Auttakaa minua yli erosta ja tästä tilanteesta.

Miksi alapeukku?

Voi sua. Et ehkä ehtinyt surra eroa riittävästi siinä eron tapahtuessa, ja siksi suru tulee nyt oikein voimalla. Pahoinvointia lisää, kun vertaat omaa tilannetta toisten tilanteeseen. Ei sun tarvitse päästä näistä tunteista yli, vaan hyväksyä ne. Tunne-elämä on sellaista aaltoilua, välillä on aallonpohja ja välillä mennään korkeuksiin. Lapset eivät voi kuitenkaan päättää sun elämästä ja ihmissuhteista, vaan sinä olet se joka niistä päättää. Mieti, miten voisit lisätä omaa hyvinvointiasi ja sillä tavalla auttaa itseäsi aallonpohjasta eteenpäin. Voimia!

Kiitos vastauksestasi. Miten pääsen yli kateudesta exää kohtaan? En ole negat.mielessä kateellinen vaan tunnen häntä kohtaan lämpöä ja olen iloinen että hän on saanut noin hyvän onnen. Mutta se miten he elävät, saa minut kateelliseksi ja tunnen syrjäytetyksi tulemista. Hänellä ja lapsilla on oma hieno elämänsä. Minulla ei oikein ole eikä ota onnistuakseen sama mikä exällä. Talouskin paljon kehnompi. 

Ymmärrän, että tilanne on hankala. Koko loppuelämäänsä ei kuitenkaan kannata sortua marttyyriajatteluun tai siihen, että lopettaa tekemästä asioita oman tahtonsa mukaan, muuten edessä on vain katkera tulevaisuus.

Ole lempeä itsellesi ja surullesi, sure, kun surettaa. Mieti uutta parisuhdetta vasta sitten kun olet itse siihen valmis. Exän uuden tilanteen hyväksymiseen voi mennä aikaa, mutta ainakaan sinun ei tarvitse käsitellä asiaa joskus tulevaisuudessa. Exällesi voi potentiaalisesti olla kova paikka, kun sinä löydät jokin päivä uuden onnen. Ja niin käy aivan varmasti.

Vaikka tuntuu nyt yksinäiseltä, se vahvistaa sinua siihen että olet kokonainen ja seisot omilla jaloillasi, kun uusi ihminen tulee elämääsi. Lapsetkin oppivat elämään uuden tilanteen kanssa, ja he kasvavat koko ajan. Kyllä he tottuvat myös äidin uuteen suhteeseen ajan kanssa. Älä jätä muiden takia elämääsi elämättä. Mutta ota aikaa surulle ja eheytymiselle. Voimia!

Miten tätä surua surra ja käsitellä? Olisiko vinkkejä? Suorastaan hurjaa nähdä lämpimiä unia nyt exästä ja meidän vanhasta perhe-elämästä. Nousta ja lähteä töihin ne mielessä. Kuunnella kuinka lapset puhuu puhelua isän uuteen perheeseen, puhuvat huoneiden remppailuista ja suunnittelevat tulevaa. Minuun kipeiten iski kun poika kyseli missä tietty esine on, sanoi että ** kehotti hyödyntämään sitä koulutehtävien kanssa. Siis tämä uusi äitipuoli. Sattui, minun koti ja lapseni joita huolehdin, ikään kuin tuli iholle tänne meille. Säälittäviä tunteeni mutta siksihän koko aloitukseni. Enkä tosiaan voi nyt suhdetta ajatellakaan kun ilmiselvästi kipuilen mennyttä. Miten siis eteenpäin? Erosta sentään monta vuotta.

Hilppaseppa tänne ni unohdellaan menneet ja pidetään hauskaa

Sellaista elämä on. Valintoja.

Ehkei ole pakko kuunnella ihan kaikkia lasten juttuja ja kertomuksia tuon asian tiimoilta. Rajaa niitä vähän jos isoja lapsia jotka muistavat asiat jo ja sano ettet halua kuulla exästä kumppaneineen. Puhukaa muuta videopuhelussa. Jospa sulle tulee omia tilaisuuksia tehdä jotain, mennä ja sopiva kumppani - ei sitä ole pakko kotiin tuoda asumaan. Ehkä aiempi mies oli lapsista epämiellyttävä jostain syystä, aika moni mies voi olla hankala tapoineen, lapset ovat tarkkanäköisiä. Älä seuraa exää mielellään kauheasti? Joku päivä pääsee irti. Voiko erosta jutella jonkun kivan kanssa ja käydä asioita läpi, joka jaksaa jutella siitä. Edelleen jotenkin laitetaan aiempi kumppani liikaa jalustalle? Jos exä ottaa jonkun toisen tuosta vaan ja on talot, matkat, ehkei se ole sen arvoista. 

Lähdetään nyt siitä että se ei sun lapsille kuulu onko sulla onnellinen parisuhde jonkun uuden miehen kanssa. Sen voit sanoa lapsillesi ihan suoraan, ja samalla todeta että on aika törkeää esitelmöidöä sinulle mitään seurustelurajoja samalla kun soitellaan onnellisena isin uudesta kodista.

