu ("olen alkanut dieetille/karppaamaan/kasvissyöjäksi") ei aina ole järin mielenkiintoista; lähes jokainen nainen jossain vaiheessa elämäänsä laihduttaa ja kouhkaa tästä kovaan ääneen, ja sitten vähin äänin palaa vanhoihin tottumuksiinsa. Mitäs sitten, jos pullukalle antaisi lahjaksi vaikka selleriä, porkkanaa ja vaikka vähähiilarista ruokavaliota käsittelevän kirjan? Olisiko vastaanotto ihastunut "ah, tuo on kuunnellut mitä minulle kuuluu" vai voisiko olla mitenkään mahdollista, että lahjan saaja loukkaantuu ja ottaa tämän vihjailuna lihavuudestaan? Jos ihan kiihkottomasti mietit, tajuat varmaan itsekin kumpi on todennäköisempi vaihtoehto.