Miten reagoit, kun teini ilmoittaa kotiin tullessaan olevansa nälkäinen ja tarjottu ruoka ei kelpaa?
Tein maaiman parasta bolognesea - katsoi annosta lautasellaan ja sanoi, että kun on aina niin pahaa ruokaa. Miten suhtautuisit?
Kommentit (109)
Tekisin sitä ruokaa, mistä nuori pitää. Kyllä, meillä lapset ovat täysihoidossa ja tietävät sen, että elämänsä on melkoista luksusta. Siksi he osaavat kiittää siitä, mitä puolestaan teen eli ei koskaan pahaa ruokaa!
Sanoisin, että voit poistua keittiöstä.
Tarjolla oli lisäksi aurajuustomurua (josta itse tykkään) sekä juustoraastetta ja kurkkusalaattia.
Se on sitten voi voi. Pullamössösukupolvi kuolee nälkään jääkaapin eteen
Sitten teini ei syö mitään(ei naposteluja) ja seuraavaksi kokkaa itse omat ruokansa.
Toteaisin, että teini voi tehdä itse ruokansa, jos minun tekemäni ei maistu.
En minäkään aina halua sitä ruokaa mitä teen muulle perheelle. Teen sitten itselleni muuta. Samoin teini saisi itse kehitellä ruokansa. Osa itsenäistymistä.
Jos ei kelpaa niin sitte ei syö! Meillä syötiin aina lautanen tyhjäksi, kelpasi tai ei. Vit tu näitä nykyajan nuoria, niitten pitäis olla meidän tulevaisuus. Saanen epäillä.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kelpaa niin sitte ei syö! Meillä syötiin aina lautanen tyhjäksi, kelpasi tai ei. Vit tu näitä nykyajan nuoria, niitten pitäis olla meidän tulevaisuus. Saanen epäillä.
Nimenomaan paska tulevaisuus
Toteaisin, että meillä on nyt tätä ruokaa ja jos se ei kelpaa, voi nousta pöydästä ja olla syömättä.
Kun omat oli teinejä söivät kun tiesivät ettei muuta ole tarjolla, jos ei itse tee.
Sitten vaan keittämään itse mieleistään ruokaa tai puputtamaan pelkkää näkkileipää.
Vierailija kirjoitti:
Tekisin sitä ruokaa, mistä nuori pitää. Kyllä, meillä lapset ovat täysihoidossa ja tietävät sen, että elämänsä on melkoista luksusta. Siksi he osaavat kiittää siitä, mitä puolestaan teen eli ei koskaan pahaa ruokaa!
Ei sinulla mitään lapsia ole.
Kyllä mä loukkaantuisin ja varmaan alkaisin myös itkemään. Tosin meidän poika (16 v) on melko herkkä itsekin ja varmaan tulisi hänellekin paha olo, kun näkisi mun itkevän.
Varmaan sitten myös kysyisin että mitä ruokaa haluaisi mun jatkossa sitten tekevän, ja tekisin myöhemmin sitä. En siis samana päivänä, mutta myöhemmin. Todennäköisesti teini tekisi nälkäänsä nyt ensi hätään itse puuroa ja leipää, jugurttia, hedelmiä. Kyllä meillä aina jotain teinille kelpaavaa ruokaa on, vaikka itse pääruoka ei maistuisikaan juuri sillä hetkellä.
Mutta yleisesti ottaen mulle tulisi todella paha mieli, jos teini sanoisi että meillä on aina pahaa ruokaa.
Jos tulisin nälkäisenä kotiin ja mies lykkäisi eteeni mautonta mössöä, niin takuuvarmasti sanoisin, että kiitos, mutta ei kiitos. Osa rakkautta on sitä, että pyrkii olemaan hyvä rakastamalleen ihmiselle. Miksi lapsilleen pitää olla tarkoituksella ilkeä, tuleeko siitä erityisen hyvä mieli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekisin sitä ruokaa, mistä nuori pitää. Kyllä, meillä lapset ovat täysihoidossa ja tietävät sen, että elämänsä on melkoista luksusta. Siksi he osaavat kiittää siitä, mitä puolestaan teen eli ei koskaan pahaa ruokaa!
Ei sinulla mitään lapsia ole.
Oikeastiko? Kyllä niitä tunti sitten vielä kolme oli, kuka ne on vienyt?
Käskisin tehdä itse. Osa itsenäistymistä.