Yritin lähteä harrastamaan
Jäin leskeksi ja ammattiauttaja neuvoi aloittamaan jotain uutta kun tärkein kaverini, mieheni, kaikissa touhuissamme kuoli.
Menin sentlementtikeskuksen lukupiiriin, kaikki kymmenkunta olivat käyneet kauan ja keskenään tuttuja. Tuli niin vahva ulkopuolisuuden tunne, olin näkymätön, lopetin.
Menin maalauskerhoon. Jälleen sama, tiivis ryhmä, olin ulkopuolinen. Opettaja kutsui muun porukan kotiinsa illanviettoon, heidän tapansa, mutta ei minua.
Menin vesivoimisteluun. Jälleen sama ystävyyspiiri, kaikki kyselivät toisiltaan lastensa kuulumisia, terveyttä jne. En viitsinyt pukuhuoneessa olla näkymätön, kukaan ei vastannut jos aukaisin suuni.
Miten tälläinen hiljaisempi ihminen pääsisi johonkin porukkaan mukaan?
Kommentit (62)
Voi jösses, ei se ole syrjintää että osa on voinut tuntea toisensa vuosia, eikä uusi ihminen ole sama asia.
Ratkaisu on jatkaa yhdessä lajissa vuosia, ei hyppiä ryhmästä toiseen. Jos siis haluaa niitä kavereita, eikä harrastaa lajia. Ihmiset yleensä huomaa jos joku ei ole lajista kiinnostunut vaan hakee vain ihmisiä, sellaista vähän varotaan kun kaikkia hulluja riittää.
Uhri mentaliteetti näkyy kehon kielessä ja sitten ihmiset oikeasti tulee varovaiseksi.
Unohdit kertoa, montako kertaa niissä eri paikoissa edes kävit. Jos jo yhden kerran tai muutaman kerran jälkeen vedät tuollaisia johtopäätöksiä, niin sitten pitää kauemmin olla jossain harrastuksessa. Ihmisten kanssa tulee tutuksi yleensä pikkuhiljaa. Harvemmin kertanäkemisellä alkaa mitään ystävyyksiä.
Olen itse hiljainen isommassa seurassa ja koen itseni aina sellaisessa ulkopuoliseksi. Tykkäänkin enempi asioista, joissa ei ole paria ihmistä enempää paikalla, tai joissa olen vain minä. Olen ollut leski kymmenkunta vuotta. Harrastan monia asioita, joita voi tehdä yksinkin; piirtämistä, kirjoittamista, valokuvaamista, askartelemista, sisustamista, kävelemistä.... Kaikkea näitäkin toki voisin jonkun seurassakin tehdä tai ryhmässä. Mutta jos menisin jonnekin harrastuspiiriin, tuskin siinä silti niitä muita ihmisiä juurikaan tarvitsisin.
Olen myös huomannut, että jos jakaa harrastuksensa jonkun kanssa, niin siitä voi tulla kilpailua ja kateutta, jos osaakin jotain toista paremmin. Ja vihaan semmoista yli kaiken. Parempi siis harrastella yksin ja antaa ne tekemisensä vaikka jonkun ammattilaisen tai muun ulkopuolisen arvosteltavaksi, jos jotain palautetta kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Voi jösses, ei se ole syrjintää että osa on voinut tuntea toisensa vuosia, eikä uusi ihminen ole sama asia.
Ratkaisu on jatkaa yhdessä lajissa vuosia, ei hyppiä ryhmästä toiseen. Jos siis haluaa niitä kavereita, eikä harrastaa lajia. Ihmiset yleensä huomaa jos joku ei ole lajista kiinnostunut vaan hakee vain ihmisiä, sellaista vähän varotaan kun kaikkia hulluja riittää.
Uhri mentaliteetti näkyy kehon kielessä ja sitten ihmiset oikeasti tulee varovaiseksi.
Olen innokas lukija ja kirjallisuuden ystävä. En lähtenyt ystäviä hakemaan vaan luulin että siellä oikeasti keskustellaan aiheesta, ei jonkun sisäpiirin asioista uusi täysin sivuuttaen.
