Lue keskustelun säännöt.
On helppo olla positiivinen, rauhallinen ja säyseä, jos ei kohtaa vastoinkäymisiä
17.11.2023 |
Ja jos on aina saaanut tukea vanhemmilta.
turhasn te muita haukutte hulluiksi. Olisitte itsekin toisenlaisissa puitteissa.
joten voitte riisua sen omahyväisyyden maskin.
Kommentit (112)
Tämä on muuten ihan totta
t. säyseä kermaperse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai nuo ole mitenkään toisensa poissulkevia asioita?
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nuo ole mitenkään toisensa poissulkevia asioita?
Kyllä ne usein ovat
Noihin kaikkiin liittyy niin paljon muuttujia että vertailu on aivan turhaa.
No joo, mutta minä olen edelleen positiivinen, rauhallinen ja säyseä, vaikka olen kohdannut raskaitakin vastoinkäymisiä, mm. olen joitakin vuosia sitten menettänyt yhden lapsistani. Olen vaan tällainen luonteeltani, olen aina ollut. Tietysti välillä olen ollut hyvinkin syvissä vesissä, erityisesti ensimmäisinä vuosina lapsen kuoleman jälkeen, mutta jotenkin aina kuitenkin pulpahdan takaisin pinnalle ja jatkan seilaamista. Ehkä perinnöllistä, koska isäni on ihan samanlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toiset osaavat ottaa vastoinkaymisetkin vastaan raivoamatta.
Ei heidän tarvitse ottaa mitään vastoinkäymisiä vastaan kun rahaa ja rakkautta on tullut syntymälahjana
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nuo ole mitenkään toisensa poissulkevia asioita?
Kyllä ne usein ovat
Jaa. Minä olen noita mainittuja, mutta olen kokenut myös vastoinkäymisiä. Toisaalta olen aina saanut tukea kotoa ja läheisiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet täysin oikeassa. Osa joutuu kohtaamaan älyttömän määrän vaikeuksia, kun taas osa luistelee elämän läpi aika vähin kolhuin. Tämä on osin sattumaa, osin elämänkulkuun tulee vaikuttaneeksi itse tietoisesti ja paljolti tiedostamatta.
Mutta kyse on myös persoonasta ja temperamenttipiirteistä. Osa hätääntyy pienestäkin ja kokee asioita hyvin vahvasti, kun taas joku toinen suhtautuu asioihin lähtökohtaisesti hyvin tyynesti. Nämä ovat biologiaperusteisia asioita, et voi muuttaa temperamenttiasi.
Sitten on vielä ympäristö ja sen vaikutus ihmismieleen. Opimme ja meille opetetaan monenlaisia sopeutumis- ja selvitymiskeinoja, tai sitten saammekin huonon mallin kasvaessamme. Jos vanhempamme ovat neuroottisia ja herkästi reagoivia, kasvamme sen keskellä ja totumme näkemään uhkaa kaikkialla.
Tämä toimii myös toisinpäin: neuroottinen tai vaikeasti tyynnyteltävä vauva/taapero/lapsi muokkaa ympäristönsä ihmiset käyttäytymään hänen lähellään tietyllä tapaa, joka syventää ongelmaa. Tämä on tieteellinen fakta, googlaa epigeneesi.
Tasan ei käy nallekarkit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nuo ole mitenkään toisensa poissulkevia asioita?
Kyllä ne usein ovat
Jaa. Minä olen noita mainittuja, mutta olen kokenut myös vastoinkäymisiä. Toisaalta olen aina saanut tukea kotoa ja läheisiltä.
Minulla sama. Olen menettänyt monia läheisiä, ollut syrjäytymisvaarassa, kamppaillut lapsettomuuden kanssa, saanut keskenmenon, mutta vastapainoksi minulla on aina ollut hyvä perusturvallisuus, hyvät kotiolot, tarpeeksi kaikkea ja paljon ihmisiä ympärilläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nuo ole mitenkään toisensa poissulkevia asioita?
Kyllä ne usein ovat
Aikamoista toisten vaikeuksien tai muiden kokemusten vähättelyä. Et voi tietää muiden vaikeuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nuo ole mitenkään toisensa poissulkevia asioita?
Kyllä ne usein ovat
Aikamoista toisten vaikeuksien tai muiden kokemusten vähättelyä. Et voi tietää muiden vaikeuksista.
No voi nyt Jeesus sentään. Sinäkö väität että Afrikan nälkää näkevä on samalla viivalla suomalaisen kermaperseen kanssa? Ok
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nuo ole mitenkään toisensa poissulkevia asioita?
Kyllä ne usein ovat
Jaa. Minä olen noita mainittuja, mutta olen kokenut myös vastoinkäymisiä. Toisaalta olen aina saanut tukea kotoa ja läheisiltä.
