Mitä ajattelette, kun katsotte taivaalla tähtiä?

Että minkälaista sen tähden pinnalla olisi seisoa. Katsooko sieltä joku. :)

Että tuolla se mun paras kaveri jossain on...

Ikuisuutta. Elämää, kuolemaa. Jumalaa.

Ajattelen menneitä sukupolvia jotka ovat samoja tähtiä katselleet. 

aattelen maallisesti että pitkä on  matka tonne kilometreissä

Avaruus on iso paikka. Tosi iso. Et pysty kuvittelemaankaan kuinka valtavan, typerryttävän, aivoja ravistelevan iso se on. Voit kuvitella, kuinka pitkältä matka lähimpään apteekkiin tuntuu, mutta se on pelkkiä pipanoita verrattuna avaruuteen.

Jos on mokannut jotain niin katson taivaalle ja mietin miten mitätön ongelmani on koko maailman mittakaavassa. Olen aina haaveillut kattoikkunasta suoraan sängyn yläpuolella, olisi hieno katsoa kirkkaalla säällä tähtiä 

Huokaan huojennuksesta muistaessani kuinka mitättömiä olemme tässä kaikkeudessa. Se on minusta kaunis ja rauhoittava ajatus!

Että kyllä tämä paikka missä me eletään on sitten olemattoman kokoinen

Ajattelen että täällä me kaikki taaplataan näiden samojen tähtien alla. Ja toivon ihmisille voimia kestää vaikeuksia. Ajattelen myös miten suunnattoman suuri ja käsittämätön paikka avaruus on. 

Vierailija kirjoitti:

Että minkälaista sen tähden pinnalla olisi seisoa. Katsooko sieltä joku. :)

Tähdet on superkuumia kaasupalloja kuten aurinko, siellä ei kyllä kukaan seisoskele.

Mä ajattelen, että mitä kaikkea tuolla kaukana on, jota en saa ikinä tietää. Vähän surullinen ajatus.

Ajattelen, että jäiköhän kotona kahvinkeitin päälle. 

Saa tuntemaan jonkinlaista kaukokaipuuta "sinne jonnekin". Ihailen usein tähtiä ja talvi-iltoina kirkkaita tähtitaivaita, sitä valtavaa kauneutta. Samalla se saa asioita mittasuhteisiin, kuinka pieni ihminen on tässä valtavassa maailmankaikkeudessa ja kuinka pieniä omat murheet lopulta tässä kokonaisuudessa ovat.

Joskus, kun on sellainen oikein tähtikirkas yö ja katson niitä, niin ihmettelen vain sitä, että miten typerryttävän paljon niitä on. Aivan älyttömät määrät.

Tulee huikea tunne. Mietin miten kauan ihmisiä on ollut, tähdet on ja pysyy ja tuhansia vuosia eri ihmiset on niitä samoja tähtiä katsoneet. Muistuu ihmiselon lyhyys. Mietin Jumalaa ja kuolemaa. Melko usein toivon tai rukoilen jotain tähtitaivasta katsoessa, se tulee ihan itsestään. 

Kun katson tähtiin niin odotan että katseet kohtaa.

Sen huomaa välkähdyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että minkälaista sen tähden pinnalla olisi seisoa. Katsooko sieltä joku. :)

Tähdet on superkuumia kaasupalloja kuten aurinko, siellä ei kyllä kukaan seisoskele.

Mä ajattelen, että mitä kaikkea tuolla kaukana on, jota en saa ikinä tietää. Vähän surullinen ajatus.

Kyse on astraalista, jossa joku seisoisi, ei fyysisesti. Sulla ei taida sytyttää oikein nämä asiat. Eikö ole mielikuvitusta lainkaan. Mitä jos kommentoit vaan omaasi ja muut omaansa.

Jaksaiskohan sitä nuzzimaan lähtiä

Tähdet tähdet, luoksenne tahtoisin pois

Tähdet tähdet, silloin mun helpompi ois

Tähdet tähdet, enkö jo tulla mä saa

Tähdet tähdet, ikuisuuksiin ajan taa

Satoja tähtiä taivaalla. Olet siellä jossain. Toivoisin että olisit täällä.

Kaipaan!

Ajattelen, että millään ei ole mitään merkitystä. Joskus vilkutan taivaalle taskulampulla ja kuvittelen kuinka ehkä jotkut fotonit matkaavat miljardeja valovuosia jonnekin.