Jossain vesivoimistelussa tai maalauksessa ryhmät isompia eikä niin vaivaannutavaa vaikka ydinryhmä niissäkin hyvin sisäpiirinen .
Asian ydin ei ollut saada ystäviä vaan mieleisestä harrastuksesta elämän sisältöä. Syrjäyttävät epäkohteliaat lähimmäiset pilasivat haluni "ihmisten ilmoille."
Kohteliaisuus ja ystäväksi rupeaminen on kaksi eri asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Unohdit kertoa, montako kertaa niissä eri paikoissa edes kävit. Jos jo yhden kerran tai muutaman kerran jälkeen vedät tuollaisia johtopäätöksiä, niin sitten pitää kauemmin olla jossain harrastuksessa. Ihmisten kanssa tulee tutuksi yleensä pikkuhiljaa. Harvemmin kertanäkemisellä alkaa mitään ystävyyksiä.
Olen itse hiljainen isommassa seurassa ja koen itseni aina sellaisessa ulkopuoliseksi. Tykkäänkin enempi asioista, joissa ei ole paria ihmistä enempää paikalla, tai joissa olen vain minä. Olen ollut leski kymmenkunta vuotta. Harrastan monia asioita, joita voi tehdä yksinkin; piirtämistä, kirjoittamista, valokuvaamista, askartelemista, sisustamista, kävelemistä.... Kaikkea näitäkin toki voisin jonkun seurassakin tehdä tai ryhmässä. Mutta jos menisin jonnekin harrastuspiiriin, tuskin siinä silti niitä muita ihmisiä juurikaan tarvitsisin.
Olen myös huomannut, että jos jakaa harrastuksensa jonkun kanssa, niin siitä voi
Syksystä jouluun kirjapiirissä ja maalauskerhossa. Kummassakin otin itseeni kun pitivät sisäpiirin pikkujoulut, kukaan ei kertonut paikkaa tai aikaa. Että tuuthan siekii.
Vesivoimistelussa kävin kevään ja aloitin kyllä vielä syksyllä mutta oma terveyskin sitten keskeytti sen. Mutta kai minä olen nii n ikävä ihminen, tosin siellä ili pari mummelia jotka kajatti pukuhuoneessa omia asioitaan ja ex työpaikkansa juttuja18
Kakki ne, jotka ovat jo tiiviitä ryhmäläisiä keskenään, ovat kuitenkin mitä luultavammin yksin tai jonkun parhaan ystävänsä kanssa sinne piiriin aluan alkaen tulleet, ja olleet siis ihan yhtä outoja ensi alkuun toisilleen kuin Ap:kin. Se suhde muihin tiimiläisiin on ajan kanssa tiivistynyt.
Jos oikeasti haluat ystäviä ja seuraa, jää johonkin harrastukseen pidemmäksi aikaa ja anna ihmisten nähdä, kuka olet ja kerro itsestäsi. Älä niinkään tuppaa sitä ystäväntarvettasi muille.
Vasta, jos ei kuukausienkaan päästä kukaan sinua noteeraa, niin olette ehkä vain liian erilaisia. Sitten vaihda harrastuspiiriä.
Koita löytää jokin uusi, alkava ryhmä. Silloin kaikki muutkin ovat uusia ja ryhmään voi olla helpompaa päästä sisään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohdit kertoa, montako kertaa niissä eri paikoissa edes kävit. Jos jo yhden kerran tai muutaman kerran jälkeen vedät tuollaisia johtopäätöksiä, niin sitten pitää kauemmin olla jossain harrastuksessa. Ihmisten kanssa tulee tutuksi yleensä pikkuhiljaa. Harvemmin kertanäkemisellä alkaa mitään ystävyyksiä.
