Lue keskustelun säännöt.
Miksi olo ei oikein koskaan tunnu turvalliselta ja siltä, että olisi elämässä mukana? On vain ulkopuolinen ja varautunut, pelokas fiilis.
09.09.2023 |
Miten saisi sellaisen ihanan olon, että kaikki on hyvin. Sellainen turvallinen, hetkessä elämisen olo.
Kuten vaikkapa lapsena oli välillä sellainen olo, että oli hyvä olla. Etenkin jos oli rakkauden tunnetta ympärillä, puhtaat lakanat, uimista, luontoa, matkaan lähdön innostuneisuutta ja ystäviä.
Nykyään en tunne kuin pelkotiloja, ulkopuolisuutta ja huokailen miksi täällä olen. Olo on jotenkin vetäytynyt ja jaksamaton. Miksi pitää aina herätä uuteen aamuun.
En edes suorita mitään, en pakota itseäni kuin töihin vain koska uuvahdan helposti, välillä käyn uimassa. On vain niin riittämätön ja jännitynyt olo.
Kuin ei edes kunnolla eläisi.
Pelkään elämää, ihmisiä. On jotenkin tosi paha olla vaan. Ei tätä osaa selittää.
Miten voisi tulla taas hyvä olo? Tarvitsisin huolenpitoa ja läheisyyttä. Lämpöä ja rakkauden tunnetta elämään.
Nykyään on vain kylmää.
Kommentit (49)
Oletko aina riippuvainen muista ja heidän järjestämistään asioista?
Lapsena olit riippuvainen vanhemmista mutta ehkä silloin sinulta ei vaadittu mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisitko valmis luopumaan myös vapaudesta, joka aikuisuuden mukana tulee? Lapsihan ei päätä mistään tai tee valintoja, vaan ne tehdään hänen puolestaan.
Pelkosikin luultavimmin kumpuaa kokemuksista eikä ole syntynyt perusteetta. Kokemus siitä, että voit ja pystyt vaikuttamaan elämäsi kulkuun, olisi korjaava. Hakeutuminenheidän seuraansa joilta opit ja kehityt sekä joiden seurasaa viihdyt ja koet olevasi kotonasi, olisi myös korjaava kokemus.
Omalla kohdalla erilaisuuden joukkoon versus yksinäisyyteen sulkeminen on ollut yksi kipeimmistä kokemuksista.
Hakeudu terapiaan terveyskeskuksen kautta. Turvattomuus kumpuaa yleensä vaikeasta lapsuudesta ja nuoruudesta. Vanhemmatkin voivat alitajuisesti viestittää turvattomuutta, vaikka olisi ollut ns. normaali lapsuus.
Onko sinulla mahdollisesti käsittelemättömiä traumoja? Ne oireilevat usein jatkuvina, tilanteesta riippumattomina turvattomuuden ja ulkopuolisuuden tunteina. Ongelmat jaksamisen kanssa ovat myös yleisiä. Trauma on luultua harvemmin mikään yksittäinen iso mullistus, kuten liikenneonnettomuuteen joutuminen tai läheisen menettäminen väkivaltaisesti. Yleisempää lienee se, että trauma on syntynyt hiljalleen pitkän ajan kuluessa ja sen juuret ovat pitkällä lapsuudessa saakka. Esimerkiksi jatkuva ohitetuksi ja mitätöidyksi tuleminen lapsuudenperheessä tai koko kouluajan jatkunut hienovarainen ulossulkeminen ja muu vastaava "mikrokiusaaminen" samanikäisten keskuudessa ovat tällaisia pikku hiljaa traumatisoivia tapahtumia.
Täällä on pitkä ketju otsikolla Traumat ovat pilanneet elämäni tjsp. Jos tuntuu yhtään siltä, että siitä voisi olla kohdallasi kysymys, niin suosittelen etsimään sen. Paljon hyviä viestejä, analyysejä ja empaattisia kirjoittajia, tosin muutama trolliviestikin löytyy kuten kaikissa vähänkään syvällisemmissä ketjuissa yleensä. Ne kannattaa jättää omaan arvottomuuteensa muhimaan. Jaksamista sinulle ja toivottavasti löydät sopivaa apua oloosi!
Kyse ei ole siitä, että haluaisin olla lapsi tai siitä ettenkö pysty ottamaan vastuuta elämästäni.
Minä kyllä yritän kaikenlaista mutta olen kohdannut kai sellaisia asioita vähän liikaakin, ettei minun resilienssi ole sitä taakkaa jaksanut.
Usein tuntuu, että olen herkkä. Minulla on ollut pahoinpitelijöitä paljon elämässä. Olen nähnyt sen pimeän puolen.
Se on jättänyt jälkensä. Haluaisin kuitenkin jotenkin tuntea olevani elämässä mukana muutenkin kuin vain velvollisuuden tunteesta, että pakko on tehdä.
Pitäisi vain olla ajattelematta liikaa asioita. Mennä vain rauhallisesti hetki kerrallaan. Yritän hyväksyä tämän tällaisenaan ja etsiä samalla suuntaa, joka voisi tehdä itseni hyvinvoivaksi. Sellaisesta en oikein tiedä.
Usein tulee olo, että haluaisi vain jättää tämän elämän taakseen. Minä en tiedä mikä tässä nyt niin kovin takkuaa. On sellainen olo kuin ei vain kuuluisi tänne ja se on outoa. Olenhan ihminen kuten muutkin. Silti vaan on haikeus ja raskas olo.
Hyvää päivää toivon teillekin.
