Ajansuunnittelu - miksi ei opeteta kouluissa?
Miksi ei ajansuunnittelua- ja hallintaa opeteta jo koulussa? Oletetaan että lapset (tai edes heidän vanhemmat) sen jo osaa tai siihen pystyy luonnossa?
Olen ihmetellyt tätä koska itsekin kun opiskelin omalle alalleni, niin meillä opetettiin turhempiakin asioita niin miksi ei sitten tätä?
Mun mielestä lapsille/nuorille opeta jo koulussa ajanhallintaa, ajansuunnittelua (projektit, opiskelu, harrastukset, siivous, ruuanlaitto) sekä budjetointia?
Miksi tää oletetaan elämäntaitona, jonka kaikki osaa? Täähän vaikuttaa pääsykokeisiin ja kaikkeen mahdolliseen. Eikä ole taito, joka vanhenee vaan hyötyy kaikessa.
Veikkaan että monella opiskelumotivaatiokin liittyy tähän, varsinkin jos pelkää epäonnistumista tai tavoittelee täydellisyyttä.
Kommentit (52)
Kyllähän sitä opetetaan, mutta oppimista ei voi taata. Vai muistatko itse kaikki suomen kielen sijamuodot, kun ne ala-asteella käytiin läpi?
Ajansuunnittelijalle pitäisi opettaa aikataulutusta.
Kaikkea ei tarvitse laittaa koulun vastuulle, vanhempien pitäisi myös opettaa perustaitoja. Ajankäytöstä voi opettaa sivulauseessa esim. tiettyä palautuspäivää vaativien tehtävien antamisen yhteydessä, se ei tosiaankaan tarvitse omaa erillistä oppiainettaan.
Kyllä opetetaan. Jokaisen oppiaineen kohdalla sisältöön kuuluu myös sen opettaminen, että tulee läksyjä ja niiden tekemiseen on varattava tietty määrä aikaa. Isommilla luokilla tehdään jopa lukusuunnitelmia. Siivous ja ruuanlaitto ovat taasen kotona opetettavia taitoja. Kuuluvat kouluun vain kotitaloustuntien verran. Harrastukset eivät kuuluu kouluun ollenkaan.
Ai erillinen oppiaine sille, että osaa kirjoittaa kalenteriin, mitä tekee missäkin vaiheessa? :D Kuinka tyhmä pitää olla jos tuota ei osaa itsenäisesti lapselleen opettaa?
Tätä opetetaan varmaan kaikissa aineissa ja lisäksi aiheesta järjestetään asiantuntijaluentoja koulussa.
Lapset päivärytmin suunnittelu on vanhempien vastuulla vähintäänkin alakoulun ajan. Yläkoululainen tai sitä vanhempi lapsi taasen voi vaikka hommata sovelluksen, jos ajanhallinta ei muuten suju. Koulun tehtävä ei ole tuollaista opettaa. Normaali ihminen osaa suunnitella ajankäyttönsä ihan itsenäisestikin. Ei se muuta vaadi kuin sen, että suunnittelee.
Juuri tehtiin omien seiskojen kanssa opon tunnilla tämän ja tulevan kuukauden lukusuunnitelmat ennen syyslomaa. Siitä heidän on tarkoitus jatkaa kotona itsenäisesti tai vanhempien tuella, jos ei itse vielä onnaa.
Mitähän näillä "ajansuunnittelu" tunneilla tehtäisiin? Jokaisella meillä kun on yksilöllinen tapa toimia ja asia, joka vie Maijalta 3 tuntia voi sujua Kaisalta tunnissa. Lisäksi jokaisella perheellä on erilaiset käytännöt eli kaikille ei voi laatia samanlaista aikataulua.
Ja taas koulussa pitäisi opettaa sellaista mitä pitäisi jo kotona oppia. Milloin lapset keskitetään kasvatuslaitoksiin heti synnäriltä 18v asti kun koulun pitää nykyään opettaa kaikki arkielämän taidotkin?