Olen itse hiljainen isommassa seurassa ja koen itseni aina sellaisessa ulkopuoliseksi. Tykkäänkin enempi asioista, joissa ei ole paria ihmistä enempää paikalla, tai joissa olen vain minä. Olen ollut leski kymmenkunta vuotta. Harrastan monia asioita, joita voi tehdä yksinkin; piirtämistä, kirjoittamista, valokuvaamista, askartelemista, sisustamista, kävelemistä.... Kaikkea näitäkin toki voisin jonkun seurassakin tehdä tai ryhmässä. Mutta jos menisin jonnekin harrastuspiiriin, tuskin siinä silti niitä muita ihmisiä juurikaan tarvitsisin.
Olen myös huomannut, että jos
Koita ottaa se oma paikkasi ja roolisi niissä ryhmissä. Tai keskity sitten vain siihen harrastukseen, jos kerran sisältöä elämääsi siitä harrastuksesta haet, etkä niinkään niitä ystäviä.
Kyllä se oma poppoo sieltä löytyy ajan kanssa. Samoista asioista on kiinnostunut niin monenlaiset ihmiset. Se voi ottaa aikaa, että löytyy juuri se oma porukka. Vaikka kyllä vähän ihmettelen, miksi sitten ruikutat seurasta, jos kerran vain tekemistä haet.
Häh, siis ellei koko ryhmää kutsu kotiinsa, ei saisi pitää illanistujaisia?
En usko aloitukseen yhtään, ohjatulla kurssilla vähintään opettaja juttelee kyllä. Miksei keskity tekemään mitä siellä tehdään, ajan mittaan saa seuraa kyllä.
Ellei sitten naama norsunvitulla paheksu sitä, että ihmiset on voineet tuntea toisensa vuosikymmeniä. Ei siinä sitten pelkästä säästä puhuta.
Vierailija kirjoitti:
Kakki ne, jotka ovat jo tiiviitä ryhmäläisiä keskenään, ovat kuitenkin mitä luultavammin yksin tai jonkun parhaan ystävänsä kanssa sinne piiriin aluan alkaen tulleet, ja olleet siis ihan yhtä outoja ensi alkuun toisilleen kuin Ap:kin. Se suhde muihin tiimiläisiin on ajan kanssa tiivistynyt.
Jos oikeasti haluat ystäviä ja seuraa, jää johonkin harrastukseen pidemmäksi aikaa ja anna ihmisten nähdä, kuka olet ja kerro itsestäsi. Älä niinkään tuppaa sitä ystäväntarvettasi muille.
Vasta, jos ei kuukausienkaan päästä kukaan sinua noteeraa, niin olette ehkä vain liian erilaisia. Sitten vaihda harrastuspiiriä.
Olen nyt monesti maininnut, en lähtenyt ystäviä hakemaan vaan harrastamaan asioita. Ei kai joku harrastus josta julkisesti ilmoitetaan ja maksu kerätään voisi olla tiukka sisäpiirijuttu, jossa vain ystäville puhutaan ja sanotaan heippa.
Miten ihmiset on näin törppöjä? Pitäisi suoraan päästä vanhaan porukkaan tuosta vaan, ja on sitten syrjintää jos ihmiset juttelevat heitä kiinnostavista jutuista, eikä ap:sitä.
Taitaa Porvoossa olla nämä ryhmät.
Mene sinne maalauskurssille maalaamaan ja vesivoimisteluun voimistelemaan. Nauti siveltimen käytöstä ja työsi jäljestä, hurmaannu polskuttelusta vedessä... Miksi ihmeessä keskityt muihin, jos niistä tekemisistä kerran tykkäät? Ota ne muut pelkkänä rekvisiittana, jos he kerran eivät sinua huomioi. Kyllä heistä joku ennen pitkää huomaa, jos uppoudut täysin rinnoin siihen harrastukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakki ne, jotka ovat jo tiiviitä ryhmäläisiä keskenään, ovat kuitenkin mitä luultavammin yksin tai jonkun parhaan ystävänsä kanssa sinne piiriin aluan alkaen tulleet, ja olleet siis ihan yhtä outoja ensi alkuun toisilleen kuin Ap:kin. Se suhde muihin tiimiläisiin on ajan kanssa tiivistynyt.
