Mitä ajattelette, kun katsotte taivaalla tähtiä?

Että avaruus on ääretön ja se taas on yliluonnollista. Jumala loi tähdet ihmisille aikojen merkeiksi.

Ajattelen myös että on kaunista. Jumala osaa tehdä niin kaunista että mielelläni eläisin ikuisesti. No en täällä synnin ryvettämässä ja paholaisen kiusaamassa maailmassa. Mutta Jumalan luona.

Ihailen kaunista näkymää. Tulee mieleen ikuisuus ja Jumala.

Vierailija kirjoitti:

Saa tuntemaan jonkinlaista kaukokaipuuta "sinne jonnekin". Ihailen usein tähtiä ja talvi-iltoina kirkkaita tähtitaivaita, sitä valtavaa kauneutta. Samalla se saa asioita mittasuhteisiin, kuinka pieni ihminen on tässä valtavassa maailmankaikkeudessa ja kuinka pieniä omat murheet lopulta tässä kokonaisuudessa ovat.

 

 Miksi murheiden pienuus riippuisi maailmankaikkeudesta? Jos joku hakkaisi sinua kirveellä, ajattelisitko, että pientähän tämä vain on?

Ajattelen, että kyllä Putininkin kannattaisi katsella niitä niin tajuaisi oman mitättömyytensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa tuntemaan jonkinlaista kaukokaipuuta "sinne jonnekin". Ihailen usein tähtiä ja talvi-iltoina kirkkaita tähtitaivaita, sitä valtavaa kauneutta. Samalla se saa asioita mittasuhteisiin, kuinka pieni ihminen on tässä valtavassa maailmankaikkeudessa ja kuinka pieniä omat murheet lopulta tässä kokonaisuudessa ovat.

 

 Miksi murheiden pienuus riippuisi maailmankaikkeudesta? Jos joku hakkaisi sinua kirveellä, ajattelisitko, että pientähän tämä vain on?

Tämähän oli vain omia ajatuksiani tähtiin tuijotellessa. Sinunko mielestä ajattelen väärin? 

Ehkä se sitten kertoo siitä, ettei tällä hetkellä ole mitään niin isoja murheita, "kukaan ei hakkaa kirveellä". Vain pienen ihmisen pieniä arkipäiväisiä murheita. 

Vierailija kirjoitti:

Että avaruus on ääretön ja se taas on yliluonnollista. Jumala loi tähdet ihmisille aikojen merkeiksi.

Ajattelen myös että on kaunista. Jumala osaa tehdä niin kaunista että mielelläni eläisin ikuisesti. No en täällä synnin ryvettämässä ja paholaisen kiusaamassa maailmassa. Mutta Jumalan luona.

Mistä tiedät avaruuden olevan ääretön? Entä mistä tiedät, että ääretön on yliluonnollista?

Ajattelen, että kylläpä auringot paistaa.

Että mitähän ne vauvapalstalaiset tänään taas keksii kysyä. Yhtä monta aloitusta kuin tähtiä avaruudessa.

Toivon näkeväni jotain liikkuvaa taivaalla ja mietin muinaisia ihmisiä jotka ovat katselleet tähtiä, mitä he ovat miettineet.

Vierailija kirjoitti:

Että mitähän ne vauvapalstalaiset tänään taas keksii kysyä. Yhtä monta aloitusta kuin tähtiä avaruudessa.

Jonkun arvion mukaan näkyvässä maailmankaikkeudessa (joka voi olla tai voi olla olematta koko avaruus) on n. 200 000 triljoonaa tähteä. Eli 200 000 000 000 000 000 000 000.

Epäilen aloituksia olevan vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa tuntemaan jonkinlaista kaukokaipuuta "sinne jonnekin". Ihailen usein tähtiä ja talvi-iltoina kirkkaita tähtitaivaita, sitä valtavaa kauneutta. Samalla se saa asioita mittasuhteisiin, kuinka pieni ihminen on tässä valtavassa maailmankaikkeudessa ja kuinka pieniä omat murheet lopulta tässä kokonaisuudessa ovat.

 

 Miksi murheiden pienuus riippuisi maailmankaikkeudesta? Jos joku hakkaisi sinua kirveellä, ajattelisitko, että pientähän tämä vain on?

Tämähän oli vain omia ajatuksiani tähtiin tuijotellessa. Sinunko mielestä ajattelen väärin? 

