Olen nelikymppinen ja koen että elämä alkaa olla ohi

Mitä vikaa on laskusuhdanteessa? Teet perusasioista ja arjesta mielekästä niin lasku on ihan ok.

Mä taas oottelen, että milloinhan se kunnolla alkaisi.

N42

Vierailija wrote:

Mitä vikaa on laskusuhdanteessa? Teet perusasioista ja arjesta mielekästä niin lasku on ihan ok.

Riippuu vähän siitä, mikä se lakipiste oli. Jos on miljonääri, hyväkuntoinen ja perheellinen, lievä tason lasku ei varmaan niin haittaa.

Vierailija wrote:

Mä taas oottelen, että milloinhan se kunnolla alkaisi.

N42

Jos on noin pitkään vaan odotellut niin juna hyvin todennäköisesti meni jo.

Sullahan on enää n 60 vuotta elämää jäljellä.

Mä olen 47vuotias ja elän elämäni parasta aikaa. Harrastan triathlonia, joten olen hyvässä kunnossa. Lapset teinejä, joten pärjäävät enemmän omillaan. Hyvä palkka. Hyvin menee :).

Minusta tuntui tuolta jo kymmenen vuotta sitten. Olen 24 vuotias

Mä läksin opiskelemaan 46 vuotiaana yhtä aikaa lasten kanssa yliopistoon. Elämän parasta aikaa!

Vierailija wrote:

Mä olen 47vuotias ja elän elämäni parasta aikaa. Harrastan triathlonia, joten olen hyvässä kunnossa. Lapset teinejä, joten pärjäävät enemmän omillaan. Hyvä palkka. Hyvin menee :).

Niin no mikäs siinä, jos on se hyvä palkka, lapset ja varaa harrastaa. Kaikilla tosiaan ei ole. 

"En keksi tähän vaiheeseen mitään uusia merkityksiä."

Mitä tämä tarkoittaa? Kaikki mahdollinen on jo tehty, vai?

Minä aloitin nelikymppisenä uuden harrastuksen ja vapaaehtoistyön "silloin tällöin". Ja paljon muutakin haluaisin tehdä mutta ei riitä aika. 

Vierailija wrote:

Mä läksin opiskelemaan 46 vuotiaana yhtä aikaa lasten kanssa yliopistoon. Elämän parasta aikaa!

Ei onnistu jatkossa, hallitus aikoo torpata moiset hulluttelut.

Miksi täytyisi keksiä mitään merkityksiä? Ehkä on aika luopua sellaisesta ajattelusta, että aina kaikella pitäisi olla jotain merkitystä, ja oppia vain nauttimaan hetkestä? Niin itselleni on 40 ikävuoden jälkeen vähitellen käynyt, ja olen nyt 49-vuotiaana onnellisempi kuin koskaan. Sitä on oppinut saman kuin vaikka tuo meidän kissa, ei sekään merkityksiä mieti ja masennu jos sen elämällä ei ole suurempaa merkitystä ja tarkoitusta, vaan nauttii kun on nautittavaa, kärsii kun on kärsittävää, aina tässä hetkessä, omilla aivoillaan ja liikamietinnällä lyhyen elämän hetkiä pilaamatta. 

Tuollainen mitä kuvaat on usein vain sellainen siirtymävaiheen tuska, joka johtuu siitä, että useimmilla luonnostaan alkaa elämä kääntyä ulkoisen elämän rakentamisesta henkisyyteen ja sisäisyyteen. Eli useimmat ei välttämättä enää opiskele, tee lapsia, opiskele ammattia, rakenna taloa tms, eikä välttämättä väkisin uusien tavoitteiden asettaminenkaan tunnu enää vain oikealta, "ei jaksa". Ja niin se on monella tarkoitettukin, oppia vaan olemaan sen sijaan että aina häärää. (Tämä ei toki ole ainoa mahdollinen elämänkulku, ei niiltä jotka täällä sanoo että 42-vuotiaana odottaa vasta elämän alkamista, niin se voi hyvin onnistua. Tämä on enemmän minun kaltaisilla, jolla on jo kaikki ulkoinen tehty eikä kiinnosta enää uutta ulkoista tavoitella)

Vierailija wrote:

"En keksi tähän vaiheeseen mitään uusia merkityksiä."