Meillä ajansuunnittelua kutsuttiin nimellä lukujärjestys. Siitä näki, mitä tehdään missäkin vaiheessa koulupäivää.
t. ysärilapsi
Huhhuh! Kylläpä meni tunteisiin monella, ihmettelen suuresti näin nuorisotyön ammattilaisena?
Ei ajansuunnittelu ole kaikille helppoa eikä kaikilla ole vanhempia, jotka tällaisen osaa luonnostaan (esim. Ahdh, mt-ongelmat, päihdekoti, tms.), jolloin se on lapselle/nuorellekin vaikeaa. Olen itse työskennellyt mm. lastensuojelussa ja kyllä ainakin nuorisotyössä näkee, ettei ajanhallinta (tai elämänhallinta) tule kaikilta luonnostaan. Osalla on tarkkaavaisuusongelmia tai ajan/tilanhahmotusongelmia. Ei välttämättä osata arvioida, paljonko jokin tehtävä vie aikaa tai miten löytää se itselle parhaiten sopiva aikataulu/tyyli tehdä asioita.
Tähän ei mikään pelkkä lukujärjestys ole ratkaisu. Ei ainakaan meidän aikana opetettu ajanhallintaa tai edes opiskelutekniikoita kunnolla enkä edes lukiossa tai ammattikorkeassa tällaista huomannut. Ammattikouluakin kävin vastikään ja opettajat sanoivat suoraan etteivät nuoret osaa nykyisin itseohjautuvuutta tai tee esim. muistiinpanoja niin että he voisivat luottaa siihen että nää nuoret tekee näitä asioita. Edes monisteita ei kuulemma nykyisin kannata jakaa, kun nuoret kokevat ne turhiksi.
Tästä olisi opettajille (ja nuorten opiskeluun hakeutumisen tai työelämän kannalta) hyötyä. Uskon että säästäisi heidänkin hermojaan, jos nuorille opetettaisiin esim. Paljonko projektiin x tarvii varata aikaa.
Kaikilla ei yksinkertaisesti ole hyvät ajanhallintataidot eikä kaikilla hyvä koti, josta saisi eväät elämään. Jos näin kuvittelee,voi käydä tutustumassa erityisnuorisotyöhön. Elämä ja opiskelu on monelle vaikeaa. Moni keskeyttää koulun. Meilläki oli opiskelija joka oli aloittanut aina lukuvuoden ilmeisesti alusta ja hermostui lopulta lähtemään pois kun putosi kärryiltä. En yhtään ihmettele kun ei aikuisopiskelijoillakaan kellään ollut helppoa, mentiin nopeaa tahtia ja jos on surkeat opiskelu/ajanhallintatekniikat, putoaa nopeasti tahdista, mikä lisää opettajienkim työtaakkaa.
Näiden vastausten perusteella opettajat ei selvästikään halua enempää työmäärää, mutta muistakaa että joskus kun oppii ne perustaidot, kaikki muukin helpottuu.
Ap
Vierailija wrote:
Meillä ajansuunnittelua kutsuttiin nimellä lukujärjestys. Siitä näki, mitä tehdään missäkin vaiheessa koulupäivää.
t. ysärilapsi
Niin, "koulupäivää". Toi onkin se ongelma, kun läksyt, tenttiinluku, liikunta ja muu elämänhallinta tehdään koulupäivän jälkeen eikä kukaan ole välttämättä enää auttamassa niissä asioissa. Ne vaatii itseohjautuvuutta, mikä ei ole kaikille helppoa. Ja tämä näkyy oppimistuloksissa osalla.
Vierailija wrote:
Kaikkea ei tarvitse laittaa koulun vastuulle, vanhempien pitäisi myös opettaa perustaitoja. Ajankäytöstä voi opettaa sivulauseessa esim. tiettyä palautuspäivää vaativien tehtävien antamisen yhteydessä, se ei tosiaankaan tarvitse omaa erillistä oppiainettaan.