Ehkä se sitten kertoo siitä, ettei tällä hetkellä ole mitään niin isoja murheita, "kukaan ei hakkaa kirveellä". Vain pienen ihmisen pieniä arkipäiväisiä murheita. 

 

Sehän tuossa juuri on hölmöä, että jos sinulla ei ole isoja murheita, niin vertaat elämääsi maailmankaikkeuteen. Et kykene ajattelemaan, että hei, minullahan menee hyvin, kun kukaan ei hakkaa. 

Nykyisin ajattelen tähtitaivasta ihaillessani omia edesmenneitä läheisiä ihmisiä eli omaa isää, äitiä, isosiskoani ja yhtä veljistäni, jotka molemmat joutuivat poistumaan maan kamaralta liian aikaisin vakavien sairauksiensa myötä.

Toisaalta ajattelen kuitenkin niin, että se on ihmisen osa,  ja pakko täältä elävästä elämästä on lähteä joku päivä. 

Siellä jossakin he nyt kimpassa kuitenkin toivon mukaan ovat muidenkin poislähteneiden kanssa.

En katso niitä taivaalla, vaan kummallakin silmällä

Kaipaan kotiplaneettalle, yritän etsiä tähdistöäni katseellani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että avaruus on ääretön ja se taas on yliluonnollista. Jumala loi tähdet ihmisille aikojen merkeiksi.

Ajattelen myös että on kaunista. Jumala osaa tehdä niin kaunista että mielelläni eläisin ikuisesti. No en täällä synnin ryvettämässä ja paholaisen kiusaamassa maailmassa. Mutta Jumalan luona.

Mistä tiedät avaruuden olevan ääretön? Entä mistä tiedät, että ääretön on yliluonnollista?

Eiköhän se pitäisi olla kaikille itsestään selvää. Jos siellä on joku seinä mihin se loppuu niin mitäs seinän takana sitten on? Höpsö kysymys, mistä tiedät. Yliluonnollista on se mitä ei luonnonlaeilla voi selittää. Ihmiset sanovat yliluonnolliseksi sellaisia asioita. Ihmeet myös on yliluonnollisia. Yliluonnollista on asiat mihin ihminen ei pysty.

Meidän tarina... Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävykset ja sain seurata pojan kehitystä. Hän rakenteli onnellisena robotteja ja juoksi kesäisin perhoshaavin kanssa niityllä. Kaikki oli niin hyvin... Koulussa opettajat ennustivat pojasta tulevan vielä jotain suurta, hän rakasti tarinoita Etelämantereesta ja kaukaisten saarten eläimistä. Muistan kuin eilisen päivän sen alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa nukkua öitä laavulla ja mennä yhdessä luonnontieteelliseen museoon. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Aika kului ja pojan lukio alkoi, yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Jokin pojassa muuttui, hänestä tuli kotona hiljaisempi ja varautunut. Poika opiskeli edelleen historiaa loistavin arvosanoin, mutta jokin oli toisin ja yritimme selvittää mitä oli tapahtunut. Lukion ollessa lopuillaan toivoimme armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön auttavan, kenties poika oli ainoastaan uusien kuvioiden tarpeessa. Poika opiskelikin poliittista historiaa vuoden verran, mutta palattuaan kesäksi kotiin, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...

Ajattelen, että LED-valoteknologiaa ei olisi saanut ikinä kehittää, sillä eihän taivaalla nykyään näe kuin muutaman hassun kaikkein kirkkaimman tähden ihmisten aiheuttaman valosaasteen takia. Ennen LED-valojen aikaa tähtiä näki valtavasti, Linnunrata erottui selvästi jne. Minulle ei tule nykyään muuta kuin kyynel silmään yötaivaalle katsellessa, kun kaiholla muistelen, miltä taivas näytti vielä 15 vuotta sitten.

Ajattelen että onpa näkö mennyt paskaksi. Lapsena tähdet näki tarkasti ja niitä näki useampia.

Eipä olisi katuvaloja, näkyisi tähtitaivas selkeämmin. 

Kaunis, sykähdyttävä Jumalan luoma taivaankansi tähtineen. Tähtitaivas ei ole kovin yleisesti näkyvillä. 

Ajattelen myös Taivaan kirkkautta ja tähdet ovat reikiä Taivaan lattiassa.