Sisustusjuttu: Kauneus vai käytännöllisyys?
Siis jos molempia ei saa samassa "paketissa".
Tuli tuon "junttiketjun" innoittamana mieleen, kun joku sanoi omistavansa lehtikoristellun bukleematon käytävällä (asia joka oli aikaisemmin ketjussa julistettu juntiksi) ja totesi ettei se nyt kaunis ole mutta käytännöllinen.
Itselläni menee tässä valinta just toisinpäin. Siedän sisustuksessa vaikka vähän vaivaa aiheuttavaa epäkäytännöllisyyttä kuin jotain käytännöllistä, mutta mielestäni rumaa.
Esim. valkoinen laattalattia eteisessä jota pitää pyyhkiä käytännössä päivittäin ja valkoiset sohvat, joita lapsiperheessä pitää pestä melko säännöllisesti. Ja nämä siis minun silmääni ovat kauniita, ei varmaan kaikkien silmään ja se on ihan ok. Ei tarvitse alkaa saivartelemaan makuasioista :)Tämä ei ole makukysymys vaan käytännöllisyys vastaan kauneus kysymys?
Mites muilla?
Kommentit (3)
koska se menee omalla kohdallani vähän niin, että kauniskin asia on likaisena vähemmän kaunis. Mä arvostan lisäksi puhtautta ja pölyttömyyttä aika korkealle muutenkin, enkä myöskään halua kotiini mitään turhia kemikaaleja tekstiileihin ehkäisemään likaantumista (=pölyämään vauvan, lapsen ja koiran hengitysilmaan kun sohvilla ym. pompitaan).
Esteetikkojen kodeissa on ihana käydä, mut useinhan näissä kodeissa ei sitten olekaan esimerkiksi koiria tai muita kotitöitä lisääviä lemmikkejä. Jos meillä ei olisi koiraa, voisin mielelläni harkita toisenlaista sisustutsta - jäishän mulla sen suunniteluunkin n. kymmenen tuntia viikossa enemmän aikaakin kun ei tarvitsisi lenkittää koiraa joka päivä eikä siivota sen sotkuja.
ei ole olemassa epäkäytännöllistä kaunista. Epäkäytännöllinen ei koskaan ole kaunista, se on aina rumaa. Vain käytännöllinen ja tarkoituksenmukainen voi olla kaunista.
ei ole aikaa aina edes perussiivoukseen saati mihinkään ylimääräiseen ja jos olis niin käyttäisin ylimääräisen aikani muuhun kuin sohvien pesuun