Yritin lähteä harrastamaan
Jäin leskeksi ja ammattiauttaja neuvoi aloittamaan jotain uutta kun tärkein kaverini, mieheni, kaikissa touhuissamme kuoli.
Menin sentlementtikeskuksen lukupiiriin, kaikki kymmenkunta olivat käyneet kauan ja keskenään tuttuja. Tuli niin vahva ulkopuolisuuden tunne, olin näkymätön, lopetin.
Menin maalauskerhoon. Jälleen sama, tiivis ryhmä, olin ulkopuolinen. Opettaja kutsui muun porukan kotiinsa illanviettoon, heidän tapansa, mutta ei minua.
Menin vesivoimisteluun. Jälleen sama ystävyyspiiri, kaikki kyselivät toisiltaan lastensa kuulumisia, terveyttä jne. En viitsinyt pukuhuoneessa olla näkymätön, kukaan ei vastannut jos aukaisin suuni.
Miten tälläinen hiljaisempi ihminen pääsisi johonkin porukkaan mukaan?
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Menet ja pysyt. Itte sinä valitset tuppisuuna mököttämisen ja pelkuruuden.
Miten alhainen pitää olla vastatakseen ilkeästi tällaiseen aloitukseen?
T: nimim. Assburger
Tuttu tunne, olen sosiaalisilta taidoiltaan vähän huono, ujo, koen herkästi ulkopuolisuutta, häpeää yms. Esteitä suhteille on, siis sisällä itsessäni. Itelle parhaiten toiminu että jatkaa vaan rauhassa siellä itelle oikeasti mieleisessä harrastuksessa niin pikkuhiljaa samanhenkisten kanssa tutustuu, kunhan vaan antaa aikaa. Suhteet ei synny heti eikä tarvitsekaan.
Vierailija kirjoitti:
Menet ja pysyt. Itte sinä valitset tuppisuuna mököttämisen ja pelkuruuden.
Ikävää että sinulla menee selvästikin huonosti. Parempaa uutta vuotta kuitenkin.
Ei kerrassa tai kahdessa voi olettaa pääsevänsä mukaan porukkaan joka on tuntenut toisensa pitkään. Kyllähän se pakostakin vaatii kärsivällisyyttä, toki sitä voi jouduttaa vaikka kutsumalla itse koko porukan kylään tai ehdottamalla yhdelle porukan jäsenistä kävelylenkkiä tms. kahdestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menet ja pysyt. Itte sinä valitset tuppisuuna mököttämisen ja pelkuruuden.
Miten alhainen pitää olla vastatakseen ilkeästi tällaiseen aloitukseen?
T: nimim. Assburger
Vaikkei vastaus ollut kovin nätisti muotoiltu, niin siinä on kuitenkin itua, ajatuksessa, että itsestä se on kuitenkin paljolti kiinni miten tulee uusiin porukoihin vastaanotetuksi.
Sellaista se on, pitää tehdä itsekin sinun jotain, eikä vaan odottaa, että AINA muut tekee ja hoitaa. Pysy kotona, jos olet noin saamaton.
Vierailija kirjoitti:
Ei kerrassa tai kahdessa voi olettaa pääsevänsä mukaan porukkaan joka on tuntenut toisensa pitkään. Kyllähän se pakostakin vaatii kärsivällisyyttä, toki sitä voi jouduttaa vaikka kutsumalla itse koko porukan kylään tai ehdottamalla yhdelle porukan jäsenistä kävelylenkkiä tms. kahdestaan.
Ehdota kävelyä jos olet täysin ilmaa? Vain vetäjä edes kuuntelee mielipidettäsi, muut puhuu samaan aikaan jostain sisäpiirin jutustaan.
Alat harrastaa jotain missä ei ole ryhmiä. Lenkkeily on hyvä aloitusharrastus. Myös pyöräily voi toimia.
Jos urheilu ei kiinnosta niin vaikka joku keräily tai taiteilu myös kokkaus on kivaa.
Sitten jos ei ihan mitään keksi niin harrasta seksiä (yksin tai tilaat tinderistä kaverin) taikka ryyppäämistä.
Todella kurjaa. Itsellä jäi koulukiusaamisesta sellainen että jos huomaan että joku meinaa jäädä ulkopuolelle tai on ujo niin aina huomioin ja otan mukaan. En haluaisi että kukaan kokisi sitä yksinjättämisen tuskaa mitä itse aikoinani koin
Eli parista kerrasta kun et päässyt mukaan joukkoon lopetit? Mitä itse teet sen eteen että pääsisit joukkoon? Sinun pitää olla itsekkin aktiivinen muutenkin kuin vaivautua paikalle. Ei kaverisuhteet synny sormia napsauttamalla vaan pikkuhiljaa.
Tämmösissä just auttanut että hyväksyy vain että näin me ihmiset ollaan, keskittyy mukavaan harrastukseen ja siihen että on toisten seurassa, tervehtii tullessa na tavatessa aina edes sanalla itse, kun keskusteluihin osallistuminen on eri syistä hankalaa, kuten itselle. Antaa aikaa. Ryhmään tulee jossain vaiheessa sinuakin uudempi ja kyllä sieltä pikkuhiljaa löytyy lisää yhdistäviä tekijöitä kuin harrastus ja ystävyys tai kaveruus alkaa kasvamaan. Näitä ei vain voi pakottaa tai ostaa valmiina. On vaan pakko kasvattaa kärsivällisesti.
