Miten sama mies voi olla maailman ihanin ja hirvein?

Ero.

Oletteko kauankin olleet huippupariskunta?

Oma kokemus oli että se hyväkin vähenee, haukkuminen lisääntyy ja aseeksi otetaan nekin asiat missä mies on muka aluksi ollit ymmärtäväinen. Hassu tuo just, mulla kesti jonkun aikaa tajuta se että riidat on aina voitettava. Ei mitään väliä mitä siihen kaivetaan, h**itellaan jne. Kunhan "voittaa".

Erosin vastaavasta miehestä. 20 vuoden avioliiton jälkeen miehen voittamistahtoa tehostettiinkin jo nyrkillä.

Jo aloituksen sanavalinta kertoo, että AP on valinnut vuoristoratamiehen vuoristoratasuhteeseen. Jos sama mies on sekä maailman ihanin, että hirvein, niin eiköhän ole selviö, että AP on koukussa tunnehuippujen aikaansaamiin hormonimyrskyihin. Tähän ei liene antabuskapseleita?

Ollaan oltu yhdessä 29 vuotta. Fyysistä väkivaltaa ei ole koskaan ollut, ei mitään siihen suuntaankaan. Ja olen pysynyt liitossa, koska tämä tulee esille vain ja ainoastaan isoissa riidoissa. Meillä voi mennä siis vaikka vuosi, että menee vaan ihan superhyvin, on mukavaa sujuvaa arkea. Mutta jos jostain asiasta tulee kunnon riita, niin järkytyn aina miten mies voi minulle karjua. On kuin täysin eri ihminen, yhtäkkiä olenkin pahin vihamies, kun muuten osoittaa rakkauttaan jatkuvasti monin tavoin. Olemme molemmat siis kuitenkin hyvin rauhallisia luonteeltamme ja siksi kai riitoja ei paljoa tulekaan. Eihän tällaista jaksaisikaan jos olisi usein toistuvaa. ap

Hän tietää mistä naruista sinua pitää nykiä. Olet mestari manipuloijan kynsissä ja uhri.

Mulla on samanlainen mies, ja ymmärrän mitä käyt läpi. En valitettavasti osaa auttaa, kun en ole itsekään keksinyt, mikä tähän auttaisi. Pariterapiassa kävimme, mutta siellä mies näytti parhaat puolensa, ja terapeutti taisi ihastua häneen :D

Mutta siis... riidat ovat aivan hirveitä. On kuin hänen persoonallisuus muuttuisi, eikä minkäänlainen rakentava keskustelu auta.

Eli mitään itsellesi tärkeitä erimielisyyden aiheita et tässä suhteessa tule käsittelemään ja ratkaisemaan sinua tyydyttävällä tavalla.

Ensin itket aina turhautuneena vuolaasti. Sitten slat pelätä miestäsi ärsyttävistä asioista puhumista. Jossain vaiheessa lakkaat ottamasta asioita puheeksi. Etäännytte, kertyy kaunaa. Kun asetelma alkaa vaivata sinua, siitä keskustelu saa aikaan pas kamyrskyn, kuten aina. Olet ajautunut tilanteeseen, josta ei ole muuta ulospääsyä kuin ero käytöshäiriöisestä miehestä.

No, tiedät itse mitä elämästäsi ja suhteelta haluat.

Vierailija kirjoitti:

Eli mitään itsellesi tärkeitä erimielisyyden aiheita et tässä suhteessa tule käsittelemään ja ratkaisemaan sinua tyydyttävällä tavalla.

Ensin itket aina turhautuneena vuolaasti. Sitten slat pelätä miestäsi ärsyttävistä asioista puhumista. Jossain vaiheessa lakkaat ottamasta asioita puheeksi. Etäännytte, kertyy kaunaa. Kun asetelma alkaa vaivata sinua, siitä keskustelu saa aikaan pas kamyrskyn, kuten aina. Olet ajautunut tilanteeseen, josta ei ole muuta ulospääsyä kuin ero käytöshäiriöisestä miehestä.

No, tiedät itse mitä elämästäsi ja suhteelta haluat.

Ok eli olette olleet yhdessä jo hirveän kauan. Onnea vain kun olet jaksanut tuota noinkin selväjärkisenä. 

Lue Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde

Kumppanista ei kerro eniten se mitä hän on parhaimmillaan vaan se mitä hän on pahimmillaan.