Minulla sama. Olen menettänyt monia läheisiä, ollut syrjäytymisvaarassa, kamppaillut lapsettomuuden kanssa, saanut keskenmenon, mutta vastapainoksi minulla on aina ollut hyvä perusturvallisuus, hyvät kotiolot, tarpeeksi kaikkea ja paljon ihmisiä ympärilläni.
Niin, eli olet etuoikeutettu, olet saanut tukea.
mobet eivät saa, ja huutavat tuolla kadulla huonoa oloaan.
tajuatko?&?!,
Kyllä. Esimerkiksi kaunis nainen tai komea mies voi olla rento ja sosiaalinen, koska hän menestyy vain olemalla olemassa. Minä rumana miehenä en jaksa olla kovin rento ja sosiaalinen, kun olen 30 vuotta saanut osakseni epäkohteliasta käytöstä, ulkopuolelle jättämistä ja erittäin epäkohteliasta kommentointia vain siksi, että olen ruma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on 90-prosenttisesti parantunut persoonallisuushäiriö ja paranemisen myötä voin vain ihmetellä että näin helppoako on terveen elämä 🤯. Siitä huolimatta että persoonallisuushäiriöisenä minulla ei aluksi ollut juurikaan oikeita ongelmia mutta voin silti älyttömän huonosti. Paranemisvaiheessa minulla oli jo lukuisia oikeita ongelmia häiriön aiheuttamina, mutta terveempänä oli helppoa pärjätä niiden kanssa. Terve mieli ei osaa kuvitella sairasta mieltä eikä toisinpäin.
Kröhöm. Puhut nyt kylläkin kiintymysteorian mukaisista erilaisista reaktioista tilanteisiin, et eri luonteenpiirteistä. T. Psykologi
Vierailija kirjoitti:
No joo, mutta minä olen edelleen positiivinen, rauhallinen ja säyseä, vaikka olen kohdannut raskaitakin vastoinkäymisiä, mm. olen joitakin vuosia sitten menettänyt yhden lapsistani. Olen vaan tällainen luonteeltani, olen aina ollut. Tietysti välillä olen ollut hyvinkin syvissä vesissä, erityisesti ensimmäisinä vuosina lapsen kuoleman jälkeen, mutta jotenkin aina kuitenkin pulpahdan takaisin pinnalle ja jatkan seilaamista. Ehkä perinnöllistä, koska isäni on ihan samanlainen.
No omahyväisyyttäsi se kurja elämäsi ei ainakaan ole pohjaan pistänyt, se sieltä on pullahtanut pintaan, tuskin muuta.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 90-prosenttisesti parantunut persoonallisuushäiriö ja paranemisen myötä voin vain ihmetellä että näin helppoako on terveen elämä 🤯. Siitä huolimatta että persoonallisuushäiriöisenä minulla ei aluksi ollut juurikaan oikeita ongelmia mutta voin silti älyttömän huonosti. Paranemisvaiheessa minulla oli jo lukuisia oikeita ongelmia häiriön aiheuttamina, mutta terveempänä oli helppoa pärjätä niiden kanssa. Terve mieli ei osaa kuvitella sairasta mieltä eikä toisinpäin.
Mielenkiintoista! Haluatko kertoa lisää? Mikä persoonallisuushäiriö? Millaista hoitoa sait? Minkä ikäinen olit hoidon alkaessa, minkä ikäinen nyt (suunnilleen, ei tarvitse tietenkään tarkkaa ikää kertoa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nuo ole mitenkään toisensa poissulkevia asioita?
Kyllä ne usein ovat
Jaa. Minä olen noita mainittuja, mutta olen kokenut myös vastoinkäymisiä. Toisaalta olen aina saanut tukea kotoa ja läheisiltä.
Minulla sama. Olen menettänyt monia läheisiä, ollut syrjäytymisvaarassa, kamppaillut lapsettomuuden kanssa, saanut keskenmenon, mutta vastapainoksi minulla on aina ollut hyvä perusturvallisuus, hyvät kotiolot, tarpeeksi kaikkea ja paljon ihmisiä ympärilläni.
Minulla taas ei ole ollut koskaan läheisiä eikä juuri mitään tukea. Se, että olen ottanut kaiken niin tyynesti ja rauhallisesti, on ollut traumareaktion (lamaannus ja dissosisaatio) sekä rauhallisen luonteen yhdistelmä. Aina se tyyneys ja positiivisuus ei ole tervettä.
Suomalaisilla olis opittavaa ruotsalaisten energisyydestä. Hyvä energia on hyvän parisuhteen perusta.
Toiset osaavat ottaa vastoinkaymisetkin vastaan raivoamatta.