Olisi kiva jos joku, useimmiten naisten käytöstä, vastaisi mikä on takana kun mopataan ( syrjäytetään, pidetään näkymättömänä) uusi työkaveri tai työryhmässä eri ikäinen, vanhempi tai nuorempi, tai vaikka lihava työkaveri?
Kuka ja mikä määrää ryhmän käyttäytymisen, tehdäänkö siitä jossain vessan eteisessä ryhmäpäätös vai kaikki vain seuraavat porukan henkisen johtajan käyttäytymistä?
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva jos joku, useimmiten naisten käytöstä, vastaisi mikä on takana kun mopataan ( syrjäytetään, pidetään näkymättömänä) uusi työkaveri tai työryhmässä eri ikäinen, vanhempi tai nuorempi, tai vaikka lihava työkaveri?
Kuka ja mikä määrää ryhmän käyttäytymisen, tehdäänkö siitä jossain vessan eteisessä ryhmäpäätös vai kaikki vain seuraavat porukan henkisen johtajan käyttäytymistä?
Mikä on syynä ryhmäytymisessä ja yhteisöllisyydessä? Aina pakottavat kouluissa ja töissä ties mihin yhteistoimintaan vaikka mieluummin teen itekseni asiat
Vierailija kirjoitti:
Eli parista kerrasta kun et päässyt mukaan joukkoon lopetit? Mitä itse teet sen eteen että pääsisit joukkoon? Sinun pitää olla itsekkin aktiivinen muutenkin kuin vaivautua paikalle. Ei kaverisuhteet synny sormia napsauttamalla vaan pikkuhiljaa.
En etsinyt kavereita tai sydänystäviä, vaan normaalia ryhmäkäyttäytymistä. Uuden tervehdykseen vastataan, kuunnellaan jos hän sanoo esim keskusteltavasta kirjasta jotain, kahvi/tee termosten vieressä joku parin sanan small talk ja sanotaan hei kun uusi sanoo lähtiessään hei.
Olen normaalin näköinen eläkeläinen, työelämässä tottunut small talkiin. Kai minä sitten olen syrjintäni ansainnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli parista kerrasta kun et päässyt mukaan joukkoon lopetit? Mitä itse teet sen eteen että pääsisit joukkoon? Sinun pitää olla itsekkin aktiivinen muutenkin kuin vaivautua paikalle. Ei kaverisuhteet synny sormia napsauttamalla vaan pikkuhiljaa.
En etsinyt kavereita tai sydänystäviä, vaan normaalia ryhmäkäyttäytymistä. Uuden tervehdykseen vastataan, kuunnellaan jos hän sanoo esim keskusteltavasta kirjasta jotain, kahvi/tee termosten vieressä joku parin sanan small talk ja sanotaan hei kun uusi sanoo lähtiessään hei.
Olen normaalin näköinen eläkeläinen, työelämässä tottunut small talkiin. Kai minä sitten olen syrjintäni ansainnut.
Et tietenkään ole ansainnut. Mutta älä lannistu niin nopeasti kuitenkaan. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kerrassa tai kahdessa voi olettaa pääsevänsä mukaan porukkaan joka on tuntenut toisensa pitkään. Kyllähän se pakostakin vaatii kärsivällisyyttä, toki sitä voi jouduttaa vaikka kutsumalla itse koko porukan kylään tai ehdottamalla yhdelle porukan jäsenistä kävelylenkkiä tms. kahdestaan.
Ehdota kävelyä jos olet täysin ilmaa? Vain vetäjä edes kuuntelee mielipidettäsi, muut puhuu samaan aikaan jostain sisäpiirin jutustaan.
Ai jos esim. ennen tilaisuuden alkua alat jutella kahdestaan jonkun kanssa ja ehdotat hänelle jotain, niin hän ei vastaa yhtään mitään? Kovin erikoista käytöstä. Miksi haluaisit noin kummallisia ystäviä?
Suomessa on usein uskomattoman vaikeaa tutustua ihmisiin. Nimenomaan tuo että ryhmästä jätetään oikein mieluusti ulkopuolelle, koetaan uhkaksi, ollaan epäluuloisia, aletaan jopa puhua pahaa selän takana. Eipä sitä kai turhaan ollakaan työpaikkakiusaamisen osalta Euroopan kärkimaita!
Mutta älä ap luovuta, varmasti "löydät paikkasi" kun jaksat vaan sitkeästi yrittää. Tuli mieleen myös spr:n ystäväpalvelu, sieltähän ainakin löytyisi joku joka ihan vapaaehtoisesti haluaisi viettää aikaa kanssasi ja tutustua, käydä esim. lenkillä, uimassa tms.
Tuo harrastusmuoto voi olla suljettu ja kuppikuntainen. Ehkä uusia pääsee paremmin yhteyteen toistensa kanssa avoimemmissa piireissä ja paikoissa. Avarakatseisuus. Onko se luento, messutapahtuma, ilta, keskustelu, jokin muu. Jos jo olemassa oleva porukka kutoo vaan sukkaa kylän poterossa, osa jää seinäruusuksi.
Menet ja pysyt. Itte sinä valitset tuppisuuna mököttämisen ja pelkuruuden.