Lue keskustelun säännöt.
Mitä teette, kun alkaa ahdistaa kamalasti?
29.10.2023 |
Ja siis ahdistaa joku sellainen asia, jota ei pysty ratkaisemaan tai hoitamaan pois päiväjärjestyksestä. Eli asia, jota on pakko yrittää jotenkin kestää, mutta se ahdistaa paljon. Ja välillä tuo ahdistus aivan hyökyy ylle. Mitä silloin teette? Mikä auttaa edes hetkeksi?
Kommentit (69)
Arkena kävely raittiissa ulkoilmassa ja vapaalla alkoholi. Usein myös auttaa, kun miettii, mitä pahimmillaan voi tapahtua ja miten sen voisi välttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidemmällä aikavälillä tunteen hyväksyminen ja sen kohtaaminen auttavat. Menen makaamaan selälleni ja annan tunteen tuntua kaikkialla ilman, että torppaisin sitä mitenkään. Jos alkaa itkettää, itken. Jos suututtaa, puhisen vihaa ulos jne. Hiljalleen asenne sisällä omia tunteita kohtaan muuttuu hyväksyväksi ja kiinnostuneeksi: "ai, tällaistakin minulla on vielä menneisyyden painolastina kokematta". Olen lukenut aiheesta myös vuosien aikana paljon kirjallisuutta. Meditaatio/rukous/hiljentyminen (mitä nyt kukin harjoittaa katsomuksestaan riippuen) auttaa aina juuri tuossa tunteiden vastaanottamisessa ja hyväksymisessä. Omia tunteitaan ei pidä paeta, vaan ne pitää ottaa vastaan rakastaen. Helpottuu kyllä, huomaat sen.
Toki sitten järeän psykoterapian käyminen läpi on ihan keskeinen juttu. Sekään ei kuitenkaan ole mikään taikatemppu.
Vierailija wrote:
Pidemmällä aikavälillä tunteen hyväksyminen ja sen kohtaaminen auttavat. Menen makaamaan selälleni ja annan tunteen tuntua kaikkialla ilman, että torppaisin sitä mitenkään. Jos alkaa itkettää, itken. Jos suututtaa, puhisen vihaa ulos jne. Hiljalleen asenne sisällä omia tunteita kohtaan muuttuu hyväksyväksi ja kiinnostuneeksi: "ai, tällaistakin minulla on vielä menneisyyden painolastina kokematta". Olen lukenut aiheesta myös vuosien aikana paljon kirjallisuutta. Meditaatio/rukous/hiljentyminen (mitä nyt kukin harjoittaa katsomuksestaan riippuen) auttaa aina juuri tuossa tunteiden vastaanottamisessa ja hyväksymisessä. Omia tunteitaan ei pidä paeta, vaan ne pitää ottaa vastaan rakastaen. Helpottuu kyllä, huomaat sen.
Toki sitten järeän psykoterapian käyminen läpi on ihan keskeinen juttu. Sekään ei kuitenkaan ole mikään taikatemppu.
Hyvin sanottu, mukava nähdä palstalla välillä järkeviäkin kommentteja.
Älä kuljeta kamalastia, niin ei kamalasti ahdista.
Hengitän ja yritän jotenkin käsitellä asiaa. Psykoterapia olisi varmaan tarpeen, kun mulla ahditus kasvaa välillä niin suureksi, mutta ei todellakaan ole varaa. Työttömänä ei oo varaa, töissä ollessa taas ei oo aikaa. Pöh. Paljon helpotti ahdistus kun otin maantieteellisesti ja henkisesti pesäeroa kotiseutuihin ja lapsuuteen (erityisesti tyrannimaiseen, ivalliseen äitiini)
Missä teillä ahdistus tuntuu? Mulla tuntuu yläselässä, se painaa yläselkää ja hartioita lyttyyn kuin ois laittanu painopeiton niskaan. Siis ihan fyysinen tunne. Ei mikään ihme että on huono ryhti, eteenpäin kääntyvät olkapäät ja emännänkyhmy vaikka oonki liikunnallinen ja normaalipainoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Kirjoita murehtimasi asia paperille. Ole rehellinen, miltä sinusta tuntuu.
2. Kirjoita asiaa liittyvä tehtävälista paperille. Erittele kaikki asiat, vaikka tuntuisi, että kyllähän nuo nyt muistaa muutenkin.
3. Kirjoita milloin hoidat tietyn asian tai milloin murehdit sitä (eli yritä rajata turhaa murehtimista).
Joskus syöminen voi auttaa. Asioita voi käsitellä vähän paremmin kylläisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ahdistuneisuus on päivittäistä ja tiedän että se on kliseistä sanoa liikunta päläpäläpälä mutta treenaaminen ja kävely on mulle ihan suoranainen elinehto, ilman niitä mä en varmaan pääsisi edes sängystä ylös
Joku puhui ylhäällä mediaatiosta ja hiljentymisestä, se on hyvä keino myös ja kannattaa muistaa että sitä voi tehdä muutenkin kuin istumalla yksin tyhjässä huoneessa. Itsellä se tapahtuu nimenomaan treenaamisen aikana jolloin mä olen ihan omissa maailmoissani ja puran omia tunnelukkojani ja traumojani.