Miksi sitten kotitaloustaitoja tai liikuntaa opetetaan koulussa, eikö nämäkin ole sitten kotien opettamisvastuulla?
Enemmän lapset hyötyisivät esim. projektienhallintaan ja ajankäyttöön tai aikataulun suunnitteluun liittyvästä osaamisesta? Näitä tarvitaan työelämässäkin.
Kellään keskutelijoista ei ilmeisesti ole kokemusta työpaikoista, joissa osalla työntekijöistä ei aikataulujen arviointi tai työnsuunnittelu suju? Tai opiskelijoista, joiden valmistuminen viivästyy?
Jos tän asian opettaminen olisi turhaa, miksi esim. organisointiin, ajankäyttöön, rutiineihin, siivoukseen jne. liittyvät Youtube- videot ovat niin suosittuja? Kun kukaan ei ilmeisesti tarvitse.
Ap
Siinä mielessä hyvä aloitus, että juuri tällaiset aikataulusuunnittelut, budjetoinnit ja harrastuksiin/kokeisiin/muuhun valmistautumiset ovat osa aikuiseksi kasvamista itsenäistymistä: ne ovat metaosaamista, mikä karttuu koko koulutien ajan ja niiden eväiden varassa nuori sitten valmistautuu myös pääsykoetentteihin tai vaikkapa harrastuksen tasokokeisiin.
Lapset ja nuoret ovat koko ajan eriarvoistuvammassa asemassa, kun kukin saa kotoaan hyvin eri tavalla tukea omatoimisuuteen tai oma perhe ei välttämättä aikuisenakaan hallitse arkeaan vaan toiminta on kaoottista ajelehtimista.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Meillä ajansuunnittelua kutsuttiin nimellä lukujärjestys. Siitä näki, mitä tehdään missäkin vaiheessa koulupäivää.
t. ysärilapsi
Niin, "koulupäivää". Toi onkin se ongelma, kun läksyt, tenttiinluku, liikunta ja muu elämänhallinta tehdään koulupäivän jälkeen eikä kukaan ole välttämättä enää auttamassa niissä asioissa. Ne vaatii itseohjautuvuutta, mikä ei ole kaikille helppoa. Ja tämä näkyy oppimistuloksissa osalla.
Miksi sinä vanhempana et auta lastasi noissa asioissa? Kuten joku jo sanoi, vanhemmillakin on vastuu. Ei kaikkea voi sysätä koulun harteille. Eihän sinullekaan työnantaja tule kertomaan, mitä sinun kuuluu vapaa-ajallasi tehdä. Samalla tavalla opettajat ovat vastuussa vain koulunpäivän suunnittelusta. Vanhempien vastuulla sitten katsoa kouluajan ulkopuoliset asiat kuntoon.
Mikset opeta itse jälkikasvullesi mitään vaan ruikutat täällä?
Vierailija wrote:
Mitähän näillä "ajansuunnittelu" tunneilla tehtäisiin? Jokaisella meillä kun on yksilöllinen tapa toimia ja asia, joka vie Maijalta 3 tuntia voi sujua Kaisalta tunnissa. Lisäksi jokaisella perheellä on erilaiset käytännöt eli kaikille ei voi laatia samanlaista aikataulua.
Juuri sitä! Eli
- itsetuntemusta (millainen ajakäyttäjä on, paljonko tarvii aikaa, mikä opiskelutekniikka/oppimismuoto itselle sopii)
- miten suunnitella projekti ja siihen aikataulu niin ettei aikataulut pauku tai omat voimavarat ole tiukilla.
- mistä tietää mikä on riittävän hyvä/mikä riittää ja miten päästä tavoitteisiin
- miten sovittaa opiskelu muuhun elämään jne.
Tää ei tietenkään tarkoita, että tätä pitäisi opiskella joka viikko vaan esim yksittäinen kurssi, jossa voisi löytää sen oman tavan tehdä asioita. Esim. uuden koulun alkaessa vaikkapa.
Ap
*tai siihen pystyy luonnostaan