Jos oikeasti haluat ystäviä ja seuraa, jää johonkin harrastukseen pidemmäksi aikaa ja anna ihmisten nähdä, kuka olet ja kerro itsestäsi. Älä niinkään tuppaa sitä ystäväntarvettasi muille.
Vasta, jos ei kuukausienkaan päästä kukaan sinua noteeraa, niin olette ehkä vain liian erilaisia. Sitten vaihda harrastuspiiriä.
Olen nyt monesti maininnut, en lähtenyt ystäviä hakemaan vaan harrastamaan asioita. Ei kai joku harrastus josta julkisesti ilmoitetaan ja maksu kerätään voisi olla tiukka sisäpiirijuttu, jossa vain y
No itse asiassa aloituksessasi kysyit että Miten tälläinen hiljaisempi ihminen pääsisi johonkin porukkaan mukaan? Et suinkaan että miten voisit harrastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakki ne, jotka ovat jo tiiviitä ryhmäläisiä keskenään, ovat kuitenkin mitä luultavammin yksin tai jonkun parhaan ystävänsä kanssa sinne piiriin aluan alkaen tulleet, ja olleet siis ihan yhtä outoja ensi alkuun toisilleen kuin Ap:kin. Se suhde muihin tiimiläisiin on ajan kanssa tiivistynyt.
Jos oikeasti haluat ystäviä ja seuraa, jää johonkin harrastukseen pidemmäksi aikaa ja anna ihmisten nähdä, kuka olet ja kerro itsestäsi. Älä niinkään tuppaa sitä ystäväntarvettasi muille.
Vasta, jos ei kuukausienkaan päästä kukaan sinua noteeraa, niin olette ehkä vain liian erilaisia. Sitten vaihda harrastuspiiriä.
Olen nyt monesti maininnut, en lähtenyt ystäviä hakemaan vaan harrastamaan asioita. Ei kai joku harrastus josta julkisesti ilmoitetaan ja maksu kerätään voisi olla tiukka sisäpiirijuttu, jossa vain y
No mikset harrasta? MIKSI valitat.
Vierailija kirjoitti:
Häh, siis ellei koko ryhmää kutsu kotiinsa, ei saisi pitää illanistujaisia?
En usko aloitukseen yhtään, ohjatulla kurssilla vähintään opettaja juttelee kyllä. Miksei keskity tekemään mitä siellä tehdään, ajan mittaan saa seuraa kyllä.
Ellei sitten naama norsunvitulla paheksu sitä, että ihmiset on voineet tuntea toisensa vuosikymmeniä. Ei siinä sitten pelkästä säästä puhuta.
Onko oikein hyviä tapoja sitten ohjatun toiminnan aikaan puhua ryhmän pirskeistä jos se koskee vain osaa? Tai että työosastosi pitäisi pikkujoulut, sinulle ei kukaan sanoisi aikaa ja paikkaa.
Ihan kai kuten kouluissa on kai sääntö, lapsi saa jakaa koulussa synttärikutsut jos koko luokka kutsutaan. Pienen piirin kutsut vapaa-ajalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakki ne, jotka ovat jo tiiviitä ryhmäläisiä keskenään, ovat kuitenkin mitä luultavammin yksin tai jonkun parhaan ystävänsä kanssa sinne piiriin aluan alkaen tulleet, ja olleet siis ihan yhtä outoja ensi alkuun toisilleen kuin Ap:kin. Se suhde muihin tiimiläisiin on ajan kanssa tiivistynyt.
Jos oikeasti haluat ystäviä ja seuraa, jää johonkin harrastukseen pidemmäksi aikaa ja anna ihmisten nähdä, kuka olet ja kerro itsestäsi. Älä niinkään tuppaa sitä ystäväntarvettasi muille.
Vasta, jos ei kuukausienkaan päästä kukaan sinua noteeraa, niin olette ehkä vain liian erilaisia. Sitten vaihda harrastuspiiriä.
