Löydättekö te muut hoikat ja sporttiset keski-ikäiset naiset omanikäisiä miehiä?
Minusta on alkanut tuntua, että on enemmän kirous kuin hyvä asia olla keski-ikää lähestyvänä (vajaa nelikymppisenä) naisena hoikka ja hyvässä fyysisessä kunnossa, koska kaikki omanikäiset hyvässä fyysisessä kunnossa olevat miehet tuntuvat etsivän joko nuorempia naisia tai pelkkää kevyttä hauskanpitoa. Sen sijaan löytyisi kyllä suuri joukko parisuhdetta etsiviä keski-ikäisiä miehiä, jotka ovat ylipainoisia, eivät harrasta liikuntaa ja elävät muutenkin epäterveellisesti.
Onko teillä muilla samoja kokemuksia vai onkohan minussa jokin muu vika, etten kelpaa vakavampaan suhteeseen omanikäisille hoikille ja sporttisille miehille? Olen omasta mielestäni fiksu, lapseton, en ole korkeasti kouluttautunut mutta ok-palkkaisessa työssä enkä vaadi korkeaa koulutusta mieheltäkään (fiksuutta kylläkin), en vaadi myöskään mitään mallin kasvoja vaan riittäisi ihan tavallisen näköinen mies. Silti tuntuu ihan mahdottomalta löytää sellaista, kun aina saa kuulla ettei etsi nyt mitään vakavaa vaan jotain pelkkää fb/fwb-juttua, ja itseäni taas ei sellainen kiinnosta.
Kommentit (211)
Minä en ainakaan! Taidan löydän, mutta eivät halua mun kanssa mitään, eivät edes sitä kevyttä. Viimeisin seurustelukumppani oli 10 vuotta nuorempi.
N42
Eli haluat niitä samoja miehiä, joita muutkin naiset haluavat. Siinä on vikasi.
Elopainolla ja parisuhteen vakavasti ottamisella ei taida olla tieteellisesti todistettua minkäänlaista kausaliteettia ja tuskin korrelaatiotakaan. En tiedä mistä ihmeestä olet moisen mieleyhtymän päähäsi saanut. Ehkä siksi, että itse jostain syystä olet kiinnittänyt erityishuomiota nimenomaan henkilöiden painoon. Samanlaisen omassa mielessäsi kehitetyn kausaliteetin saat varmasti monesta muustakin asiasta, kun lähdet sitä ylianalysoimaan ja kiinnittämään erityshuomiota, sekä rakentamaan niistä stereotypioita: kaljut miehet on pahoja poikia, silmälasipäiset on fiksuja ja tatuoidut miehet aina pettää. Oikeasti näin ei tietenkään ole, joten älä turhaa rakenna sellaisia mieleyhtymiä itsellesi.
Me lihavat sohvaperunat ainakin löydetään vaikka kuinka paljon.
ne sporttiset miehet voi elää vapaata sinkkuelömää hyppien kukasta kukkaan. Älä eti niitä. Eti vähän pulleampi, hyväsydäminen mies joka ei jätä. Sun hoikkuudella ei ol emitään tekemistä parisuhteen kanssa.
Olen 38v, hyvässä fyysisessä kunnossa oleva, aktiivisesti urheileva nainen. Kävin tinderin kautta treffeillä non 10 omanikäiseni miehen kanssa, kunnes tärppäsi, ja löysin mieheni.
Kaikki nämä treffikumppanit olivat tosi urheilullisia ja hyväkroppaisia. Muutama ehdotti fwb suhdetta, mutta valtaosa miehistä etsi ihan vakavaa suhdetta.
Syy sinun yksinäisyyteesi ei ole hoikkuus vaan päässäsi oleva valtava määrä ureaa. Kuulostat palstan incel-Pasilta.
Mä löysin ihanan miehen vaikken edes etsinyt. Olen tanakka 58-vuotias.
Haluatko vielä lapsia? Moni ei tuossa iässä niitä enää halua.