 

Mitä tämä tarkoittaa? Kaikki mahdollinen on jo tehty, vai?

Minä aloitin nelikymppisenä uuden harrastuksen ja vapaaehtoistyön "silloin tällöin". Ja paljon muutakin haluaisin tehdä mutta ei riitä aika. 

Sitä että en saavuttanut elämässä niitä asioita, joita vielä parikymppisenä tavoittelin (ura, lapset, taloudellinen vakaus), joten nyt pitäisi keksiä muita asioita, joista sen ilonsa tähän elämään repisi, eikä niitä oikein ole. -ap

Mitä yksinkertaisempi ihminen, sitä onnellisempi yleensä on.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Mä läksin opiskelemaan 46 vuotiaana yhtä aikaa lasten kanssa yliopistoon. Elämän parasta aikaa!

Ei onnistu jatkossa, hallitus aikoo torpata moiset hulluttelut.

Nytkin moni aikuinen opiskelee pankkilainalla, kun ei kuulu aikuis/opiskelijaetuuksien piiriin. Sama on mahdollista jatkossakin.

Vierailija wrote:

Mitä yksinkertaisempi ihminen, sitä onnellisempi yleensä on.

Sikäli totta, että älykkyyden on todettu korreloivan "maailmantuskan" kanssa. Mutta toisaalta on älyä vaativaa myös se, että pystyy parhaimpaansa monenlaisissa olosuhteissa, monenlaisissa lähtökohdissa. Osaa pistää asiat tärkeysjärjestykseen, osaa keksiä itselleen jotain mieleistä tekemistä. Keksii aina jotain uutta.

Älykäs myös pystyy löytämään itselleen hyvää mieltä tuottavat asiat, joku toinen jää vain tuleen makaamaan ja odottaa että "joku muu" ne asiat tuo eteen. 

Ei siis ehkä yksinkertainen ihminen, mutta yksinkertaisiin asioihin tyytyvä ihminen. Vähään tyytyvä ihminen on varmasti helpommin onnellinen, kuin sellainen, jolla ei koskaan ole omasta mielestään riittävästi. 

Olet täysin oikeassa, neljästäkympistä alkaa loppuliuku !

Ap tuo voisi olla "vain" keski-iän kriisin oire. Itselläni ollut samantyyppistä oirehdintaa mutta nyt 45:n kieppeillä alan olla asettunut tähän uuteen olotilaan ja elämä ei enää tunnu pysähtyneeltä.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

"En keksi tähän vaiheeseen mitään uusia merkityksiä."

 

Mitä tämä tarkoittaa? Kaikki mahdollinen on jo tehty, vai?

Minä aloitin nelikymppisenä uuden harrastuksen ja vapaaehtoistyön "silloin tällöin". Ja paljon muutakin haluaisin tehdä mutta ei riitä aika. 

Sitä että en saavuttanut elämässä niitä asioita, joita vielä parikymppisenä tavoittelin (ura, lapset, taloudellinen vakaus), joten nyt pitäisi keksiä muita asioita, joista sen ilonsa tähän elämään repisi, eikä niitä oikein ole. -ap

Siitäpä sitten vaan keksimään. Ja jos ei keksi, niin ei voi kuin ottaa osaa. Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka ei elämässään keksi mitään tekemistä. Maailma on avoin. Mahdollisuuksia länsimaisella ihmisellä on vaikka millaisia. Myös ihan ilmaisia mahdollisuuksia. Siitä vain valitsemaan mikä itseä kiinnostaa. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Mä läksin opiskelemaan 46 vuotiaana yhtä aikaa lasten kanssa yliopistoon. Elämän parasta aikaa!

Ei onnistu jatkossa, hallitus aikoo torpata moiset hulluttelut.

Nytkin moni aikuinen opiskelee pankkilainalla, kun ei kuulu aikuis/opiskelijaetuuksien piiriin. Sama on mahdollista jatkossakin.

Muttei useinkaan kannattavaa, koska ensikertalaiskiintiöt tekevät parhaiten työllistäville ja hyväpalkkaisille aloille hakeutumisesta todella vaikeaa alanvaihtajien osalta. Harva haluaa elää vuosikausia pelkällä lainalla valmistuakseen lähäriksi tai työttömäksi.