Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys AMKssa/yliopistossa
En tiedä mitä tällä keskustelulla haen, kenties sitä tunnetta etten ole ongelmani kanssa yksin vaan on kohtalontovereita tai heitä jotka ovat rämpineet saman *askan lävitse jo aiemmin.
Tilanne on se että olen aloittanut opintoni yli vuosi sitten enkä ole saanut yhtäkään uutta kaveria opinnoistani, olen kyllä yrittänyt. Olen yrittänyt jutella, kysellä, olla huomaavainen ja kiva mutta aina se päättyy siihen että muut vastailevat lyhyesti ja ihan selkeästi antavat ymmärtää että ei oikein nappaa kanssani jutella.
Valehtelisin jos väittäisin ettenkö olisi tämän takia miettinyt opintojen lopettamistakin. On raastavaa olla ulkopuolinen kun muut ovat ryhmäytyneet ja saaneet ystäviä.
Kommentit (370)
Ainoastaan opiskelijajuhliin osallistumalla ja alkoholia nauttimalla voit saada uusia kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuommoinen ulkopuolelle jääminen tai jättäminen on kyllä perseestä. En osaa neuvoja antaa, mutta tsemppiä voin toivottaa!
Surullista mutta tavallista suomessa että joku / jotkut jätetää ulkopuolelle
Tämähän on kuitenkin yksi koulukiusaamisen kehto
Voin kertoa, että et ole yksin. Ei ehkä hirveästi lohduta, mutta usko pois, et haluaisikaan ystäviksi ihmisiä, jotka ovat tylyjä vieraalle kanssaopiskelijalle. Jossain siellä naapurissa on tälläkin hetkellä ihmisiä, jotka painii aivan saman ongelman kanssa. Toivottavasti löydätte toisenne jossain. Voimia syksyyn ja opintoihin!
Keskity vain niihin opintoihin. Se on kuitenkin se pääasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surullista mutta tavallista suomessa että joku / jotkut jätetää ulkopuolelle
Tämähän on kuitenkin yksi koulukiusaamisen kehto
Ihan kaikenlaisen kiusaamisen mekka.
Vierailija kirjoitti:
Keskity vain niihin opintoihin. Se on kuitenkin se pääasia.
Samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko ne ryhmäytyjät oikeasti läheisiä ystäviä keskenään? Vai onko ryhmäytyminen vain pinnallista feikkiä, joka ei riittäisi sinulle, jos kaipaat jotain aidompaa tai syvällisempää? Useimmilla opiskeluaikaiset kaveruussuhteet jäävät joka tapauksessa taakse työelämään siirtyessä. Opintojen jatkamisen tai lopettamisen kannalta on paljon tärkeämpää miettiä sitä, jaksatko siinä ammatissa, johon olet opiskelemassa.
Ööh, mä olen opiskellut Italiassa ja siellä oikeasti jätettiin ulkopuolelle kaikki vähänkään erilaiset. Ja ihan oman onnensa nojaan. Suomessa on sentään opiskelijaryhmiä ja -harrastuksia ja -juhlia, joissa on kaikenlaisia tutorhenkilöitä, ettei ketään häirittäisi tai jätettäisi yksin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskity vain niihin opintoihin. Se on kuitenkin se pääasia.
Ei ihan. Töihinkin pääsee helpoimmin ne, joilla on ystäväpiiri. Suosittelevat toisiaan, yksinäistä ei kukaan. Taidoilla ei aina pärjää, vaan sillä pitävätkö muut sinusta.
Ensinnäkin se ei ole koulukiusaamista, että ei halua olla jonkun kaveri. Kunhan on kohtelias ja mukava kaikille, niin ei välitunneilla tai vapaa-ajalla tarvitse olla väkisin tekemisissä ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainoastaan opiskelijajuhliin osallistumalla ja alkoholia nauttimalla voit saada uusia kavereita.
Ei nyt ainoastaan, mutta helpottaa kovasti. Ylipäätään sanoisin että vapaa-ajalla sitä ystävystytään. Se ei vielä riitä syvällisempään kaveruuteen että koulussa näkee ja juttelee. Onko teidän oppilaitoksessa jotain harrasteryhmiä tai kaikkien koulutusohjelmien opiskelijoille avoimia tapahtumia? Rohkeasti mukaan. Tai ala tuutoriksi, niin fukseista ja muista tuutoreista voit saada uusia ystäviä samalla.