Kaikki naiset hakevat näitä samoja miehiä. Ovat sen verran harvinaisia että heillä on varaa valita suuresta joukosta, myös nuoremmista ja halutessaan vaihtaa lennosta pelkästään hauskanpitoon.
Tinder on ainakin PK-seudulla täynnä hyvännäköisiä ja urheilullisia miehiä ikäluokasta 30-40v. Eli sinne vaan kisaamaan könsikkäistä 😀
Kuinka pitkään olet etsinyt? Minä olen hoikka, mutta en sporttinen, ja löysin 44-vuotiaana samanikäisen miehen. Tosin hän ei kyllä ole sporttinen, kun en sellaista edes ensisijaisesti toivonut. Sporttisen ja ylipainoisen väliinkin mahtu paljon - jos ne sporttimiehet harrastavat vain yhden illan juttuja, niin onko joku maltillisesti liikuntaa harrastava mahdollinen...? Toki voi olla, että ajattelen tästä kovin eri tavalla, koska en itse sporttielämäntyylistä niin perusta, ja ehkä en sen vuoksi ole paras henkilö vastaamaan. Mutta kun itse tunnen hyvässä kunnossa olevia ihmisiä, jotka vain harrastavat jonkin verran liikuntaa, mutta eivät ole varsinaisesti urheilullisia, niin itse ainakin kokisin sellaisen ihan hyvänä vaihtoehtona.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkään olet etsinyt? Minä olen hoikka, mutta en sporttinen, ja löysin 44-vuotiaana samanikäisen miehen. Tosin hän ei kyllä ole sporttinen, kun en sellaista edes ensisijaisesti toivonut. Sporttisen ja ylipainoisen väliinkin mahtu paljon - jos ne sporttimiehet harrastavat vain yhden illan juttuja, niin onko joku maltillisesti liikuntaa harrastava mahdollinen...? Toki voi olla, että ajattelen tästä kovin eri tavalla, koska en itse sporttielämäntyylistä niin perusta, ja ehkä en sen vuoksi ole paras henkilö vastaamaan. Mutta kun itse tunnen hyvässä kunnossa olevia ihmisiä, jotka vain harrastavat jonkin verran liikuntaa, mutta eivät ole varsinaisesti urheilullisia, niin itse ainakin kokisin sellaisen ihan hyvänä vaihtoehtona.
Mulle ei sinänsä ole väliä, harrastaako mies urheilua silloin tällöin, vai tosi usein. Tärkeintä on että miehellä on hyvä kroppa. Se että millä treenimäärällä hän on sen hankkinut, on sivuseikka.
Vierailija kirjoitti:
Elopainolla ja parisuhteen vakavasti ottamisella ei taida olla tieteellisesti todistettua minkäänlaista kausaliteettia ja tuskin korrelaatiotakaan. En tiedä mistä ihmeestä olet moisen mieleyhtymän päähäsi saanut. Ehkä siksi, että itse jostain syystä olet kiinnittänyt erityishuomiota nimenomaan henkilöiden painoon. Samanlaisen omassa mielessäsi kehitetyn kausaliteetin saat varmasti monesta muustakin asiasta, kun lähdet sitä ylianalysoimaan ja kiinnittämään erityshuomiota, sekä rakentamaan niistä stereotypioita: kaljut miehet on pahoja poikia, silmälasipäiset on fiksuja ja tatuoidut miehet aina pettää. Oikeasti näin ei tietenkään ole, joten älä turhaa rakenna sellaisia mieleyhtymiä itsellesi.
Ilmaisin itseäni ehkä vähän huonosti, kyse ei nyt ole suoranaisesti siitä että hoikkuus itsessään olisi ykkösprioriteetti vaan liikunnalliset aktiviteetit ja terveelliset elämäntavat. Olen ollut aika monilla kävelytreffeillä ja sen nyt vain huomaa, että jos mies ei harrasta mitään kuntoilua niin hän ei pysy edes kävellessä vauhdissani - saati että hänestä olisi seuraksi mihinkään "rankempaan" liikuntaan kuten juoksu tai pidemmät pyörälenkit. Olen ollut aiemmin suhteessa juuri tuollaisten sohvaperunamiesten kanssa ja se on tosi kurjaa, kun miehestä ei ole lähtemään seuraksi mihinkään liikunnalliseen aktiviteettiin, samoin ruoanlaiton kanssa tulee tappelua kun toinen haluaa syödä terveellisesti ja toinen herkutella epäterveellisellä ruoalla.
