Mitä ajattelette, kun katsotte taivaalla tähtiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumala on luonut tämän kaiken.

Ja kuka loi Jumalan?

Epäilen että se on muinaisen ihmisen mielikuvituksen tuotos

Klo.17 paikkeilla meidän aikaa alkaa olla useimmiten parhaimmat näkymät

Muistan kun isäni kuoli yllättäen, että aloin tämän tapahtuman jälkeen katsella enemmänkin taivaalle. Pilviä ja tähtiä. Koki sellaista pienuutta. En osaa selittää, jotenkin taivas on vaan näyttänyt sen jälkeen kauniimmalta.

Että maailma on kaunis ja ihmeellinen paikka, eikä Putinin kaltaisia perseilijöitä saisi olla olemassakaan pilaamassa toisten elämiä sekä luontoa.

Ihmettelen/ihannoin Jumalan luomaa kauneutta.

Mietin että onkohan minulla toisessa galaksissa isompi muna kuin täällä.

Niska puutuu...

Yritän välillä tunnistaa mikä tähti kyseessä ja lukea faktoja kyseisestä tähdestä, esimerkiksi miten kauan valo on matkannut maahan. Se on yllättävän hauska harrastus. 

 

Huikeinta taas on se kun syksyllä tuijottaa pimeään vähintään vartin niin että silmät tottuu ja vähitellen alkaa taivaan halki kulkeva linnunradan todella himmeästi loistava vyö hahmottua. Jos on oikein kirkas ilta ja keskittyy niin pystyy jopa näkemään vyön kolmiulotteisena. Heikosti mutta on kyllä mahtava kokemus kun sen näkee ensimmäistä kertaa. 

Tähdet ovat aitoja ja kauniita. Tunnen itseni niin pieneksi ja mietin, mitä kaikkea turhaa ja rumaa ihminen on tänne maapallolle rakentanut.

SItä masentavaa tosiasiaa että kaikki on niin lähellä että tuntuu kuin että voisit koskea tähtitaivasta, mutta kaikki on silti niin kaukana ettei sitä edes käsitä. Lähimmätkin tähdet ovat niin kaukana ettei ihmiskunta todennäköisesti koskaan tule onnistumaan vierailemaan niissä. Voyager 1-luotain saavuttaa lähimmän tähden vasta 70 000 vuoden päästä mikä on noin kolmasosa siitä ajasta jonka ihmislajimme on ollut olemassa. Ja vaikka onnistuttaisiin vierailemaan lähimmässä tähdessä niin nykytiedon valossa siellä ei odottaisi yhtään mitään, Alpha Centaurilla ei nykytiedon valossa ole kuin pari elinkelvotonta planeettaa.



Me ollaan jumissa täällä ihan samalla tavalla kuin oltaisiin jumissa autiosaarella keskellä suurta valtamerta.

Sitä että välissä ei ole mitään, tai vain Maan ohut läpinäkyvä kaasukehä. Se nyt tulee aina katsottua että tähdet on paikallaan, missä tutut tähtikuviot on ja mitkä planeetat on näkyvissä.

Betelgeuze tulee aina katsottua jos se on näkyvissä ja muut kirkkaat tähdistöjen päätähdet tietysti. Rigelistä muistan että se on valtavan kirkas jättiläistähti lähes tuhannen valovuoden päässä. Jos se olisi auringon paikalla meret höyrystyisi hetkessä ja Maan pinta sulaisi, olisimme hehkuva laavapallo

     tuiki tuiki tähtönen iltaisin sua katselen

Ajattelen Jumalan suuruutta. 

Sitä että tuleekohan tämä kone ehjänä alas.

Vierailija kirjoitti:

Eipä olisi katuvaloja, näkyisi tähtitaivas selkeämmin. 

Exä asui pohjoisessa ja vieläpä sen verran syrjässä, että kun pimeän tultua astui ovesta pihalle, näki yläpuolella pelkkää kirkasta tähtitaivasta. Exää ei ole ikävä, mutta tuota kirkasta tähtitaivasta kyllä. 

Juljus kirjoitti:

Että tuolla se mun paras kaveri jossain on...

No ei se nyt ainakaan siellä ole. Hupsu.

"Oh Be a Friendly, Girl Kiss Me"

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen Jumalan suuruutta. 

Siinä on taas pientä mieltä kunnolla kusetettu.

Ajattelen, että Jumala on luonut tämän kaiken.

Mutta jos vastaan mitä tunnen, niin minulle tähtitaivaan katselemisesta tulee yleensä kyllä surullinen olo.

Esko Valtaojan sanoja: Olemme tähtien lapsia, tähdissä olemme olleet ja tähtiin me palaamme. Elikkäs hiukkaset ja alkuaineet joista kaikki koostuu myöskin me ihmiset ovat syntyneet auringoissa.