Onneksi elämä voi muuttua ja onneksi tämä myös päättyy kuitenkin joskus.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla, että kyse on myös lasisesta lapsuudesta. Siellä sattui kaikenlaista mutta oli myös hyviäkin hetkiä.
Ahdistun vanhempien seurassa paljon. En pysty olemaan sielläkään kovin rauhallinen sisäisesti. Oikeastaan on olo, että olen valtavan jännittynyt.
No olen sitten tottunut aikusena epänormaaliin tilanteeseen. Liikaa alistunut ja miellyttänyt. Joskus luulin, että sellainen minä olen mutta olen ymmärtänyt aikuisena, että sellaiseksi minä jouduin kasvamaan, että liialta konfliktilta vältyttäisiin ihmissuhteissa.
On minulla ollut draamaa elämässä. En oikein pidä siitä. Nykyään on siksi hyvä olla itsekseen mutta silti olen aika dramaattinen pääni sisällä.
Ehkä olen vain niin tottunut siihen ja aina valmiina joko taistelemaan, pakenemaan tai pienentämään itseni, tilanteesta riippuen.
Se on jäänyt päälle. Outoa.
Olen alle 30v ja ymmärrän näitä asioita koko ajan enemmän. Olen paljon muuttunut vuosien varrella mutta nyt on ehkä ollut sellainen ääripäävaihe, etten oikein pysty ollenkaan henkilökohtaiseen elämääni päästämään ketään.
-ap
Hyötyisit meditoinnista. Voit meditoimalla luoda itsellesi kokemuksen turvallisuudesta ja rakastetuksi tulemisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meditoiminen on helppoa, siinä ei tarvitse eikä saa ponnistella. Kun meditoit säännöllisesti pystyt kevyesti ajatuksella puhaltamaan raskaan ajatusmaailman pois.
Sun pitää aikuisena ottaa oma paikkasi maailmassa. Sitä ei anneta, se pitää ottaa.
Voit valita, elätkö pelossa vai teetkö pelosta huolimatta. Liika itseensä käpertyminen ja oman olon tarkkailu ruokkii pelkoja. Tästä samasta on ollut monta ketjua jo aiemmin.
Irtiotto turvallisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on sama tunne. Ympärilläni on aika itsekkäitä ja kylmäkiskoisia ihmisiä. Se vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama tunne. Ympärilläni on aika itsekkäitä ja kylmäkiskoisia ihmisiä. Se vaikuttaa.
Sekin vaikuttaa kun kuulee miten hirveitä asioita ihmiset puhuu toisistaan selän takana, toivotaan itsemurhaa ynnä muuta kauheaa vaikka toinen esim tekee työnsä sääntöjen mukaan. Eikä haluta ymmärtää toisen tekemää inhimillistä virhettä kuten jos vaikka unohtaa kiireessä jotain, vaan ollaan ihan törkeän vihaisia pikkuasioista. Toisen ulkonäön arvostelu on myös raskasta kuultavaa, jotkut miehet varsinkin tekee sitä paljon naisille, keski-ikäisetkin. Ollaan jotenkin muiden yläpuolella ja voidaan arvostella kaikkea rajattomasti.
Olet selvästi fiksu, osaat hyvin eritellä tunteitasi ja pohtia mistä asiat johtuvat. Varmasti valo paistaa sinulle kunhan vain kurkotat vielä hetken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensiksi kannattaa lopettaa liiallinen median ja somen seuranta, niiden tehtävä näyttää olevan katastrofin lietsominen kaikesta. Toiseksi kannattaa löytää itselleen joku harrastus, ihan vaikka yksinkin toteutettava, mihin voi sopivasti upota. Se tuo turvan tuntua ja irrottaa maailman kaaoksesta vähäksi aikaa.
Kiitän kovin.
En nyt ehdi vastailemaan paljoa.
Meditoin tänään vähän ja se kyllä auttoi hetkeksi.
Töissäkin on mukavaa sinänsä että kuuluu ainakin hetkeksi jonnekin ja ajatukset eivät pyöri siinä melankoliassa vahvasti.
Palaan vielä, ihanaa kun jaksatte tsempata ja kirjoittaa omiakin kokemuksianne.
-ap
Menopaussi aiheuttaa usein tuollaisen lievän jatkuvan ahdistuksen tunteen. Estrogeeni saattaa auttaa.
Miten joku osaa pukea tuntemuksensa sanoiksi noin hienosti. Itsellekin tuttua, koen ulkopuolisisuuden ja tarkoituksettomuuden tunteita.
Mitä varten elän jne.
Johtuu itselläni varmaan traumaattisista kokemuksista lapsena, hylkäämistä ja hyväkaikäyttöä. Kokemus ehdottomasta hyväksymisestä ja rakkaudesta puuttuu. Vaikuttanut perusturvallisuuden tunteeseen l. on koko aja turvaton ja varautunut olo, tuntuu kuin milloin hyvänsä voi lähteä matto alta.
Tsemppiä kaikille. Se traumaketju on erittäin hyvä.
Onko sinutkin kasvatettu häpeällä? Ihmisen ei kuulu hävetä itseään, netistä löytyy hyviä vinkkejä häpeästä eroon pääsemiseen :)
Kipuiluvaiheista, ulkopuolisuuden tunteesta voi ottaa myös hyödyn irti ja hakea vastauksia muualtakin kuin AV-palstalta. Tunnistan tilanteesi, olen elänyt vuosia samanlaisessa tunnetilassa, mutta aika pitkälle se oli myös kasvamista sellaiseksi kuin nyt olen.
Jaksamista eteenpäin. Luota, että löydät sen mitä haluatkin.