Ja siis toki se miten haluttu mies on vaikuttaa miehen haluun pariutua - jos saa helposti paljon irtoseksiä niin miksi sitoutua? Sehän se pointti olikin, että kanssani vastaavanlaiset miehet eivät halua sitoutua, koska miesten biologia on erilainen kuin naisilla.
AP
Vierailija kirjoitti:
Haluatko vielä lapsia? Moni ei tuossa iässä niitä enää halua.
En halua. AP
Näin erään teistä lenkillä yksi päivä. Kylläpä teki silmälle hyvää.
Oikeasti hyvännäköinen ja urheilullinen mies on 38 ikävuoteen mennessä jo pannut menemään ihan riittävästi, tuskinpa hänelle enää irtosuhteet mitään isoja kiksejä antaa.
Poikkeuksena ehkä sellaiset miehet, jotka nuorena eivät olleet hyvännäköisiä, mutta ovat kolmenkympin jälkeen treenanneet itsensä seksikkäiksi, ja hakevat nyt niitä yhden yön/fwb kokemuksia, jotka kokevat nuorempana missanneensa.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkään olet etsinyt? Minä olen hoikka, mutta en sporttinen, ja löysin 44-vuotiaana samanikäisen miehen. Tosin hän ei kyllä ole sporttinen, kun en sellaista edes ensisijaisesti toivonut. Sporttisen ja ylipainoisen väliinkin mahtu paljon - jos ne sporttimiehet harrastavat vain yhden illan juttuja, niin onko joku maltillisesti liikuntaa harrastava mahdollinen...? Toki voi olla, että ajattelen tästä kovin eri tavalla, koska en itse sporttielämäntyylistä niin perusta, ja ehkä en sen vuoksi ole paras henkilö vastaamaan. Mutta kun itse tunnen hyvässä kunnossa olevia ihmisiä, jotka vain harrastavat jonkin verran liikuntaa, mutta eivät ole varsinaisesti urheilullisia, niin itse ainakin kokisin sellaisen ihan hyvänä vaihtoehtona.
Reilun vuoden yrittänyt etsiä, voi toki olla, että etsin vääristä paikoista (en ole Tinderissä, koska minulla ei ole yksinkertaisesti aikaa viestitellä koko ajan miehille vain kuullakseni, etteivät etsi mitään vakavampaa ja kun monet eivät sitä edes heti suoraan sano).
En ole itsekään mikään kaikista sporttisin, mutta kuitenkin sen verran sporttinen että ei mies pysy vauhdissani jos ei harrasta itse minkäänlaista kuntoliikuntaa. Minulle on myös tärkeää liikkua lähes päivittäin ja yleensä nämä vähemmän liikkuvat miehet ovat taipuvaisia keksimään kaikkia tekosyitä liikunnallisista aktiviteeteista kieltäytymiselle - en kuitenkaan itse jaksa sellaista suhdetta, jossa vain katsellaan sarjoja ja makoillaan vaan haluan miehen, joka oikeasti itsekin haluaa liikkua ja pitää kunnostaan huolta. Mitään ääripäätä en kuitenkaan etsi, mutta kun aiempia miehiäni ei ole saanut edes kävelylenkille mukaan ja kunto sitä luokkaa että parinsadan metrin juoksemisen jälkeen ollaan lähes kuolemispisteessä.
Löysin, molemmilla on lapsia. Ei kyllä heti alussa kovin tarkkaan lyöty lukkoon seurustelun tavoitteita, aluksi oli vaan kepeää ja kivaa, siitä sitten huomattiin että tämähän olikin jotain ihan erityistä.