Sinun ei tarvitse eikä pidä olla mikään uhrautuva marttyyri vaan sinulla on oikeus normaaliin elämään. Mutta se entisen parisuhteen kaihoaminen unissakin pitäisi saada jotenkin käsiteltyä pois. Itsellänikin oli vaikea raastava ero mutta kyllä se nyt neljän vuoden päästä oli jo pelkkä muisto vailla raastavia unia.

Sen sijaan että aprikoit miten exälläsi menee keskity omaan elämääsi.

Erot on hankalia. Ei sinun nyt pitäisi tuollaisessa tilanteessa alkaa suhdetta miettimään, jos suret eroa. Vaikka tapailisit jotain miestä niin sen on hyvä olla sinun elämääsi etkä sotke lapsia siihen. Sinulla ilmeisesti on omaa aikaa paljonkin, kun isä osallistuu lasten huoltoon.

Lasten elämään ei pidä väkisin tuoda niitä puolisoehdokkaita. 

Kun valitsee lapsettomuuden eikä ota äijää kotiinsa niin ei tarvitse tuollaisia pohtia. Ne valinnat.

Kuten sanoit, kyse on ennen kaikkea kateuden tunteesta.

Suosittelisin sinua menemään käsittelemään sitä asiaa vaikka johonkin lyhyt terapiaan. Ja sen jälkeen yrittäisit keskittyä täysillä omaan elämääsi.

sun pitää ottaa nyt komento takaisin talossasi.

uus mies vois toimia sulle. semmonen joka pitää

jöötä siellä jos sinusta ei siihen ole.

Olen pahoillani ap:n perheen rikkoutumisen puolesta. Ei kai siinä asiassa auta kuin aika ja anteeksianto sille entiselle kumppanille ja olla katkeroitumatta hänen uudesta onnestaan. Unien näkeminen on kait ihmiselle jonkinlainen tapa työstää vaikeita asioita, joten se on kai ihan hyväkin asia, jos uneksut niistä. Nukut ja paranet pikkuhiljaa, kun aivosi työskentelevät asian kimpussa.

Itselläni myös usko Jeesukseen on parantanut haavat ja löytyi uutta merkitystä elämään. En ollut koskaan aiemmin elänyt yksin kertaakaan aikuisiällä ennen kuin jäin yksin. Mutta nyt yksinelo menee jo rutiinilla.

Lapset pitää kuitenkin minun kotia turvasatamana ja pääasiassa asuvat luonani, isän luota koulumatka paljon pidempi, ja se haastaa kuviota. Minun oma aika on paljon vähäisempää ja yläkoululainen saattaa tulla kotiin milloin vaan. Minun on vaikea päästää vanhaa unohduksiin tai luoda tähän uutta, mennä ja tulla kun lapset.

Vastaaja 14, saako ohiksena kysyä miten saat uskosta avun? Millaiset pohdinnat auttaa? Haluaisin kokea saman.

Ei tuo eronjälkeinen elämä voi olla kilpailu. Lapsesi ovat selvästi tukenasi. Anna sen nyt riittää.

Lapset ei käyttäydy noin. Epäilen vahvasti trollausta.

Jos kaikki tuo olisi totta, niin tuohon olisi tosi yksinkertainen ratkaisu. Lapset asumaan isän luo ja sulle tapaamisoikeus.

Järjestät elämäsi kuntoon, etsit lojaalimman kumppanin ja kannat tunteistasi itse vastuun kaatamatta niitä muiden ratkaistaviksi. 

Mutta eihän tämä totta lienekään. Tai sitten sulla on joku ihan muu ongelma 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi. Miten pääsen yli kateudesta exää kohtaan? En ole negat.mielessä kateellinen vaan tunnen häntä kohtaan lämpöä ja olen iloinen että hän on saanut noin hyvän onnen. Mutta se miten he elävät, saa minut kateelliseksi ja tunnen syrjäytetyksi tulemista. Hänellä ja lapsilla on oma hieno elämänsä. Minulla ei oikein ole eikä ota onnistuakseen sama mikä exällä. Talouskin paljon kehnompi.

 

 

Ihan normaaleja tunteitahan nuo ovat, eikä niitä tarvitse hävetä, eikä päästä pakoon, vaan pitää elää ne pois. Itse tiedät parhaiten millainen elämäsi on, mutta eipä tuossa auta muukaan, kuin jatkaa eteenpäin, ja edelleen antaa lapsille kaikki se hyvä, mihin vaan voimat ja resurssit riittävät, mutta itseäsi unohtamatta. Lapset voivat yhtä hyvin tai huonosti kuin mitä sinä.

Ja tuo exäsi onnikin on vain lapsille eduksi, voit ajatella. Kiiltokuvaperheitä ei ole, ja ihan varmasti on heilläkin omat arjen ongelmansa ja jopa riitansa, kun erimielisyyksiä tulee. Vakka ja kansikin voivat hiertää keskenään.

Ja hei, sinunkin aikasi tulee vielä, kunhan jaksat odottaa. Aika aikaa kutakin. Lapsetkin ovat silloin jo isompia ja niin "järkiintyneitä", että suovat äidillekin uuden onnen.

Kaikkea hyvää tulevaan! -eri

Alkoholin jättäminen voi jättää pahimmat unet pois. Ainakin kannattaa kokeilla. Entä joku sopiva luonnon ääni ennen unta, ei linnut.