Kannattaako 37-vuotiaana aloittaa vauvarumba alusta?

Olen saman ikäinen ja meillä on lapset pikkukoululaisia. Välillä mietin uuden vauvan mahdollisuutta, ja vaikka en nyt koe olevani mikään täällä nimetty kehäraakki, niin mulla varmaan tässä vaiheessa ole mielenkiintoa aloittaa pikkulapsielämää alusta. Isompien lasten kanssa jo tosi erilaista ja elämä leikkipuistossa tuntuu kaukaiselta. Että en nyt koe olevani vanha saamaan lapsia, mutta muuten perhetilanne on sellainen, ettei vaan kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata! Itse sain viimeisen 32-vuotiaana, kohta 6v sitten. Isommat oli tuolloin 10v ja 14v. 

 

sähän olet sitten teiniäidit, kun sait esikoisen 18-vuotiaana.

Sun täytyy itse päättää se asia miehesi kanssa ap. Onko sun nykyinen mies siis lastesi isä?

Vierailija kirjoitti:

Sun täytyy itse päättää se asia miehesi kanssa ap. Onko sun nykyinen mies siis lastesi isä?

VASTAA, AP!

Kannattaako näin vajaana 40nä tehdä abortti? Lapset jo yläasteella mutta en jaksa niiden juttuja enää

Itse pohdin tuota samaa ja ei sitten lähdetty hankkimaan. Tosi monet tuttavat ovat 40-50-vuotiaana sairastuneet vakavasti ja silloin pieni lapsi olisi tosi raskas juttu. On ollut syöpää, sydänsairauksia ja diabetesta. Iän myötä myös sairauksien riskit lisääntyvät.

. 

Itse olen tavallaan kärsinyt siitä, että olen aina joka paikassa se vanha äiti. Sain kolmannen nelikymppisenä. En myös todennäköisesti ole enää hyvässä kunnossa, kun tämä kolmas lapseni saa lapsia. 

EI!

Nauti elämästäsi

Vierailija kirjoitti:

Kannattaako näin vajaana 40nä tehdä abortti? Lapset jo yläasteella mutta en jaksa niiden juttuja enää

Tietenkin kannattaa. Sitä en tiedä kuka ja missä abortoi yläasteikäisiä.

Saman ikäinen ja en todellakaan aloita, kyllä mä haluun elää omaa elämää ennen eläkkeelle lähtöä. En olla vaan pelkästään äiti.

Olin 38 kun kuopus syntyi. Ei olisi kannattanut, viikottain harmittaa että suostuin lopulta painostuksen alla vuosia kieltäydyttyäni. Olisi niin paljon kevyempää elää aikuisempaa arkea pelkkien yläkouluikäisten kanssa.

Siis tämä sun aloitus on suoraan tästä Susanna Laineen ja äitinsä jutusta. Lue siitä. Mikä ihmeen aikuiselämä?

https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000010020108.html

Vierailija kirjoitti:

Saman ikäinen ja en todellakaan aloita, kyllä mä haluun elää omaa elämää ennen eläkkeelle lähtöä. En olla vaan pelkästään äiti.

Niinpä, lapset ei ole ainoa asia elämässä.

Minä olen jo 42, mutta ottaisin kyllä vielä vauvan ilolla vastaan, jos se olisi tulossa. Nykyään elämä on helppoa teinien kanssa, mutta pienen lapsen kanssa eläminen tuo aivan eri tavalla sisältöä ja merkityksellisyyttä elämään. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen saanut lapseni 40, 42, 46 ja 47 -vuotiaana. Ihan hyvin tässä vedetään. Kannattaa tehdä kaksi niin niistä on seuraa toisilleen. 

Toki jos on mahdollisuus tehdä kaksi. Joillakin ei ole sitä.

Vierailija kirjoitti:

No ei kai sitä muut voi tietää kuin sinä itse. Monet tekee vielä tuossa iässä lapsia, et olisi edes erityisen vanha äiti jos nyt heti pistäisit toimeksi (ja heti tärppäisi). Mutta jaksaako sitten vielä aloittaa alusta kun on just saanut edelliset isoiksi, siinä se iso kysymys on. 

Sehän riippuu myös siitä, miten paljon saat läheisiltäsi apua ja tukea? Onko miehesi hankkeessa mukana?

Ja en nyt sanoisi, että pitää alusta aloittaa, onhan sinulla se vuosien tuoma kokemus. Toki vauva alkaa elämänsä aina alusta ja sitä on jo kypsemmällä iällä ihana seurata. Ja 37-vuoden ikä ei ole näinä päivinä korkea ikä raskaudelle.

Me saatiin Iltatähti kun olin 40v. Isommat lapset oli 13 ja 12v silloin. Mä ainakin nautin siitä vauva-ajasta todella paljon. Osasi jotenkin hidastaa ja keskittyä olellisiin asioihin kun tiesi että elää sitä vaihetta viimeistä kertaa :). Väsynein olin silloin kun kaksi ensimmäistä olivat samaan aikaan päiväkodissa, kol.annen kanssa ei ole ollut samalla tavalla stressiä ja taloudellinen tilannekin parempi.

Vierailija kirjoitti:

Itse pohdin tuota samaa ja ei sitten lähdetty hankkimaan. Tosi monet tuttavat ovat 40-50-vuotiaana sairastuneet vakavasti ja silloin pieni lapsi olisi tosi raskas juttu. On ollut syöpää, sydänsairauksia ja diabetesta. Iän myötä myös sairauksien riskit lisääntyvät.

. 

Samoja ajatuksia itselläni. Omat lapset sain nuorena, ja omassa tapauksessani on aika helppo ymmärtää, miksi ajattelen, että oli hyvä asia saada lapset nuorena.

Omassa tapauksessa, kun nämä vakavasti sairastuneet ovat olleet oma äiti ja mummi, ja molemmat sitten menehtyneetkin nykyajassa turhan aikaisessa elämänvaiheessa. Elämäntavat olivat molemmilla kunnossa, joten siitä ei ollut kysymys, miksi elämä jäi melko lyhyeksi.

Tietenkään omaa elinikääni en voi tietää, mutta kyllä edellämainitut asiat tietyllä tavalla vaan ajatteluun vaikuttavat.

Ap: n tapauksessa en ehkä enää aloittaisi alusta erityisesti tuon pitkän ikäeron osalta.

Tuohon voit vastata vain sinä itse.

itse en tekisi koska halun elämältä muuta nyt kun lapsi on jo aikuinen.

Oletko ajatellut mahdollisen kolmannen lapsen ja isompien lasten isoa ikäeroa? Teininä mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että perheessä on pieni lapsi, jota joudut hoitamaan. Lisäksi teini ei saa omaa rauhaa yms. Minulla on 10 vuotta nuorempi sisarus ja se on aivan liian iso ikäero. Vanhempana sisaruksena minun piti aina sopeutua nuoremman tarpeisiin esim. kavereille ei voinut kesälomalla lähteä käymään, kun vanhemmat oli töissä ja jonkun oli vahdittava sisarusta. Lisäksi olemme eläneet ihan eri aikakausia, minä olen 90-luvun lapsi ja sisarukseni 00-luvun. Suhteen luominen sisarukseen on vaikeaa, kun ollaan niin eri ikäisiä.