Eikö niiden riitojen pitänyt "puhdistaa ilmaa"?

Näin minua täällä opastettiin kun olen kertonut ettemme riitele mieheni kanssa. Olemme olleet vuosikymmeniä yhdessä ja tähän asti olemme saaneet keskusteltua erimielisyytemme.

Itse en kuuntelisi mitään rähjäämistä, tai huutamista, kun en sitä itsekään harrasta. Voisin kysyä, että haluaako asiaan molempia tyydyttävän ratkaisun vai sen riidan voiton. Jos riitelee vain riitelyn ilosta, niin miettisin kyllä uudemmankin kerran, että haluaisinko tällaisen ihmissuhteen.

Vierailija kirjoitti:

Kumppanista ei kerro eniten se mitä hän on parhaimmillaan vaan se mitä hän on pahimmillaan.

Juuri näin. Minunkaan mieheni ei ole maailman paras riitelijä mutta ikinä 20 yhteisen vuoden aikana hän ei ole riitojen aikana loukannut minua tarkoituksella tai muutenkaan kutsunut millään halveksivalla tai loukkaavalla nimellä.

Tätä arvostan hänessä todella paljon. 

Kyllä uskallan ottaa puheeksi ihan kaiken mitä haluan. En koskaan jätä mitään sellaista sanomatta, koska ei myöskään riitaa yleensä tule. Ja jos riita tulee, niin sen jälkeen mies pyytää anteeksi ja asia saadaan rauhassa puhuttua läpi, siis ne asiat jotka alunperin minua vaivasivat.

Ja olen sitäkin mieltä että jos mies on esimerkiksi vuoden ajan mitä rakastavin mies ja sitten tunnin riidassa ihan järkyttävä, niin se ei vie sitä vuotta pois. Eikä määrittele miestä kokonaan. Tietenkään. Enhän tässä muuten enää olisi. ap

Mies terapiaan.

Johtuisko se kuitenkin vain sinun mielialanvaihteluistasi ?

Vierailija kirjoitti:

Mies terapiaan.

Ihan kuin luonneviat korjautuisivat pakkoterapiassa.

Kuulostaa pelottavalta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on samanlainen mies, ja ymmärrän mitä käyt läpi. En valitettavasti osaa auttaa, kun en ole itsekään keksinyt, mikä tähän auttaisi. Pariterapiassa kävimme, mutta siellä mies näytti parhaat puolensa, ja terapeutti taisi ihastua häneen :D

Mutta siis... riidat ovat aivan hirveitä. On kuin hänen persoonallisuus muuttuisi, eikä minkäänlainen rakentava keskustelu auta.

Äh, kirjoitin viestin ja sitten lähettäessä se katosi. Uudelleen siis. Ei ole mukavaa kuulla että joku tietää mitä tämä on, mutta kiitos, kun kirjoitit! Juuri noin, kuin persoonallisuus muuttuisi. Kuin joku painaisi jotain nappia, niin toinen on täysin eri ihminen, kuin normaalisti. Outoa. Oletteko saaneet puhuttua miehesi kanssa, miltä hänestä tuntuu riidan aikana, ja mistä käytös voisi johtua?

Oma mieheni on joskus sanonut että jo lapsuudessa isän kanssa tapellessa hänestä tuntui että hän on ihan yksin, kaikki muut vihaavat häntä ja hänen täytyy taistella kaikin mahdollisin keinoin. Sanoo ettei tunne niin minun kanssani, mutta siltä se minusta tuntuu. Kuin minusta tulisi "naps" pahin mahdollinen vihollinen. Nyt vanhempanakin on sanonut, että riidassa hän ahdistuu hetkessä aivan valtavasti, että tuntuu ettei saa henkeä. Kuin pää räjähtäisi, ei kykene olemaan koska ahdistaa ja haluaisi vaan riidan loppuvan. On joskus sanonut että ahdistus on niin kovaa että voisi erota, jättää minut ja lapset, talot, autot, kaikki rahansa mitä vaan, että riita loppuisi. Vaikka oikeasti ei missään nimessä halua erota. Tai voisi hypätä sillalta alas vaikkei tietäisi selviääkö, kun vaan se hirveä ahdistus loppuisi. Ja on oikeasti ehkä vähiten itsetuhoinen ihminen mitä tiedän. Ei tuo minusta ihan normaalilta kuulosta. ap

Ei muutu jos ei mee terapiaan. Ja sinä omalle.