Älä nyt ainakaan opintoja tylyjen luokkakavereiden vuoksi lopeta. Sitten sinulle ei ole niitä opintojakaan mikä voi myöhemmin harmittaa. Onko sulla opintojen ulkopuolella ystävä tai useampi vai oletko täysin yksinäinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskity vain niihin opintoihin. Se on kuitenkin se pääasia.
Ei ihan. Töihinkin pääsee helpoimmin ne, joilla on ystäväpiiri. Suosittelevat toisiaan, yksinäistä ei kukaan. Taidoilla ei aina pärjää, vaan sillä pitävätkö muut sinusta.
Samaan aikaan opiskelleet eivät yleensä ole työelämässä sellaisissa asemissa, että heidän suosituksensa painaisivat ensimmäistä työpaikkaa hakiessa.
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ovatko ne ryhmäytyjät oikeasti läheisiä ystäviä keskenään? Vai onko ryhmäytyminen vain pinnallista feikkiä, joka ei riittäisi sinulle, jos kaipaat jotain aidompaa tai syvällisempää? Useimmilla opiskeluaikaiset kaveruussuhteet jäävät joka tapauksessa taakse työelämään siirtyessä. Opintojen jatkamisen tai lopettamisen kannalta on paljon tärkeämpää miettiä sitä, jaksatko siinä ammatissa, johon olet opiskelemassa.
Kyllä mulla on kaikista opiskeluista jäänyt ystäviä. Somen perusteella tiedän että myös muut luokkalaiset ovat keskenään osa tiivistikin tekemisissä edelleen viidentoista vuoden jälkeenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskity vain niihin opintoihin. Se on kuitenkin se pääasia.
Ei ihan. Töihinkin pääsee helpoimmin ne, joilla on ystäväpiiri. Suosittelevat toisiaan, yksinäistä ei kukaan. Taidoilla ei aina pärjää, vaan sillä pitävätkö muut sinusta.
Samaan aikaan opiskelleet eivät yleensä ole työelämässä sellaisissa asemissa, että heidän suosituksensa painaisivat ensimmäistä työpaikkaa hakiessa.
eri
Kyllä meillä vinkkailtiin työpaikoista valmistumisen jälkeen ja moni sai sen kautta töitä.
Älä lopeta opintoja. Jos koulussasi ei ole kaverivaihtoa, niin laita vaikka ilmoitusseinälle lappunen. Ensisijaisesti ehdota opiskelijajärjestöllesi kaverivaihtotoimintaa. Oikeastaan ei siinä kaveria vaihdeta, vaan sitä etsitään.
Vierailija kirjoitti:
Keskity vain niihin opintoihin. Se on kuitenkin se pääasia.
Aika outo ajattelutapa. Ihan sama miten muuten menee, kunhan opinnot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskity vain niihin opintoihin. Se on kuitenkin se pääasia.
Ei ihan. Töihinkin pääsee helpoimmin ne, joilla on ystäväpiiri. Suosittelevat toisiaan, yksinäistä ei kukaan. Taidoilla ei aina pärjää, vaan sillä pitävätkö muut sinusta.
Samaan aikaan opiskelleet eivät yleensä ole työelämässä sellaisissa asemissa, että heidän suosituksensa painaisivat ensimmäistä työpaikkaa hakiessa.
eri
Meillä täytetään junior-paikat usein niin, että kysytään jo talossa olevilta tuntevatko he ketään fiksuja ja osaavia tyyppejä, joita voisi haastatella.
ohis
Kaikista vaikeimmassa asemassa taitavat olla he jotka menevät suorittamaan tutkintoa vanhemmassa iässä kuin "tyypillisesti" mennään (eli muut ovat sellaisia 19-21v) ja näin ollen saattaa olla vaikeampaa löytää sitä ns omaa porukkaa tai edes yhtä samanhenkistä ihmistä. Tottakai nuoremmatkin voivat olla ikäisekseen kypsempiä mutta se taitaa olla enemmän poikkeus, ja veikkaisin että he hakeutuvat lähtökohtaisesti ikäisiensä seuraan eivätkä esim lähelle 30v saati 40v seuraan ja kaveriksi.
Surullinen tämä ketju ja surullisia ylipäätään ne ketjut joissa ihmiset kirjoittavat yksinäisyydestä. Miten voi olla että niin moni kärsii siitä ettei ole edes sitä yhtä kaveria? (pois lukien narkit, alkoholistit ja muut hörhöt)
Mä aloitin opinnot tässä ihan hiljattain, ja olen jatkuvasti pelännyt ulkopuoliseksi ajautumista. Et siis ole yksin.