Olen nyt monesti maininnut, en lähtenyt ystäviä hakemaan vaan harrastamaan asioita. Ei kai joku harrastus josta julkisesti ilmoitetaan ja maksu kerätään voisi olla tiukka sisäpiirijuttu, jossa vain y
Mutta kun puhut ristiriitaisia. Haet harrastusta, mutta sitten lopetat sen harrastuksen, koska ne ihmiset siellä ovat sitä taikka tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakki ne, jotka ovat jo tiiviitä ryhmäläisiä keskenään, ovat kuitenkin mitä luultavammin yksin tai jonkun parhaan ystävänsä kanssa sinne piiriin aluan alkaen tulleet, ja olleet siis ihan yhtä outoja ensi alkuun toisilleen kuin Ap:kin. Se suhde muihin tiimiläisiin on ajan kanssa tiivistynyt.
Jos oikeasti haluat ystäviä ja seuraa, jää johonkin harrastukseen pidemmäksi aikaa ja anna ihmisten nähdä, kuka olet ja kerro itsestäsi. Älä niinkään tuppaa sitä ystäväntarvettasi muille.
Vasta, jos ei kuukausienkaan päästä kukaan sinua noteeraa, niin olette ehkä vain liian erilaisia. Sitten vaihda harrastuspiiriä.
Olen nyt monesti maininnut, en lähtenyt ystäviä hakemaan vaan harrastamaan asioita. Ei kai joku harrastus josta julkisesti ilmoitetaan ja maksu kerätään v
No minä näen niin että ryhmässä ei ketään kuitenkaan pidetä näkymättömänä. Tervehditään, kuunnellaan mielipiteet, heipatellaan vaikka ryhmän sisäpiiri olisikin ystävyksiä?
Sellaista normaalia kohteliaisuutra kai lähinnä odotin, sitä, etten ole joku näkymätön olio.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmiset on näin törppöjä? Pitäisi suoraan päästä vanhaan porukkaan tuosta vaan, ja on sitten syrjintää jos ihmiset juttelevat heitä kiinnostavista jutuista, eikä ap:sitä.
Taitaa Porvoossa olla nämä ryhmät.
Kaikki ryhmät julkisia, maksullisia, osa kaupungin toimintaa. Kaupungin palkkaamat ohjelmat.
Miksi niiden pitäisi olla suljettuja sisäpiirien ryhmiä jos niitä esitteissä mainostetaan?
Mietin tässä, onko sulla joitain vanhoja kavereita tai ystäviä, joihin voisi yhteyttä elvyttää? Vanhoja työ- tai opiskelukavereita? Koulukavereita? Naapureita? Yksi vaihtoehto on ryhtyä itse SPR:n ystävätoimintaan, siis käydä tapaamassa yksinäistä ihmistä, joskus näissäkin syntyy ihan aitoja ystävyyssuhteita.
Kaikkea hyvää sinulle ja hyvää alkanutta vuotta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmiset on näin törppöjä? Pitäisi suoraan päästä vanhaan porukkaan tuosta vaan, ja on sitten syrjintää jos ihmiset juttelevat heitä kiinnostavista jutuista, eikä ap:sitä.
Taitaa Porvoossa olla nämä ryhmät.
Kaikki ryhmät julkisia, maksullisia, osa kaupungin toimintaa. Kaupungin palkkaamat ohjelmat.
Miksi niiden pitäisi olla suljettuja sisäpiirien ryhmiä jos niitä esitteissä mainostetaan?
Saithan sinä siihen ryhmään mennä ja harrastaa sitä mitä olit ryhmään mennyt tekemään. Ei se silloin ole suljettu. Ei se nyt ole kaupungin vastuulla miten paljon muut ryhmäläiset sinulle juttelee.
Ainakin talkootöihin otetaan ilolla vastaan uusia kasvoja, tekijöitä kun tarvitaan aina. Esimerkiksi urheiluseuran talkoissa tiedän olevan hyvää porukkaa joka toivottaa uudet tervetulleeksi, eikä tarvitse tietää kyseisestä lajista mitään vaan voi esim. myydä kahvia ja pullaa peleissä.