Kannattaako 37-vuotiaana aloittaa vauvarumba alusta?

Ei. 

Kyllä.

Ei kannata. Et ole enää pirteä alle kolmekymppinen, vaan vaihdevuosioireileva väsynyt neljäkymppinen. Mieti kun 5 vuoden sisällä saat talon tyhjäksi teineistä ja oman elämän takaisin.

Lisäksi ikä tuo jo riskitekijänsä. Oletko valmis omaishoitajaksi jos kaikki ei menekään suunnitellusti?

Tämähän riippuu ihan siitä mitä siltä aikuiselämältä kaipaat ja toivot. Moni saa tuossa iässä vielä lapsia, ensimmäisestä lapsesta alkaen.  

Hetken tuntuessa epätodelliselta, tunnen ihoni kihelmöivän. Naisen kehossani tapahtuu taika, kun mieheni sperma täyttää minut. Tunnen voiman kasvavan sisälläni olematta vielä edes tietoinen uudesta elämästä, joka lähtee kehittymään. On vaikea sanoin kuvailla sitä iloa, joka täyttää minut tietäessäni, että kannan sisälläni uutta elämää.

Kun mieheni siemen kohtasi munasoluni, tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Se oli hetki, josta tiesin, että kaikki mahdollisuudet ja unelmat alkoivat juuri siinä.

Olen aina unelmoinut äitiydestä. Tunne siitä, että minussa kasvaa uusi elämä, on kiehtonut minua. Hetki, jolloin tajusin olevani raskaana, oli taianomainen. Tunsin syvää onnea ja jännitystä sisälläni. Ajatus siitä, että minusta tulisi äiti, täytti minut kiitollisuudella. Katsellessani ultraäänikuvaa, näin pienen sydämen sykkivän. Kyynel vierähti poskelleni.

Minä olen 41 ja mietiskellyt kolmatta lasta. Mutta mietiskelyksi taitaa jäädäkin kun epäilen omaa jaksamista.

Mieheni muutti minut henkisesti ja fyysisesti, halusin tai en. Raskaus on elämän ihme. Pieni elämä kohdussa tuo mukanaan tunteiden sekamelskan, iloista odotusta ja ajoittain myös pelkoa. Tunnet sykäykset vatsassa ja unelmoit tulevasta. Raskaus muuttaa kehoa ja ajattelutapaa, se tekee sinusta äidin.

Riskit saada vammainen on suuri, ei tosin yhtä suuri kuin ekaa yrittävällä. 

Vajaana ei kannata lähteä minkään ikäisenä hankkimaan vauvaa. Mutta täysijärkinen 37-vuotias voi ihan hyvin vielä hankkia vauvan jos haluaa.

Mies hedelmöitti minut ja ottaen minut käsiensä ympärille. Kasvava elämä sisälläni täyttää sydämeni ilolla. Tunnen joka päivä pienen potkun, joka muistuttaa minua uuden elämän ihmeestä. Raskaus saa minut tuntemaan itseni vahvaksi ja kauniiksi. Jokainen päivä on täynnä odotusta ja ihmetystä. Raskaus on lahja, joka täyttää elämäni uudella merkityksellä ja rakkaudella.

Tutkimus: Naiset joilla lapsia ovat onnellisempia, kuin lapsettomat

Naiset joilla lapsia ovat onnellisempia

Kuten tämäkin julkaisu todistaa:

Tutkimus:

Yes, Married Mothers Really Are Happier Than Unmarried and Childless Women

But children bring not only happiness. These sociologists report that women who are mothers tend to be better off financially than their childless peers.

https://dailycitizen.focusonthefamily.com/yes-married-mothers-really-ar…

Ei, en olisi itse enää jaksanut vaikka kyllä välillä meinasi vauva kuume tulla. Neljä lastani on aikuisia, eikä aika ole kullannut vauva-ajan muistoja väsymyksestä. Otin sitten koiran, kun jotain hoidettavaa halusin, paras ratkaisu 

Kannattaa

Omalla kohdallani kuitenkin allekirjoitan väitteen, vaikka valinta tulla äidiksi oli kaikkea muuta kuin itsestäänselvä. Päätin luottaa tulevaan ja sain elämääni maailman ihanimman, pienen ja pippurisen tytön.

Vierailija kirjoitti:

Hetken tuntuessa epätodelliselta, tunnen ihoni kihelmöivän. Naisen kehossani tapahtuu taika, kun mieheni sperma täyttää minut. Tunnen voiman kasvavan sisälläni olematta vielä edes tietoinen uudesta elämästä, joka lähtee kehittymään. On vaikea sanoin kuvailla sitä iloa, joka täyttää minut tietäessäni, että kannan sisälläni uutta elämää.

https://www.instagram.com/p/C2CWZkiN7ia/?igsh=MWRhNmpjejVkY3NjcA==

Näytä tämä miehellesi, niin voitte yhdessä hekumoida. 

No ei kai sitä muut voi tietää kuin sinä itse. Monet tekee vielä tuossa iässä lapsia, et olisi edes erityisen vanha äiti jos nyt heti pistäisit toimeksi (ja heti tärppäisi). Mutta jaksaako sitten vielä aloittaa alusta kun on just saanut edelliset isoiksi, siinä se iso kysymys on. 

Minä hankin lapsen ja olen 37

Ei kannata! Itse sain viimeisen 32-vuotiaana, kohta 6v sitten. Isommat oli tuolloin 10v ja 14v. Toki olin sinua hieman nuorempi, mutta kyllähän sitä välillä ajattelee, miten helppoa kohta olisi, kun esikoinen jo omillaan ja keskimmäinen täyttää 16v pienin on myös super rakas, kuten isommatkin, mutta kyllä, asian varsinaisessa merkityksessä, kaikki alkoi alusta. Ja kyllä, nyt lähes nelikymppisenä olen väsyneempi leikki-ikäisen äiti, kuin reilu parikymppisenä olin. En silti kadu!

Ei. Lapset on kamalia. Ja toisaalta tällaiseen maailmaan kannata pentuja muutenkaan ähkiä.