Juoksulenkki, vähintään 10 km ja kaikki paska poistuu päästä
N54
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen siis pienen lapsen yh-äiti enkä voi ryypätä (en kyllä haluaisikaan, en käytä alkoholia) enkä voi myöskään alkaa koska vain meditoimaan enkä pääse ahdistuksen tullessa lenkille, koska lasta ei voi jättää yksin kotiin enkä voi vaikka kesken iltapalan tai nukkumaanmenon pakottaa lasta mukaan lenkille.
Hyviä neuvoja tullut monta ja esim lenkillä ei ahdista koskaan, mutta kun arki on sitä, että täytyy koko ajan kotona ollessa olla saatavilla lapselle ja lapsi keskeyttää koko ajan kaikki meditointiyritykset, niin alkaa ideat ainakin itsellä olla vähän vähissä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis miksi ahdistaa ja mitä pitäisi tehdä? Tiedät itse, ole rehellinen. Jos et pysty tosiaan tekemään mitään, sinä podet sen ja teet mitä mieleen juolahtaa. Ihminen toimii aina jotenkin. Kyllä, aina jotenkin etenee. Aina. Ja aina kaikki on tilannekohtaista.
Vierailija wrote:
AHDISTUSHULLU TAAS VAUHDISSA
Mitä tarkoitat?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Siis miksi ahdistaa ja mitä pitäisi tehdä? Tiedät itse, ole rehellinen. Jos et pysty tosiaan tekemään mitään, sinä podet sen ja teet mitä mieleen juolahtaa. Ihminen toimii aina jotenkin. Kyllä, aina jotenkin etenee. Aina. Ja aina kaikki on tilannekohtaista.
Esimerkiksi maailmalla käynnissä olevat sodat ahdistaa ja erään lähisukulaisen sairastuminen. Ja muutama muu vastaava asia, mihin en millään pysty vaikuttamaan enkä tekemään niiden asioiden suhteen mitään.
ap
Vierailija wrote:
Olen siis pienen lapsen yh-äiti enkä voi ryypätä (en kyllä haluaisikaan, en käytä alkoholia) enkä voi myöskään alkaa koska vain meditoimaan enkä pääse ahdistuksen tullessa lenkille, koska lasta ei voi jättää yksin kotiin enkä voi vaikka kesken iltapalan tai nukkumaanmenon pakottaa lasta mukaan lenkille.
Hyviä neuvoja tullut monta ja esim lenkillä ei ahdista koskaan, mutta kun arki on sitä, että täytyy koko ajan kotona ollessa olla saatavilla lapselle ja lapsi keskeyttää koko ajan kaikki meditointiyritykset, niin alkaa ideat ainakin itsellä olla vähän vähissä.
ap
Siis mikä ahdistaa? Mikä on sun ongelma? Onko oikea ahdistus vai etkö pidä elämästäsi? Mikä auttaisi?
Puhuminen auttaa. Kirjoitan myös tunteistani päiväkirjaan. Usein ahdistuksen taustalta löydän ns primaaritunteita, pelkoa, epävarmuutta, huolta, surua, syyllisyyttä.... jne.
Mutta parhaimpia ovat oivallukset että ahdistavat ajatukset ovat VAIN ajatuksia. Tunteet ovat VAIN tunteita, ei sen enempää eikä sen vähempää. Ja annan ahdistavien tunteiden tulla koko painolla, jos torjun ne tai kiellän ne, be voimistuvat. Kun on tuntenut ja kokenut realistisesti vallitsevan todellisuuden, alkaa yleensä helpottaa.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Siis miksi ahdistaa ja mitä pitäisi tehdä? Tiedät itse, ole rehellinen. Jos et pysty tosiaan tekemään mitään, sinä podet sen ja teet mitä mieleen juolahtaa. Ihminen toimii aina jotenkin. Kyllä, aina jotenkin etenee. Aina. Ja aina kaikki on tilannekohtaista.
Esimerkiksi maailmalla käynnissä olevat sodat ahdistaa ja erään lähisukulaisen sairastuminen. Ja muutama muu vastaava asia, mihin en millään pysty vaikuttamaan enkä tekemään niiden asioiden suhteen mitään.
ap
Okei, ei siis vakavaa. No kuule elämä on sellaista. Koita jaksaa!
Yritän rauhoittua ja mietin miten paljon tienaan kamalastista.
-Muuli
Mä rukoilen Jumalaa. En ole varsinaisesti uskovainen, sellainen mitä uskovaiseksi mielletään. Mutta rukoilu tuo mulle apua ahdistukseen. Joku voisi kutsua samaa myös meditaatioksi. Mutta mielestäni se omalla kohdallani on sama asia - keskityn hetkeen, tietoisuuteen ja läsnäoloon, siihen että tässä hetkessä kaikki on nyt hyvin.
Tämä