Miten reagoit, kun teini ilmoittaa kotiin tullessaan olevansa nälkäinen ja tarjottu ruoka ei kelpaa?

Onpa outoa, että.teinille on laitettu valmis annos lautaselle? Miksi ihmeessä?

Kylläpä täällä on paljon väkeä sanomassa syö tai ole nälissäsi tai tee ruokasi. Meillä on ihan tavis-teini,  joka syö paljon ja lähes kaikkia ruokia. Ei kuitenkaan ihan kaikkia ruoka-aineksia tai valmisruokia, ns välipaloja. Joskus yrittää, mutta vieressä katsoja ei voi muuta kuin sanoa käy sylkemässä pois. Ruoka ei ole välttämättä pahaa, mutta suutuntuma on. Miksi pitäisi pitää nälässä jos kertakaikkiaan ei voi syödä, aivan kuten moni muukaan ei söisi munuaismuhennosta tai vaikka etanoita joita voi saada ravintoloista. Meidän teinille ei tarjota ruokia mitä ei voi syödä. 

Vierailija kirjoitti:

Tarjolla oli lisäksi aurajuustomurua (josta itse tykkään) sekä juustoraastetta ja kurkkusalaattia.

Missä pasta ?

Kyllä mun teineille ruoka kelpasi.

Itselle kun ei ruoka maistunut nuorena. Isä nappasi hiuksista kiinni ja retuutti talon läpi heittäen lopuksi kamarin nurkkaan. ( ja huusi : jos ruoka ei maistu niin on sitte syömättä)Siinä kun pari päivää väisteli isäntää niin ainakin yritin jotain syödä.  Laihana pysyin nuoruuteni.  Kuria vaan . Jo rupiaa teini syömään.

Toteaisin Kiitos ja nostaisin lautasen pois. Ei muuta kommunikointia. Jos pyrkisi jääkaapille toteasin uudelleen kiitos ja sulkisin oven

Juuri tämän vuoksi lapset pitää opettaa syömään kaikkea mahdollista. Vanhempien vika jos annetaan nirsoilla. Oikeasti nauran ääneen, kun joku aikuinen sanoo ettei voi syödä parsakaalia tms.

Syö sitä mitä on tarjolla tai tekee itse jotain parempaa. Tai sitten on syömättä. Turha märistä, jos ei itse kokkaa. Silti joka kerta, jos kysyy lapsilta mitä syödään, niin vastaus on emmätiiä, nööööö. Olen sanonut, että valitusoikeutta ei sitten ole, jos vastaus on tuo.

Voisitteko kokeilla vaikka yhdessä suunnitella sitä ruokalistaa vaikka viikolle tms., ja vaikka laskeskella myös hintoja?

Niin nälkä ja huvikseen mässäily ovat eri asioita.Joku mamma valitti rahanmenoa kun teinit syö joka kerta käydessään keittiössä.

Mä varmaan kysyisin, että eikö oo nälkä vai mikä oikeesti harmittaa? Miten koulupäivä meni? Että ei tarvii syödä,  mutta istupa pöytään, niin jutellaan.

Kun kyseessä todennäköisesti ei ollut ruoka vaan joku muu harmitus tai itsenäistymisen tarve. Ja sitten alkaisin vastuuttaa sitä teiniä ruuanlaitosta myös. 
Mutta kaikessa kuuntelu edellä. Mun koti, mun tunnemaailma. Kattoisin sen teinin reaktion pinnan alle. 

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä on paljon väkeä sanomassa syö tai ole nälissäsi tai tee ruokasi. Meillä on ihan tavis-teini,  joka syö paljon ja lähes kaikkia ruokia. Ei kuitenkaan ihan kaikkia ruoka-aineksia tai valmisruokia, ns välipaloja. Joskus yrittää, mutta vieressä katsoja ei voi muuta kuin sanoa käy sylkemässä pois. Ruoka ei ole välttämättä pahaa, mutta suutuntuma on. Miksi pitäisi pitää nälässä jos kertakaikkiaan ei voi syödä, aivan kuten moni muukaan ei söisi munuaismuhennosta tai vaikka etanoita joita voi saada ravintoloista. Meidän teinille ei tarjota ruokia mitä ei voi syödä. 

 

Joo nää on asia erikseen, mut varmaan tiedossa jo, jos on lapsuudesta asti ollut.

Vierailija kirjoitti:

Onpa outoa, että.teinille on laitettu valmis annos lautaselle? Miksi ihmeessä?

Niin, liika palvelu luo töykeitä teinejä, kun hakevat sillä sitä itsenäisyyttä. 

Jos teinit saisivat meillä päättää,söisivät vain nuudeleita ja kolmioleipiä. 

Minä teen ruuan ja ellei esim. Kalakeitto kelpaa niin se on voi voi. Olkoot nälässä.

Kuka edes kyselee tällaista. Teini saa ihan itse päättää onko nälissään vai ei. Ei se montaa päivää jaksa samaa leikkiä jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei kelpaa niin sitte ei syö! Meillä syötiin aina lautanen tyhjäksi, kelpasi tai ei. Vit tu näitä nykyajan nuoria, niitten pitäis olla meidän tulevaisuus. Saanen epäillä.

Mitäpä alkoholisti? Montako piilopulloa sinulla on? Eipä se sinunkaan sukupolvi kovin hääppöstä ole.

Eikös  nämä nykynuoret uhkaa muuttaa sijaisperheeseen heti kun ei tehdä heidän tavalla kaikkia asioita. No kaikesta huolimatta sanoisin, että tekee itse jos ei kelpaa. Välillä olen kyllä kysynyt teiniltä mitä hän toivoo ruuaksi ja tehnyt hänen lempiruokiaan, mutta hänen on hyvä oppia siihenkin, että joskus tehdään myös äidin tai jonkun muun perheenjäsenen lempiruokaa. Maailma ei pyöri vain hänen ympärillään. Se vain on harmi, että nykynuoret ovat hyvin tietoisia mahdollisuudestaan vaihtaa tarvittaessa perhettä, joten lasten kasvatus on tehty Suomessa lähes mahdottomaksi. 

Jos mä antaisin noiden päättää niin toinen söisi vaan sushia ja toinen pitsaa. Ei mulla oo sellaisiin rahoja joka päivä!